Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä kyetäkseen elämään mielekästä elämää. Se, kuinka paljon näitä tarvitaan on yksilöllistä. Jokaisen oikeus rakastaa ketä tahtoo tulisi olla itsestään selvä. Kenenkään seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla mitään väliä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään.
Vuosikymmeniä seksuaalivähemmistöön kuuluvia on sorrettu ja vähätelty. Menneinä vuosikymmeninä mm. homoseksuaalisuutta on pidetty rikollisena ja vanhemmat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat muistavat ajan, jolloin oli pysyttävä kaapissa turvallisuuden vuoksi. Onneksi olen syntynyt yhteiskuntaan, jossa tämä pelko ei yleensä ole ajankohtainen. Ihmisten asenteissa on kuitenkin vielä paljon muutettavaa.
Elämme vuotta 2019 ja esimerkiksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan edelleen kulmia kurtistellen. Monet vanhemmat kieltävät lapsensa, jotka tulevat ulos kaapista. Omaan korvaan moinen kuulostaa järjettömältä, mutta ilmiön todellisuudesta kielii mm. Priden yhteyteen järjestetty halauspiste, jossa ”varavanhemmat – ja isovanhemmat” halaavat vanhempiensa kieltämiä lapsia.
Homoseksuaalisuutta (tai muuta normista poikkeavaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä) pidetään suvaitsemattoman lähipiirin silmissä vaiheena. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa nuorelle identiteettikriisin. Tunteen, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.
On tapauksia, jossa lähipiiri, kuten vanhemmat, ovat väittäneet lastaan heteroksi (tai homoksi). Mh-hm. Toinen ihminenhän tietääkin paremmin, mitä omassa päässä ja sydämessä liikkuu. Milläköhän perusteella? Silläkö, mitä sukupuolta (oletetusti) edustava tuodaan näytille kolmannen asteen kuulusteluun? Itse olen kuullut seksuaalisen suuntautumiseni vähättelyä juuri tästä syystä. Miksi deittiä ei sitten (ehkä) tuoda vanhempien tai suvun eteen? Kaikkien kanssa juttu ei etene niin pitkälle. Ehkä läheisten reaktiota pelätään. Syitä voi olla monia, yhtä paljon kuin on erilaisia deittejä ja ihmisiä.
Miksi seksuaalivähemmistöön kuuluminen on jotain vierasta ja pelottavaa? Miksi se, mitä ihminen pitää seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä kiinnostavana, muuttaisi ihmistä persoonana, jos kiinnostuksen kohde poikkeaa normista?
Osa ihmisistä perustelee homovihaansa Raamatulla, jossa ei ole mitään järkeä. Monia tuon kristittyjen pyhän kirjan opeista ei voi soveltaa tähän päivään. Vai onko naapurin kivittäminen jostain mitättömästä syystä ok? Häntä, joka nyökkäilee väitteelle, kehotan menemään hoitoon pikimmiten. Heitä, jotka eivät sitä hyväksy, kehotan katsomaan peiliin. Miten voitte vedota selkeästi vanhentuneisiin kohtiin toisissa väitteissä, mutta seuraavassa käänteessä sulkea silmänne opetusten nurinkurisuudelta.
He, jotka toteavat, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöpareilla ei ole oikeutta kasvattaa lasta, koska se muksu kasvaisi jotenkin kieroon, ovat väärässä. Ihan yhtä vinksahtaneita ne cis-heteroiden lapset ovat. Millään muulla ei pitäisi kasvatuksesta puhuttaessa olla merkitystä kuin sillä, saako lapsi rakkautta ja kaikin tavoin tasapainoisen ympäristön, jossa opetetaan oikeanlaiset arvot.
Jos sinun pitäisi valita lapselle kasvuympäristöksi taloudellisesti vakaa, rakastava ja oikeat arvot omaava perhe, tai väkivaltainen ja kaltoinkohteleva, olisiko silloin oikeasti väliä sillä, ovatko vanhemmat seksuaalivähemmistön edustajia vai heteroita? Eikö tärkeintä olisi, että vanhemmat opettavat lapselleen toimivan perheen mallin ja järjestävät lapselleen aikaa?
Rakkaus on kaunis, inspiroiva asia, jonka pitäisi antaa kukkia.
Kynäniekan salaiset mietteet 
1 vastaus artikkeliin “Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ja rakastetuksi itsenään”