Juuri nyt on poikkeuksellisesti se aika vuodesta, jolloin laitoskuntoutus on kohdallani ajankohtaista mietittävää. Yleensä tuo toinen koti kutsuu kesällä, mutta koronan vuoksi edessä onkin talvikuntoutus. Kuntoutukseen kuuluvien esitietolomakkeiden täyttö on joka kerta yksi työmaa. Niitä varten tulee miettiä, millaiset tavoitteet ovat itselle hyödyllisiä ja ko. ajassa mahdollisia saavuttaa. Se ei ole helppoa. Mutta millainen on omasta mielestäni hyvä kuntoutusjakso?
Laitoskuntoutuksessa kyse on pidemmästä jaksosta, usein esim. viikosta kolmeen viikkoon kestävästä pätkästä, joka vietetään kuntoutuksen tiloissa. Päivät ovat hyvin strukturoituja ulkoisen tahon puolesta. Kelakuntoutuksessa pääraamit asettaa Kela. Sen sisällä kuntoutuskeskuksella on vapaammat kädet toteuttaa jakso. Asiakkaan tarpeet huomioidaan. Jos asiakas tarvitsee esimerkiksi erityisen paljon toimintaterapiaa, keskusteluapua tai seksuaalineuvontaa, pyritään heille sitä resurssien puitteissa tarjoamaan. Päivät ovat täynnä tästä yhdistelmästä koostuvaa ohjelmaa, illat taasen ovat vapaampaa.
Oikeanlainen laitoskuntoutus haastaa. Hyvällä jaksolla itsensä pistää koville tekemällä erilaisia harjoitteita. Sellaisia, joita ei ehkä perusarjessaan pysty tekemään. Siellä pyritään löytämään uusia treenimahdollisuuksia myös arkeen, jotta oma toimintakyky ja jaksaminen paranisivat. Samaan aikaan siellä on tarkoitus löytää motivaatiota näiden uusien asioiden tekemiseen ja pohditaan mikä saisi ne tuntumaan mielekkäiltä.
Onnistuessaan laitoskuntoutusjakso tarjoaa pienen ”loman” ja maisemanvaihdoksen. Tilanteen, jossa on mahdollisuus heittää aivot narikkaan ja antaa ”todellisen” elämän vain unohtua jonnekin. Valtaosa arjen stressistä poistuu jaksolla. Siellä joku on miettinyt käytännöt puolestasi. Ruoka tulee pöytään, eikä arjen rasitteista tarvitse huolehtia. Sijaisten hommaaminen ei ole sinun vastuullasi, vaan joku muu on suunnitellut kuvion sairastapauksien varalle. Voit keskittyä olennaiseen. Olennaiseen keskittyminen voi toki johtaa siihen, että meikä, joka normaalioloissa vihaa vaikkapa käsitöitä ylitsepääsemättömän paljon, tekee niitä aivan into piukeena koko laitosaikansa.
Kuntoutusjakso tarjoaa toisenlaisen ympäristön. Ympäristön, jossa saat olla vapaammin sinä. Omaa vammaa ja avuntarvetta ei tarvitse pohtia, sillä jokainen siellä tarvitsee jossain määrin apua elämässään. Usein jaksoilla kohtaa myös ihmisiä, jotka ovat samassa pisteessä kuin missä itse on. Vertaistuki, jota ainakin normaalioloissa saa noilta jaksoilta, on korvaamatonta.
Arki on usein raskasta. Etenkin silloin, jos kyseessä on paljon kompensoiva vammainen, kuten allekirjoittanut. Tällöin arki on usein myös uskomattoman kiireistä. Laitoskuntoutuksessa saa mahdollisesti uusia voimavaroja arkeen: Kokee onnistumisia esimerkiksi jonkun harjoitteen parissa. Se voi antaa uskoa itseen. Vastaavasti siellä voi päästä tekemään asioita, joita ei muuten pääsisi tekemään. Omalla kohdallani nämä jotkin asiat ovat ponikka ja FA-tuoli.
Laitoskuntoutus voi auttaa ymmärtämään omia tarpeita ja käyttäytymistä. Jaksolla pääsee usein työskentelemään erilaisten ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi psykologin tapaamiset, jos sellaisia ei tavallisesti ole, voivat auttaa ymmärtämään omia haasteita. Kenties siinä tajuaa tarvitsevansa apua ko. asioissa myös arjessa. Itse esimerkiksi ymmärsin tämän erään hyvin tiiviin session seurauksena, jossa päädyimme pureutumaan tunnelukkoihini.
Mitkä ovat omat tavoitteeni kuntoutusjakson suhteen? Oppia löytämään uusia voimavaroja arkeen ja toisaalta saada työkaluja tunnelukkojen purkamiseen. Tahdon kehittää kehoani ja sen kestävyyttä. Haluan parantaa käsieni kaksikätistä työskentelyä. Sen lisäksi tahdon saada työkaluja siihen, miten voisin oppia olemaan armollisempi itselleni nimenomaan henkisestä näkökulmasta. Nyt tiedostan kompensoivani hyvinkin paljon. Kaksi viikkoa on lyhyt aika enkä oleta saavani elämääni mullistavaa ahaa-elämystä. Sen sijaan toivon pääseväni alkuun sen suhteen ja saavani työkaluja tästä matkasta selviämiseen.
Hyvä kuntoutus rakentuu monesta osasta ja oikeastaan sen tarpeen tajuaa vasta siinä kohtaa, kun pääsee ovista sisään ja huomaa elämän helppouden ja yksinkertaisuuden. Kenenkään ei mielestäni tulisi arastella kuntoutukseen menoa, vaan päinvastoin hakeutua sinne aktiivisesti, sillä sen avulla voi tajuta paljon omasta toiminnastaan sekä henkisellä, että fyysisellä tasolla.
