Puhu Muru on lämminhenkinen, seksuaaliterapeutti ja -neuvoja Marja Kihlströmin vetämä podcast, jossa keskustellaan vaihtuvien vieraiden kanssa heidän elämästään, mutta toisaalta myös yleisimmistä yhteiskunnallisista ilmiöstä. Puhu Murun keskiössä on luonnollisesti seksuaalisuus, mutta se käsittelee paljon muutakin: henkistä hyvinvointia ja kasvua, minäkuvaa, näin muutaman sanoakseni. Sanoisinkin siis podcastin olevan enemminkin kietoutunut ihmisyyden ympärille kuin vain jonkin tietyn teeman.
Päädyin itse kuuntelemaan podcastia vasta viime vuonna ja hämmennyin siitä, miksen ole tehnyt niin aiemmin, sillä ahmin kaksi ensimmäistä kautta hyvin tehokkaasti tehdessäni hommia. Puhu Muru ei ole jäykkä, vaan kuulijasta tuntuu kuin hän istuisi olohuoneessa Kihlströmin ja tämän vieraiden kanssa. Niin ja vieraanahan on ollut niin tavallisia ihmisiä, kuin julkisuudesta tuttuja henkilöitäkin. Jos henkilö on ollut julkisuudessa, antaa tämä podcast usein hyvin toisenlaisen kuvan henkilöstä: jotenkin syväluotaavamman ja aidomman kuin mitä esimerkiksi lehtiartikkelit tai muut esiintymiset. Podcast on näyttänyt minulle sen, minkä itsekin esimerkiksi mediaa tehneenä olen huomannut: ihmisistä tulee hyvin erilainen kuva riippuen siitä, kuka jutun on tehnyt, ja kuka on oikeasti äänessä. Ero siihen, puhuuko henkilö itse, vai onko joku muu esimerkiksi kirjoittanut hänen sanomaansa ”puhtaaksi”, on valtava. Podcastissa todellakin annetaan tilaa vieraille. Vaikka jaksossa on aina tietty teema, ei Kihlström johdattele keskustelua liikaa, tai varsinkaan pistä sanoja toisen suuhun, vaan antaa tämän kertoa juuri omaan tahtiinsa, niillä sanoilla, jotka vieraasta tuntuu hyvältä. Ehkä juuri tämän takia podcastissa päästään käsiksi syvällisiin aiheisiin ja voimakkaisiin tunteisiin. Ne koukuttavat kuulijan ja auttavat keskittymään. Podcastissa käydään jokaisessa jaksossa läpi suuria tunteita, sen kuulee keskustelijoiden äänestä.
Mitä podcastissa sitten on käsitelty? Vaikka mitä: seksuaalisuuteen liittyvää häpeää, uskontojen tai kulttuurierojen vaikutusta seksuaalisuuden kokemukseen, sekä tietysti kasvatuksen ja kehosuhteen vaikutusta siihen, kuinka itsensä ja oman seksuaalisuutensa näkee. Pisteitä viimeinen kausi saa myös siitä, että se on tuonut hyvin esiin erilaisten vammojen ja sairauksien vaikutusta seksuaalisuuteen. Ainakin tuoreimmalla kaudella Kihlström on toisinaan kysellyt Instagramin puolella seuraajiltaan, mitä he tahtoisivat kysyä vieraalta x. Vuorovaikutusta siis löytyy ja kuten kaikki minut tuntevat tietävät, moinen lämmittää kovin sydäntäni. Erityisen kiehtovaa on se, kuinka viimeisimmällä kaudella on yhdistelty juurikin julkisuudesta tuttujen henkilöiden jaksoja, että sitten ”tavallisemman” kansan jaksoja. Yllättävää kyllä, kombo toimii. Omasta mielestäni julkkisten jaksoissa on annettu syvällisempi kuva henkilöistä, toki käsitellen myös heidän elämänsä käännekohtia liittyen mm. minäkuvaan. Vähemmän tunnettujen henkilöiden jaksot ovat kuitenkin olleet inan mielenkiintoisempia, sillä niissä on käsitelty mielestäni henkilökohtaisempia ja koskettavampia tarinoita, ja myös aiheet ovat olleet mielenkiintoisia.
Miten kehittäisin podcastia? Vaikka olenkin sitä mieltä, että rönsyilevä tyyli antaa keskustelulle luonnollisuutta, tapahtuu sitä mielestäni inan liikaa. Joskus kestää iäisyyden päästä aiheeseen, tai aihe saattaa tuntua kadonneen kokonaan. Tämä saattaa karkottaa osan kuulijoista. Vaikka podcastissa on ollut hyvin eri taustoista olevia ihmisiä, kaipaan vielä silti jonkinnäköistä vaihtelevuutta: erilaisia ääniä kuuluviin. Mielenkiintoista olisi myös se, jos kaksi samantapaisista taustoista olevaa ihmistä, jotka eivät kuitenkaan tunne toisiaan, vertailisivat taustojaan ja kokemuksiaan. Kaipaisin myös lisää sisältöä liittyen mielenterveyden vaikutuksesta seksuaalisuuteen.
Vaikka pidän itseäni kohtuu sivistyneenä liittyen seksuaalisuuteen, on minulla vielä paljon opittavaa. Seksologian kenttä on siitä kiehtova, ettei koskaan voi olla valmis. Aina voi oppia jotain uutta. Vaikken ole oppinutkaan podcastista mitään maailmaa mullistavaa, on se auttanut minua hahmottamaan omia keskeneräisyyksiäni tulevana ammattilaisena. Minun täytyy esimerkiksi ottaa enemmän selvää transasioista ja oppia sensitiivisemmäksi, sillä tunnustan, että siinä minulla on vielä paljon opittavaa. Koska podcast on avannut uudella tavalla silmiäni sille, mikä kaikki voikaan vaikuttaa seksuaalisuuteen, täytyy minun ottaa lisäksi selvää esimerkiksi erilaisista uskonnoista ja kulttuureista. Miksikö? Vieraiden tarinoita kuunnellessani olen ymmärtänyt, että pystyäkseni kohtaamaan asiakkaan mahdollisimman hyvin neuvontatilanteessa, pitää minun ymmärtää jotain niistä lähtökohdista, joista henkilö ponnistaa. Muuten, varsinkin itseni tuntien, voisin hyvinkin päästää sammakoita suustani.
Puhu Muru ei käytä suuria termejä, eikä esittele erilaisia teorioita liittyen seksuaalisuuteen ja sen ilmentämiseen. Kapulakielisyys on Kihlströmin vedoista kaukana. Sen sijaan teemoja käsitellään helposti lähestyen, ihmisten henkilökohtaisten kokemusten kautta, minkä uskon vetoavan jokaiseen katsojaan. Itseeni ainakin. Uskon jokaisen oppivan Puhu Murusta jotain, oli sitten kyseessä seksologian ammattilainen tai vielä jokseenkin hukassa omassa seksuaalisuudessaan oleva. Podcastia voit kuunnella esimerkiksi Spotifysta.
Muut juttusarjan osat löydät tagilla: lue ja opi.
