Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Espoo Cine:n kanssa. Perinteisesti Espoo Cine on järjestetty vain syksyisin, mutta tänä vuonna Crip Cine -ohjelmisto laajenee omaksi keväiseksi minifestivaalikseen. Suurin osa näytöksistä on ilmaisnäytöksiä, mutta suositut ja palkitut elokuvat A Different Man, Toisenlaiset kesäkaverit ja Patrice: The Movie nähdään Kino Tapiolassa jossa lippu näytökseen kustantaa 12€. 

Sam & Mattie Make a Zombie Movie on nähtävissä ilmaiseksi Crip Cine -minifestareilla maanantaina 14.4. Kino Reginassa. Liput on varattava etukäteen sivulta löytyvän linkin kautta.

Koko huhtikuisen Crip Cinen ohjelmiston voit katsoa TÄSTÄ

Katso muut arvioni Crip Cinen 2025 näytöksistä tästä. 

Vammaisuuden näyttämö on juttusarja, jossa käsittelen olemassa olevia vammaisuuden (media)kuvastoja, olivatpa nämä sitten elokuvissa, sarjoissa, podcasteissa tai kirjoissa. Käsiteltävästä teoksesta riippuen analyysini tyyli ja syvyys voivat vaihdella runsaasti, mutta vastaan aina seuraaviin kysymyksiin: Mikä sykähdytti? Oliko representaatio samaistuttavaa? Mitä olisin kaivannut lisää? Mikä jäi hampaankoloon?

Nyt tarkasteluuni pääsee Espoo Cinen Crip Cinessä nähtävä elokuva Sam & Mattie Make a Zombie Movie -dokumenttielokuva, joka nimensä mukaisesti on taltioinut prosessin, jonka aikana Sam & Mattie tekevät unelmiensa kauhuelokuvan. Mielenkiintoisesti dokkariin on leikattu mukaan kokonaisuudessaan Spring Break Zombie Massacre -lyhytelokuva jonka tekemistä siinä seurataan. Entisenä elokuva-alan opiskelijana minua kiinnostaa aina päästä kurkistamaan tuotantojen kulissien taakse, joten lienee sanomattakin selvää, että olin innoissani. Pohdin erityisesti, miten juuri tämän elokuvan tuotanto oli toteutettu ja kuinka paljon dokumentin päähenkilöllä oli sanavaltaa siinä, mitä heidän elokuvassaan tulisi olemaan ja miten heidät on itse dokumentissa kuvattu?

MIKÄ ONNISTUI JA MIHIN SAMAISTUIN?

Pojat näytettiin dokumentissa kokonaisvaltaisina toimijoina, jotka tavoittelevat unelmiaan.  Toimintakykynormista poikkeamisesta ei tehty dokumentissa numeroa, eikä siihen keskitytty vaan fokus oli nimenomaan projektin tekemisessä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että Samin ja Mattien vammaisuus oli varmasti yksi syy, miksi he saivat elokuvan toteutettua ja tiimin taakseen, vaikka Samin veli alalla työskentelikin. Uskon, että alan tekijät tahtoivat tarjota pojille mahdollisuuden unelmiensa toteuttamiseen. Ainakin vamma oli eittämättä syy, miksi poikien elokuva sai lopulta niin paljon huomiota, ja pojat pääsivät esim. talk showhun puhumaan. Sääliä, vaiko kenties osoitus siitä, että mikäli meille antaa puitteet ja mahdollisuuden toimia, pystymme hyvin moniin asioihin? Se on katsojan päätettävissä. 

Genreiltään elokuva, jonka rakentumista dokumentissa seurataan, oli komediaa ja kenties kauhua. 

Yleensä vammaiset on nähty kauhugenressä jonain pelottavana ja vaarallisena. Se johtuu luultavasti siitä, että meitä, eri tavoin liikkuvia, eri tavoin käyttäytyviä tai muutoin normeista poikkeavia on pidetty yhteiskunnassa kummajaisina Näin meidät on ollut helppo nähdä vihollisina.Koska tässä elokuvassa vammaiset ovat päähenkilöitä ja puikoissa, on asetelma käännetty päälaelleen: He ovat sankareita, jotka pelastavat ympäröivän maailman zombeilta. Epäilen, ettei motiivina suinkaan ollut vammaisuuskuvastojen tietoinen muuttaminen vaan nuorukaisten toimintasankarifantasioiden todeksi eläminen. Yhtä kaikki, kuvakulman vaihdos oli silti virkistävä vastaisku perinteisille troopeille.

Dokumentissa näimme paitsi sitä, miten elokuva syntyi, myös pätkiä itse elokuvasta, mikä on minusta aina hirvittävän mielenkiintoinen kombo. Käsikirjoittamista opiskelleena tyyppinä, ja tiiviisti elokuva-alan toimijoiden kanssa tekemisissä olleena tyyppinä tiedän, että leffojen alkuvaiheessa ideat (joskus aivan kummallisetkin) lentelevät ja siitä syntyy lopputulos, johon työryhmä toivottavasti on tyytyväinen. Tässäkin dokumentissa ideat lentelivät, mikä antoi jossain määrin realistisen kuvan alkuvaiheessa. Keskustelut tuottajan kanssa puolestaan antoivat realistisen kuvan rahakirstun päällä istuvan tuottajan roolissa: Hänen täytyy olla realistinen ja ilonpilaaja kertoessaan, mitä poikien ideoista oli missään määrin realistista toteuttaa. Tämä vaikutti kuitenkin loppuvan varsin pian.

Mikä jäi harmittamaan?

Dokumentista kävi ilmi, ettei Spring Break Zombie Massacren tuotannossa ollut filmien teolle tyypillistä “Kill your darlings” -prosessia, eli vaihetta, jossa rakkaatkin ideat heitetään säälimättä silppuriin ja pidetään ne, jotka toimivat. Tämä kävi harvinaisen selväksi, sillä elokuvassa ei tuntunut olevan logiikkaa. Paikoin rajoittamaton mielikuvituksen lento oli elokuvan suurin vahvuus, mutta välillä ideat olivat tympeitä. Pojat olivat saaneet toteuttaa lähes kaikki ideansa, mikä todellisessa elokuvamaailmassa olisi hyvin harvinaista monestakin syystä. Dokumentissa kyllä mainittiin, miten poikia oltiin yritetty toppuutella, mutta he olivat tähän liian jääräpäitä. Elokuvan ei aina tarvitse olla looginen tai edes vakavasti otettava, mutta mietin, kuinka merkittävä teoksesta olisikaan voinut tulla, jos poikia olisi ohjattu edes hiukan. 

Elokuvassa vilahtaa myös sen tuottaja, Peter Farrelly. Jos nimi kuulostaa tutulta, on hän toinen Farrellyn veljeksistä, jotka tunnetaan 90-luvun ällökomedioiden (genre, ei varsinainen kritiikki) kuninkaina. Farrellyn veljesten elokuvien suhde vammaisuuteen on, sanalla sanoen, monimutkainen. Nuija ja Tosinuija, Me kaksi & Irene ja Sekaisin Marista repivät huumoria vammoista ja mielenterveyden ongelmista, eivätkä välttämättä mitenkään valaistuneeseen tyyliin. Samaan aikaan Farrellyt ovat kuitenkin palkanneet vammaisia elokuviinsa niin kameran eteen kuin taakse jo 90-luvulta ja puhuvat inkluusion puolesta stereotypioita vastaan.

Yhtälailla Sam & Mattie Make a Zombie Movie ei ole yksiselitteinen representaatiossaan. Se haluaa kyllä olla, pojat ovat ehdottomasti elokuvan sankarit niin dokumentin kuin lyhytelokuvan puolella, mutta silti aina ei voi olla varma nauravatko tekijät Samin ja Mattin kanssa, vai nauretaanko heille. Asia ei toki ole yksiselitteinen todellisessa elämässäkään.

Tietyllä tapaa elokuva toi mieleen kulttidokkari American Movien. Kummassakin seurataan epätyypillisten elokuvantekijöiden matkaa kohti heidän unelmiensa kauhuelokuvaa. American Movie esitti päähenkilönsä ja heidän elämänsä huomattavasti karummin ja kaunistelemattomammin. Siitä muodostui kuitenkin lopulta elokuva intohimosta ja vaikka päähenkilöille naureskeltiin, heistä paistava palava halu tehdä teki joukkiosta lopulta kauhuyhteisön kulttisuosikkeja. Sam & Mattie Make a Zombie Movie ei tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta kerro kuitenkaan intohimosta. Elokuvan lopussa Sam tunnustaa miten, hänelle tärkein syy tehdä elokuva oli se, että hän pääsisi viettämään enemmän aikaa veljensä kanssa. Loppujen lopuksi kyseessä on elokuva hauskanpidosta ja sellaisena siitä jää hyvä mieli.