Kuka on Kynäniekka?

Kuva: Emmi Viitala

Tervetuloa seuraamaan Kynäniekan salaisia mietteitä. Täältä  löydät napakoita kannanottoja vammaisuuteen, mielenterveyteen ja seksuaalisuuteen liittyen. Kannanottojen lisäksi pyrin pohdiskelemaan minua mietityttäviä ilmiöitä, joihin törmään yhteiskunnassamme. Pyrin asiapitoisen sisällön lisäksi tarjoamaan sinulle, rakas lukija, myös hippusia huumoria. Vaikuttajana pidän nimenomaan ruohonjuuritasolla toimimisesta. Haluan tehdä sisältöä, joka herättää tunteita ja ajatuksia. Koen onnistuneeni, jos tekstini herättävät ajatuksia edes yhdessä ihmisessä. Haluan herättää keskustelua. Haluan tarjota vertaistukea muille vammaisille. Haluan avata yhden näkökulman siihen, millaista elämä vamman kanssa voi olla. Ihmisellä, jolla ei ole kokemusta vammaisuudesta kun voi olla hyvin kummallisia käsityksiä siitä, millaista vammaisen elämä on. Haluan kuitenkin muistuttaa, etteivät blogini tekstit vammaisuuteen liittyvistä seikoista ole välttämättä suoria kuvauksia omasta elämästäni. Ne ovat myös havaintoja ympäröivästä maailmasta. 

Vammaisuuden lisäksi seksuaalisuus ja mielenterveys ovat lähellä sydäntäni. Kirjoittajana minulle on tärkeää puhua asioista, joista muuten vaietaan, tai joihin liittyvä keskustelu on kapeakatseista. Vaikka mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon, liittyy siihen yhä paljon stigmaa ja ihmiset pelkäävät tuoda haasteitaan esiin. Tahdon esimerkilläni auttaa muita, rohkaista heitä puhumaan ja hakemaan apua. Haluan normalisoida henkisen hyvinvoinnin haasteista puhumista. Omien ongelmien peittely ei auta ketään. Kamppailen itse masennuksen kanssa. Aiemmin olen sairastanut myös anoreksiaa. Olen kirjoittanut kokemuksistani molempien kanssa avoimesti myös näillä sivuilla.

Seksuaalisuudesta on viime aikoina puhuttu huomattavasti aiempaa enemmän. Keskustelu ei kuitenkaan (ainakaan oman somekuplani ulkopuolella) ota kovin hyvin huomioon seksuaalisuuden moninaisuutta. Kirjoitan seksuaalisuudesta paitsi vammaisen näkökulmasta, myös yleisellä tasolla. “Tarvitseeko siitä seksuaalisuudesta puhua koko ajan?”, joku voi kysyä. Vastaukseni on yksinkertainen: Niin kauan kuin maailman normaalein asia herättää ihmisissä voimakkaita negatiivisia tunteita, tarvitsee siitä puhua. Etenkin, jos tunteet heräävät asiapitoisesta, pohtivasta sisällöstä. On hyvä, että tunteet heräävät, mutta on joskus hyvä pohtia, miksi ne ovat niin voimakkaita. Meissä jokaisessa asuu seksuaalisuus kehdosta hautaan. Seksuaalisuus on läsnä käyttäytymisessä, pukeutumisessa ja ajatuksissa, näin muutaman mainitakseni. Seksi puolestaan on seksuaalista mielihyvää tuottavia akteja, joita ihminen voi harrastaa, jos sellaisen kokee omakseen. Teksteillä tahdon haastaa myös lukijaa ruudun takana.

Jos luet tekstejäni, tai esimerkiksi Instagramiani (@kynaniekka), huomaat törmänneesi persoonaan, joka ei erityisemmin säästele sanojaan. Uskon, että muutoksen aikaansaamiseksi tulee olla suora. En kuitenkaan halua aiheuttaa teksteillä kenellekään mielipahaa ja kuulen mieluusti, mikäli teksteissäni on jotain asiavirheitä, tai haluaisit haastaa ajatteluani. Nautin hyvin argumentoiduista keskusteluista.

Olen aina innoissani erilaisista projekteista, olivatpa ne lyhyitä tai pitkäkestoisempia. Mikäli mielessäsi on yhteistyö, jonka voisin toteuttaa yhteisösi tai yrityksesi kanssa, kuulen siitä mieluusti enemmän. En kuitenkaan tee sellaisia yhteistöitä, jotka eivät vastaa arvojani tai joita en saa nidottua yhteen blogini muiden sisältöjen kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä ja katsotaan, mitä saamme aikaiseksi.

Kuva: Mira Rossi

Persoona ruudun takana

Kynäniekan salaisten mietteiden takaa löydyn minä, Pinja Eskola. Jos ystävieni pitäisi kuvailla minua sanalla tai muutamalla, olisivat ne luultavasti “suloisen tärähtänyt”, “määrätietoinen ja sanavalmis”, sekä “lojaali ja empaattinen, mutta kummallinen.” Allekirjoitan nuo kaikki. Olen outo ja olen ylpeä siitä. Jos minulla on sanottavaa jostain asiasta, sen myös sanon. Tulen toimeen kaikkien kanssa, ja olen hyvä ryhmätilanteissa silloin, jos minulla on niissä selkeä rooli, josta käsin toimia. Päästän vain harvat lähelleni, mutta kun olen jonkun, ystävän tai kumppanin, päästänyt sydämeeni, tekisin mitä vain hänen vuokseen. 

Kuva: Mira Rossi

Synnyin vuonna 1995 ja olen tuosta asti aiheuttanut ympärilleni hallittua kaaosta. Innostun helposti kaikesta ja minulla on usein tuhat rautaa tulessa. Olen opiskelija, joskin syksyyn 2022 saakka olen käsikirjoittajan opinnoistani välivuodella. Luonnollisesti haluan elokuva-alan opiskelijana analysoida ympärilläni olevaa mediaa, ja blogissani onkin kaksi erityistä juttusarjaa. Vammaisuuden näyttämö käsittelee mediatuotosten antamaa kuvaa vammaisuudesta. Seksuaalisuus fiktiossa puolestaan pohtii kuvastoa, jota sarjat ja elokuvat luovat seksuaalisuudesta. Näistä juttukokonaisuuksista saat vinkkejä niin kuluttajana kuin (esimerkiksi) sarjojen tekijänäkin.

Kirjoitan freelancerina erilaisille tahoille. Erityisvahvuuteni ovat kolumnit, mutta kirjoitan mieluusti mitä vain tekstityyppejä.

Käyn luennoimassa kokemustoimijan roolissa esimerkiksi oppilaitoksille ja erilaisille tahoille. Kokemustoimijuudesta voit lukea lisää tästä.

Valmistuin joulukuussa 2021 Sexpo-säätiöltä seksuaalineuvojaksi. Erikoisalaani ovat vammaisuus ja kinkyhommat, mutta luokseni ovat tervetulleita kaikki, jotka pohdiskelevat jotain seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin, seksiin tai kehonkuvaan liittyvää. Luokseni voivat tulla niin yksilöasiakkaat kuin pari- ja moniskunnatkin. Lue lisää neuvonnastani tästä

Olen kevytyrittäjä. Olen aktivisti. Olen kuntoutuja. Olen polyamorinen. Olen kumppani. Olen kahden maailman suloisimman kissan äiti. Pidän hevosista,  ja minut näkeekin ratsastamassa aina mahdollisuuksien mukaan. Roolipelaan ja käyn salilla.  Elämänmittaisena matkakumppaninani on CP-vamma. Se vaikuttaa elämääni monenlaisin tavoin ja on vaikuttanut tapaani hahmottaa maailmaa, muttei ole koskaan määritellyt minua. Tarvitsen apua monissa päivittäisissä toiminnoissa, joissa minua auttavat ohjeideni mukaan henkilökohtaiset avustajat. Avuntarpeestani huolimatta olen oman elämäni aktiivinen tekijä, en passiivinen olija. Vastoin monien luuloja, en suinkaan ole kävelykyvytön, vaan kykenen kävelemään tuettuna. Koska olen näkyvästi vammainen ja esillä sosiaalisessa mediassa, kysytään minulta toistuvasti samoja kysymyksiä. Osa niistä on hyvin tungettelevia. Tästä voit lukea lueskella kysymyksiä, joihin en enää jaksaisi vastata.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa!

Vastaa