Mielenterveys, Työ

Mitä erilaiset työt ovat minulle opettaneet?

Disclaimer: En kritisoi tekstillä entisiä työpaikkojani, vaikka jossain toimenkuvassa olisikin ollut paljon stressiä. Monesta työstä olen pitänyt valtavasti.

Tasainen toimeentulo helpottaa elämää, vaikka työ ei määritä ihmisen arvoa. Vaikka raha ei tuo onnea, tarvitsee ihminen silti jotain, jolla leivän saa pöytään. Se, ettei koko ajan tarvitse huolehtia rahasta, vaikuttaa voimakkaasti mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin. 

Jokainen meistä saattaa kuitenkin joskus olla sellaisessa työssä, jonka toimenkuva ei välttämättä vastaa omia vahvuuksiaan, tai käsitystä sellaisesta työstä, johon toivoisi pääsevänsä. Jokaista toimenkuvaa voi pitää ainakin opettavaisena kokemuksena. Poikkeuksena tästä ovat tilanteet, jossa työyhteisössä joutuu jotenkin sorretuksi. Sellaista ei pidä sietää, vaan jos esimerkiksi olet tullut syrjityksi, ota yhteys AVIn työsuojeluneuvontaan.Vaikka itse toimenkuva ei olisikaan se otollisin, tulee työympäristön olla turvallinen ja kohdella kaikkia työntekijöitään yhdenvertaisesti. (En sano, että olisin itse ollut tässä ikävässä tilanteessa.)

Nuoresta iästäni ja vammastani huolimatta olen ollut hyvin monenlaisissa töissä kirjastoapulaisesta leirin suunnittelijaan ja vetäjään sekä myyntityöstä freelancer-toimittajan hommiin. Tämän lisäksi olen toiminut esimerkiksi erään järjestön tiedottajana. Nyt lehtikirjoitusten rustailun ohella mm. otan vastaan yksityisasiakkaita seksuaalineuvojaopiskelijana, sekä käyn puhumassa eri yhteisöille vammaisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. 

Mitä minä olen oppinut eri työtehtävistä omalla työurallani?

Olen oppinut sinnikyyttä. Etenkin jos työ on sellaista, jossa en tunne omien vahvuuksieni pääsevän oikeuksiinsa, vaatii sitkeyttä jaksaa mennä töihin ja tehdä joka päivä parhaansa. Vaikka tietäisi tuloksellisellisesti olevansa osaava, vaatii omien ns. heikkouksien systemaattinen kehitys päättäväisyyttä. Etenkin myyntityö voi olla toisinaan hyvin raskasta, sillä tympääntyneitä asiakkaita, solvauksia ja epäonnistumisia voi tulla huonoina päivinä ovista ja ikkunoista. Sinnikkyyttä vaatii myös se, jos pitää opetella uusia monimutkaisia järjestelmiä ja mahdollisesti opettaa työkaveriakin siinä samassa. Toimittajan työssä puolestaan hermoja koettelee se, kun yrittää saada asiakkaita kiinni tiukoissa deadlinerajoissa ja saada heiltä kunnollisia vastauksia kysymyksiin. Kun haasteet kääntää voitoksi, alkaa homma sujua.

Olen oppinut tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pidän vain tietyntyyppisistä ihmisistä niin paljon, että tahtoisin viettää heidän kanssaan aikaa vapaa-ajalla. Arvostan omaa tilaa ja rauhaa. Tulen silti toimeen aika lailla kaikkien ihmisten kanssa, jotka elämääni sattuvat. Koen jokaisen kohtaamisen opettavan minulle jotain elämästä. Jokaisella on vahvuutensa, joita voi parhaimmassa tapauksessa valjastaa käyttöön siinä tilanteessa, jossa näiden ihmisten kanssa olen. Osaan ottaa rooleja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja kantaa vastuuni osana vaihtelevia tiimejä.

Opin samalla myös itsestäni. Mitkä ovat vahvuuteni erityyppisissä työ- tai opiskeluryhmissä tai tehtävissä? Millainen rytmi, aikataulutus ja oppimistapa minulle sopivat? Miten rentoudun parhaiten rankan rupeaman jälkeen? Vaikka osaankin työskennellä osana erilaisia ryhmiä, työskentelen parhaiten yksin omilla aikatauluillani, myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Etenkin kiireisinä aikoina minua kuitenkin helpottavat valtavasti ulkopuolelta tulevat deadlinet. Rentoutumisessa minulla on vielä opittavaa. Parhaiten se kuitenkin onnistuu minulle läheisten ihmisten seurassa. He kun osaavat istuttaa minut alas katsomaan esimerkiksi jotain sarjaa tai pelaamaan lautapelejä. Vastaavasti minua helpottaa, jos pääsen vaihtamaan kokonaan maisemaa rentoutumisen ajaksi. Kotona, etenkin yksin ollessani, ajaudun usein aivan liian helposti pakertamaan jotakin, joka pitäisi saada tehtyä, mutta joka ei ole juuri sillä hetkellä akuutti.

Opin voittamaan esiintymisjännityksen. Nuorempana pelkäsin kuollakseni puhumista. Halusin kuitenkin auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisuutta ja päädyin monen mutkan kautta kokemustoimijakoulutukseen. Aluksi se oli hirveintä, mitä tiesin. Nyt menen höpisemään ilman pienintäkään ongelmaa hyvin erilaisille yleisöille, ajoittain kovinkin henkilökohtaisista aiheista. Harjoitus tekee mestarin. Haluaisitko kuulla jostakin aiheesta, kuten vammaisen yhteiskunnassa kohtaamista haasteista, elämänmakuisen luennon? Tilaa minut puhumaan kokemustoimijana.

Erilaiset roolit ovat opettaneet johtamista. Osaan jakaa työtehtäviä muille, ja kuunnella heidän tarpeitaan ja toiveitaan. Kykenen huomioimaan erilaisten ihmisten vahvuuksia, ja käyttämään niitä tiimin hyödyksi. Osaan kannustaa muita ja kykenen luomaan loogisia aikatauluja, joissa on mahdollista pysyä palamatta loppuun.

Osaan asettua toisten saappaisiin ja ymmärtää erilaisuutta. Neuvojan roolissa kohtaan toistuvasti erilaisia ihmisiä ja tilanteita, vaihtuvien intiimien teemojen äärellä. Arvostan suunnattomasti luottamusta, jota asiakkaani minulle osoittavat uskaltaessaan tulla puhumaan luokseni. Minusta on ihanaa, jos pystyn auttamaan ja tukemaan asiakasta, saada hänet oivaltamaan jotain uutta. Yhtälailla asiakkaat antavat myös minulle: Jokaisella on eri tapansa hahmottaa maailmaa. Vaikka minä olenkin tapaamisissa seksologian ammattilainen, saan jokaisesta kerrasta itsekin jotain uutta, minkä läpi tarkastella yleistä maailmankuvaa. Jos haluat neuvontaani, klikkaa tästä.

Olen tullut kriittisemmäksi lukemaani kohtaan, mutta armollisemmaksi itseäni kohtaan. Osaan arvioida niin tietolähteitä, kuin omaani ja koko ryhmän työtä tarkalla silmällä. En enää päästä mitä vain seulani läpi, oli kyse sitten kouluhommasta, työtehtävästä tai vapaa-ajan projektista. Vastaavasti olen oppinut priorisoimaan. Jos on paljon lautasella, jossain on ehkä höllättävä. Aina ei tarvitse tehdä 110%, vaan joskus voi muistaa sen, että on kuitenkin vain ihminen. Parhaansa tulee aina yrittää, mutta se, mikä milloinkin on oma paras suoritus, voi vaihdella tehtävän ja yleisen voimatason mukaan hetkittäin. Osaan asettaa omia rajojani: Paitsi sen suhteen, mitä olen valmis ja kyvykäs milloinkin tekemään, myös sen suhteen, mitä olen itsestäni tai elämästäni valmis jakamaan.

Osaan vaatia perehdytystä. Aiemmin minulla oli haitallinen ajatusmalli siihen liittyen, että kaikki tulisi oppia nyt ja heti tässä hetkessä, eikä apua voi pyytää. Tai voi, mutta siinä on ehkä jotain noloa. Olen oppinut, että aivan ok olla sormi suussa ensimmäisillä kerroilla ja alussa. On työpaikalta jopa jossain määrin vastuutonta heittää untuvikko yksin pestiinsä. Se ei palvele ketään. Vasta, kun on saanut ohjeita, voi loistaa ja menestyä töissä. Minäpystyvyyden tunne parantaa henkistä jaksamista. 

Työn mielekkyys on tärkeää henkiselle hyvinvoinnille. Se, että työstä saa riittävästi rahaa elämiseen, tukee ihmisen mielenterveyttä vähentäessään stressiä. Raha on kuitenkin huono ainoana motivaattorina pidemmän päälle. Huomasin sen itse vaihtaessani töitä taannoin. Vaikka pidin entisen työpaikkani työympäristöstä, itse työstä en pitänyt. Osasin hommani, mutta koin työn monotoniseksi. Se ei antanut minulle mielihyvää, enkä päässyt ruokkimaan vahvuuksiani. Kun vaihdoin sellaiseen pestiin, jossa pääsin kirjoittamaan, olin aivan hämmentynyt: “Tältäkö tuntuu, kun odottaa töihin pääsemistä?”

Erilaiset työt ovat siis opettaneet minulle paljon elämästä ja itsestäni ja muista ihmisistä. Osaan tulkita toisia ja itseäni paremmin. Ymmärrän myös työn mielekkyyden tärkeyden. Tiedostan kuitenkin, että minulla on vielä paljon opittavaa. Voin siis iloiten suunnata kohti uusia ammatillisia haasteita ja oivalluksia.

Lue myös:
Oivalluksia työllistymisestä
Kouluun tai työhön ohjatessa tulisi keskittyä potentiaaliin

Vastaa