Tervetuloa seuraamaan Kynäniekan salaisia mietteitä eli minun, Pinja Eskola napakoita kannanottoja ja analyyttisia pohdintoja vammaisuuteen, mielenterveyteen ja seksuaalisuuteen liittyen. Olen vammainen aktivisti, kokemuspuhuja, koulutettu seksuaalineuvoja, toimittaja ja mediatutkimuksen maisteri. En kirjoita internetissä suoraan omasta elämästäni, vaan ilmiöistä, joita havaitsen syntymävammaisena. Toisinaan höystän tekstejä omilla kokemuksillani, mutta ellen kirjoita minämuodossa, ei teksti kuvaa minua. Blogi syntyi, sillä kyllästyin siihen, miten yhteiskunta näkee (tai oikeammin ei näe) vammaiset. Vamma on nykyään voimavarani, mutta aina ei ole ollut näin, joten haluan luoda sellaista sisältöä, jota olisin itse kaivannut kasvaessani vammattomien maailmassa. Vammaisen kokemusmaailma ei ole irrallaan vammattoman kokemusmaailmasta, silti esimerkiksi ableismi tuo siihen omat koukeronsa. Haluatko ymmärtää enemmän vammaisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, sekä toimia liittolaisena? Voit aloittaa matkan lukemalla esimerkiksi tekstini ”Mitä ableismi on?” ja “Kuinka vammaisuudesta tulisi puhua?“

Jos luet tekstejäni blogista, tai esimerkiksi Instagramiani (@kynaniekka), huomaat törmänneesi persoonaan, joka ei säästele sanojaan. Uskon, että muutoksen aikaansaamiseksi tulee olla suora. En kuitenkaan halua aiheuttaa teksteillä kenellekään mielipahaa ja kuulen mieluusti, mikäli teksteissäni on asiavirheitä, tai haluaisit haastaa ajatteluani. Nautin hyvin argumentoiduista keskusteluista. Sisältöni on jakautunut. Instagramissa on ns. nopeita ja napakoita kannanottoja niin ajankohtaisiin kuin ajattomiinkin ilmiöihin. Blogin puolella on syväluotaavia ja analyyttisia tekstejä..

Vammaisuuden lisäksi kynäilen seksuaalisuudesta ja mielenterveydestä ja rakastan näihin aiheisiin paneutumista. Kirjoittajana minulle on tärkeää puhua asioista, joista muuten vaietaan, tai joihin liittyvä keskustelu on yhä kapeaa. Vaikka mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon, liittyy siihen yhä paljon stigmaa ja ihmiset pelkäävät tuoda haasteitaan esiin. Tahdon esimerkilläni auttaa muita, rohkaista heitä puhumaan ja hakemaan apua. Haluan normalisoida henkisen hyvinvoinnin haasteista puhumista. Omien ongelmien peittely ei auta ketään. Kamppailen itse masennuksen kanssa ja teininä syömishäiriö, tarkemmin anoreksia, hallitsi elämääni. Olen kirjoittanut kokemuksistani molempien kanssa avoimesti myös näillä sivuilla. Puhun, sillä vammaisten kohtaaminen terveydenhuollossa on yhä puutteellista.

Seksuaalisuudesta on viime aikoina puhuttu huomattavasti aiempaa enemmän. Keskustelu ei kuitenkaan (ainakaan oman somekuplani ulkopuolella) ota juuri huomioon seksuaalisuuden moninaisuutta. Kirjoitan seksuaalisuudesta paitsi vammaisen näkökulmasta, myös yleisellä tasolla. “Tarvitseeko siitä seksuaalisuudesta puhua koko ajan?”, joku voi kysyä. Vastaukseni on yksinkertainen: Niin kauan kuin maailman normaalein asia herättää ihmisissä voimakkaita negatiivisia tunteita, tarvitsee siitä puhua. Moninaisuudesta on tärkeä puhua, jotta jokainen löytäisi tavan ilmaista itseään ja olla. 

Analysointi lähellä sydäntä

Opiskelin mediatutkimusta Tampereen yliopistossa vuodet 2022-2026. Vuonna 2024 valmistuneen kandityöni aihe oli: ”Miten vammaisuuden aikuisviihderepresentaatiot vaikuttavat vammaisen käsityksiin seksuaalisesta toimijuudestaan?” Keväällä 2026 valmistuneessa gradussa puolestaan pohdin, miten seksipodcastien vammaisrepresentaatiot vaikuttavat vammaisen käsityksiin seksuaalisesta toimijuudesta. Voit lukea graduni tästä.

Mediakuvastojen analysointi ei ole läsnä vain akateemisessa toiminnassa, vaan teen sitä myös harrastuksena. 

Blogissani käsittelen kolmessa eri juttusarjassa representaatioita. Vammaiskuvastot mediassa – juttusarjassa tutkin, miten tapa kuvata vammaisuutta muuttuu median muodoista toiseen: mitä eroja ja yhtäläisyyksiä niissä on? Samalla pyrin etsimään vastausta kysymykseen: ”Millainen mediarepresentaatio vaikuttaa positiivisesti vammaisen minäkuvaan?” Tämä juttusarja syntyi opiskeluihini liittyvän raportin pohjalta, jossa selvitin kyselyn avulla, miten vammaisuuden mediarepresentaatiot vaikuttavat vammasuhteen muodostumiseen. Blogijuttusarja ei ole referaatti kyselytuloksista, vaikka niitä hyödynnänkin ko. kokonaisuuden teksteissä. Juttusarjassa tutkailen kyselyn kautta mieleeni nousseita seikkoja laajemmin, kuin itse raportissa. Otan mukaan esimerkkejä mediateoksista ja käsittelen myös omia kokemuksiani.

Vastaavasti juttusarjassani Vammaisuuden näyttämö analysoin olemassa olevia vammaisuuden kuvauksia niin elokuvissa, kirjoissa, sarjoissa, kuin podcasteissakin. Etsin analyyseissani vastausta seuraaviin kysymyksiin: Millaisessa valossa teos näyttää vammaisuuden? Onko representaatio samaistuttavaa tai vastaavasti uskottavaa? Mikä tökki? Mitä olisin kaivannut lisää?

Seksuaalisuuden saloja analysoivassa Seksuaalisuus fiktiossa – juttusarjassa puolestaan analysoin lähinnä elokuvia ja sarjoja, joiden juoni kietoutuu merkittävästi seksuaalisuuden ympärille. Kysyn sarjassa: Miten tuotos ottaa huomioon seksuaalisuuden moninaisuuden? Missä valossa se kuvaa kuvaamiaan ilmiöitä? Mikä tökkii? Mikä sytytti, mitä olisin toivonut lisää?

Mikäli mielessäsi on elokuva tai sarja, josta haluaisit kuulla mielipiteeni, älä epäröi laittaa viestiä esim. Instagramin kautta.

Tulen mieluusti puhumaan mediakuvastojen merkityksestä myös esimerkiksi paneeleihin, tapahtumiin tai erilaisille yhteisöille. Luon mieluusti myös materiaalia teemaan liittyen. Olen ollut useampana vuonna Espoo Cine – elokuvafestivaalin Crip Cine ohjausryhmässsä valitsemassa festivaalin vammaisosioon tulevia elokuvia. Tämä on ollut kaltaiselleni elokuvafanille aivan huikeaa. 

Persoona ruudun takana

Elämänmittaisena matkakumppaninani on CP-vamma, joka aiheutti minulle merkittävää kipuilua nuorempana. Kun olin pieni, koin olevani vammaton, joka tarvitsi muita enemmän apua. Mielsin itseni vammattomaksi, sillä en samaistunut median kurjuuskertomuksiin vammaisuudesta. Kun tajusin olevani erilainen, en kysynyt itseltäni enää, mitä haluan olla, vaan mitä voin olla vammani vuoksi. Vasta vertaistuen ansiosta ymmärsin, ettei vammani määritä minua, vaan voin olla mitä tahdon. Eikä vammani ole minua missään kohtaa määrittänytkään: Olen yrittäjä, media-alan monihäärä, esiintyjä, kahden kissan äiti, himoliikkuja, sateenkaareva polyamorinen kinky. Pelaan, laulan karaokea, ajoittain liveroolipelaan jne. Lisäksi liikunta kuuluu monimuotoisesti elämääni: kuntopyöräilen, käyn salilla, olen ratsastussimulaattorissa ja uin monta kertaa viikossa. En liiku häivyttääkseni vammaani, vaan koska liikunta tuottaa minulle hyvää oloa.

Vaikka vamma ei ole määrittänyt tai hidastanut minua, ei erilainen toimintakyky ole näkymätön seuralainen. Se vaikuttaa elämääni moninaisesti, jopa tapaani hahmottaa maailmaa. Tarvitsen vähintään osittaista apua monissa päivittäisissä toiminnoissa, joissa minua auttavat ohjeideni mukaan henkilökohtaiset avustajat. Avuntarpeestani huolimatta olen oman elämäni aktiivinen tekijä, en passiivinen olija. Käyttämäni liikkumisen apuvälineet eivät tarkoita minun olevan kävelykyvytön, vaan kykenen kävelemään tuetusti. Nostan tämän esiin, sillä tahdon murtaa stereotypioita siitä, mitä apuvälineen käyttäminen tarkoittaa. Me vammaiset emme ole yhtenäinen massa, vaan toimintakykymme ja elämämme ovat yksilöllisiä. Kohtaaminen yhden vammaisen kanssa ja teoreettinen ymmärrys jostakin diagnoosista ei tarkoita ymmärrystä kaikkien vammaisten tilanteista.

Mitä kaikkea teen?

Minulla on tuhat rautaa tulessa töiden osalta, mutta kalenteriini mahtuu uusia projekteja.

Olen podcast-host. Rakastan audiomediaa ja ihmisten kanssa keskustelua – niinpä podcastit ovat minulle luonteva toimintaympäristö. Ikioma rakkauslapseni, Rampaseksiä-podcast, on audio-ohjelma, jossa keskustelen vaihtuvien vieraiden kanssa erilaisista seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista. Tavoitteenani on murtaa paitsi seksuaalisuuteen, haluun ja haluttavuuteen liittyviä käsityksiä, myös vammaisuuteen liittyviä mielikuvia. Vaikka podin kantava teema on vammaisuus, ei se ole varsinaisesti meiltä meille – ohjelma vaan siitä ovat saaneet paljon myös vammattomat, joilla ei ole kytköksiä toimintakykynormipoikkeamiin.  

Rampaseksiä ei ole ainoa podcast, jossa ääntäni tai ajatuksiani on mahdollista kuulla. Olen juontanut Spotifysta löytyvää Vammaiset tytöt – podcastia, jossa keskustelen vammaisten tyttöjen kanssa heitä kiinnostavista, vaihtelevista aiheista. Lisäksi juonsin 2019 Invalidiliiton Ihan sama? – podcastin 2. kauden. (Jaksot 6–13).

Onko sinulla podcast, jossa haluaisit keskustella esimerkiksi yhden jakson verran vammaisuudesta? Tulen mieluusti vieraaksi. Onko mielessäsi podcast-konsepti, johon kaipaisit hostia tai juontajaparia? Ota yhteyttä!

Kirjoitan freelancerina lukuisiin lehtiin. Asiakkaitani ovat esimerkiksi Tulva, Tukilinja ja A-lehdet. Vahvimmillani olen kolumneissa ja henkilöjutuissa, sillä niistä minulla on 9 vuoden kokemus. Rakastan kuitenkin kirjoittaa myös syvälle ilmiöihin paneutuvia artikkeleita, ja tehdä ns. hitaampaa journalismia. Kokoan parhaillaan uusittua portfoliota. 

Käyn luennoimassa kokemustoimijan roolissa, eli oman tarinani kautta esimerkiksi oppilaitoksille ja lukuisille muille tahoille vaihtelevista teemoista, kuten vammaisena vammattomien maailmassa elämisestä, minäkuvan muodostumisesta, seksuaalisuudesta tai vaikkapa kuntoutuksen tärkeydestä. Kokemustoimijuudesta voit lukea lisää tästä.

Valmistuin joulukuussa 2021 Sexpo-säätiöltä seksuaalineuvojaksi. Erikoisalaani ovat vammaisuus ja kinkyhommat, mutta luokseni ovat tervetulleita kaikki, jotka pohdiskelevat jotain seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin, seksiin tai kehonkuvaan liittyvää. Luokseni voivat tulla niin yksilöasiakkaat kuin pari- ja moniskunnatkin. Lue lisää tarjoamastani seksuaalineuvonnasta tästä. Lisäksi pidän erilaisia koulutuksia seksuaalineuvojan roolissa yhdistyksille, sote-alan ammattilaisille sekä opiskelijoille ja muille oppilaitoksille, sekä järjestöille.

Olen aina innoissani erilaisista projekteista, olivatpa ne lyhyitä tai pitkäkestoisempia. Mikäli mielessäsi on yhteistyö, jonka voisin toteuttaa yhteisösi tai yrityksesi kanssa, kuulen siitä mieluusti enemmän. Minulle on tärkeää sovittaa yhteistyö osaksi muuta sisältöäni ja tarjota lukijoille lisää tietoa teemasta laajemmin, kuin pelkän mainonnan nimissä. Ota rohkeasti yhteyttä ja katsotaan, mitä saamme aikaiseksi.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa!