Elämme yhteiskunnassa, jossa monogamia on normi. Statuksestaan huolimatta monogamia ei kuitenkaan ole ainoa tapa elää, tahi järjestää romanttisia ihmissuhteitaan. Voi olla esimerkiksi avoimessa suhteessa, polyamorinen tahi suhdeanarkisti. Miksi monogamianormi ja -oletus on haitallinen ja miksi meidän tulisi yhteiskunnallisella tasolla tunnistaa kaikenlaiset järjestelyt romanttisissa suhteissa?
Nykyihmisen käsitys monogamiasta on hyvin erilainen, kuin mitä termillä on alun perin tarkoitettu. Monogamiallahan tarkoitetaan yksiavioisuutta. Monessa kulttuurissa avoimet suhteet, tai polygamia eli samanaikainen avioliitto useamman ihmisen kanssa on normi. Ajatus monogamiasta on katolilaisen kirkon keksintö ja jäänyt osaksi elämäämme ns. oletusasetuksena. Alun perin monogamialla tarkoitettiin elämänmittaista kumppanuutta. Ainoastaan kuolema saisi erottaa ja kumppanin kuoltua ei välttämättä tahdota enää jakaa arkea kenenkään muun kanssa. Harva enää nykypäivänä elää näin. Syitä eroon voi olla lukemattomia, eikä eroa pidetä mitenkään kummallisena asiana. Usein ihminen ottaa eron jälkeen rinnalleen uuden kumppanin, eikä tätä kummastella. Ennemmin henkilö, joka päättää eron jälkeen elää yksin, on kummastelun aihe. Ihmisestä on tullut sarjamonogamisti.
Yhteiskunnassamme elää voimakas käsitys siitä, millaiset intiimit tahi romanttiset suhteet ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia. Nämä meille jo pienestä asti opetetut mallit ovat haitallisia siinä, miten ne unohtavat ihmisten yksilöllisyyden. Kaikki eivät halua koiraa, omakotitaloa ja kahta lasta. Erilaisten ihmisten kanssa voi täyttää erilaisia tarpeita ja nuo suhteet voivat tuoda elämään jotain uutta. On huomioitava, etteivät kaikki tahdo romanttisia suhteita ollenkaan ja sekin on aivan normaalia.
TUNNISTA ITSELLESI SOPIVA SUHDEMUOTO
Jokaisella on oikeus määritellä itse suhteensa tila, sekä säännöt yhdessä siihen kuuluvien henkilöiden kanssa. Joku voi siis mieltää olevansa avoimessa suhteessa, vaikka muut näkisivät siinä selviä polyamorian piirteitä. Yleisesti ottaen suhdeanarkistilla tarkoitetaan henkilöä, joka ei usko perinteisiin leimoihin. Hän ei siis halua lokeroida potentiaalisesti seksuaalisia tai romanttisia elementtejä sisältäviä suhteitaan mihinkään laatikkoon. Avoimella suhteella tarkoitetaan yleensä suhdetta, jossa ollaan emotionaalisesti sitouduttu yhteen ihmiseen, mutta voidaan harrastaa seksiä useamman ihmisen kanssa. Polyamorian perusajatus puolestaan on, että ihminen voi rakastaa montaa ihmistä samanaikaisesti. Hänellä voikin olla useampi seksi- ja/tai romanttinen kumppani. Toki polyamoriasta on olemassa useita eri vaihtoehtoja, joista jokainen etsii itselleen sopivan. Lisää polyamoriasta voit lukea esimerkiksi polyamoria.fi – sivustolta.
On turha ajatella yhden ihmisen täyttävän kaikkia mahdollisia tarpeita, joita ihmisellä voi olla. Ollessaan monogamisessa suhteessa ihminen tekee automaattisesti joitakin kompromisseja. Osa voi olla tietoisia, osa taas tiedostamattomia. On hyvin harvinaista, että omat unelmat ja haaveet, yhdessä tärkeimpien kiinnostuksen kohteiden, läheisyyden tarpeen ja kaikenlaisten seksuaalisten halujen kanssa, osuisivat yhteen yhden ja ainoan kumppanin kanssa. Monisuhteisuus vapauttaa henkilön ajatuksesta, jonka mukaan hänen tulisi olla kumppanilleen kaikki kaikessa. Tämä tietyntyyppinen vapautuminen voi parantaa huomattavasti suhteen laatua, sillä tiedostamattoman suorittamisen suhteen voi keskittyä olemaan vain läsnä toiselle.
Monisuhteisuus ei kuitenkaan sovi kaikille. Esimerkiksi polyamoria vaatii toimiakseen kommunikaatiotaitoja ja kykyä hahmottaa omia tunteita. Mustasukkaisuutta voi esiintyä myös monisuhteissa, olennaista on se, miten näitä tunteita käsittelee yksin ja yhdessä kumppani(e)n kanssa ja antaako mähmäisen tunteen vaikuttaa käytökseen. Monogamianormista poikkeaviin suhdemuotoihin lähtevällä tulee olla hyvä itsetunto ainakin siinä mielessä, että hän ymmärtää kyllä riittävänsä kumppanilleen. Osa ihmisistä puolestaan valitsee monogamian tietoisesti, sillä he haluavat jakaa elämänsä yhden ihmisen kanssa.
Omaa ihmissuhdemalliaan on syytä pohtia, jos tuntuu, ettei elämä ole aivan sellaista kuin tahtoisi. Mikäli on jo suhteessa, ei voi kuitenkaan tehdä päätöstä suhteen avaamisesta yksin. Kaikki muutokset suhdestatuksessa on tehtävä yhdessä ja siten, ettei järjestelyn tilanteesta jää epäselvyyttä. Toinen ei voi esimerkiksi olettaa suhteen olevan jo auki ja toinen kuvittelee tilanteesta vasta keskusteltavan. He, jotka jostain syystä ajattelevat monisuhteisuuden olevan vain ns. vapautus pettämisiin liittyvästä syyllisyyden tunteesta, ovat väärässä. Monisuhteissakin voi ilmetä pettämistä. Pettäminen on luottamuksen ja yhteisten sopimusten rikkomista. On myös täysin ok kokeilla suhteen muuttamista ei-monogamiseksi ja todeta, ettei se olekaan oma juttu.
MONOGAMIANORMIN NEGATIIVISET VAIKUTUKSET
Käsityksemme siitä, millaisissa suhteissa voimme ja haluamme olla, voi siis muuttua voimakkaasti halki elämämme. Oletus monogamista on haitallinen monesta syystä.
Mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalisuutta on olennainen osa henkistä hyvinvointia. Bi- tai panseksuaalit tuntevat vetoa useampaan sukupuoleen, kuin vain vastakkaiseen. Jos henkilö on vain yhden sukupuolen edustajan kanssa, ei kumppani voi luonnollisesti tarjota kaikkea, mitä esimerkiksi biseksuaali henkilö saattaa jäädä kaipaamaan. Suhteen avaaminen voi tarjota mahdollisuuden toteuttaa itseä kokonaisvaltaisemmin. Monogamianormi (yhdistettynä biseksuaaleihin liitettyihin oletuksiin ja asenteisiin) voi kuitenkin estää ottamasta aihetta edes puheeksi.
Ihminen saattaa ihastua helposti. Monosuhteessa oleva ei useinkaan tee ihastukselleen mitään. Jos ihastus tulee ilmi, saattaa se aiheuttaa olemassa olevaan suhteeseen kitkaa. Ihastuneen kumppanin kumppani voi tuntea riittämättömyyttä tai turhaa epävarmuutta. Pahimmassa tapauksessa ihastus johtaa pettämiseen. “Lievemmässä” negatiivisessa skenaarioissa ihminen saattaa jäädä miettimään, mitä olisikaan tapahtunut, jos hän olisi saanut syventää suhdetta ihastuksen kanssa. Vaikka ihastukset menevät usein ohi, ellei niitä ruoki, voi tunteiden herääminen tarkoittaa aiemman suhteen loppumista, tapahtui pettämistä tai ei. Monisuhteessa uusi rakkaus ei tarkoita (ainakaan automaattisesti) toisen suhteen päättymistä.
Monisuhteessa olevat kokevat paineita. Heiltä tullaan usein kyselemään kaikenlaista heidän yksityiselämästään. Valintoja kummastellaan ja vähätellään. Vaikka polyamoriasta on puhuttu nykyään aiempaa enemmän, on teema yhä usein esillä nimenomaan kummallisuuden kehyksen kautta: Asia esitetään valtavirrasta poikkeavana ja keskitytään vain selittämään ilmiötä auki. Polyamorisia kehotetaan harvoin kertomaan esimerkiksi kodistaan tai puutarhastaan, vaan fokus on aina suhteessa. Tämä asetelma voi saada monet pysymään kaapissa. Jos minulta kysytään, ei kaapissa oleva ihminen voi olla koskaan täysin onnellinen ja aidosti itsensä. Hän esittää aina jotain.
MONISUHTEISUUS KOHTAA HAASTEITA SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA
Suurin ongelma monisuhteisuudelle on kuitenkin Suomen laki. Laillisesti ihminen voi Suomessa olla naimisissa vain yhden henkilön kanssa samanaikaisesti. Joillekin avioliitto on vain juridinen turva, toisille suuri rakkaudenosoitus – etenkin, jos avioliitto merkkaa jollekin polysuhteessa olevalle merkkiä ikuisesta rakkaudesta. Ihminen saattaa tuntea huonommuutta suhteessa kumppaniin, jonka hänen kumppaninsa on jo ehtinyt naida. Asiaa ei auta se, kuinka yhteiskunnassamme avioliitto tunnutaan näkevän jonain maalina, jota kohti pyrkiä. Vaikka polyn läheiset voisivatkin ymmärtää monisuhteisuuden sinänsä, saattavat he nähdä naidun kumppanin korkea-arvoisempana suhteessa naimattomiin kumppaneihin, vaikka suhdekuvioon tavalla tai toisella kuuluvat eivät hierarkiaa välillään sinällään kokisi. Aviopuoliso perii kumppanin. Aviopuoliso on se, joka onnettomuuden sattuessa saa mennä katsomaan loukkaantunutta ja päättää tähän liittyvistä toimenpiteistä, mikä loukkaantunut on siinä kunnossa, ettei kykene itse tilanteestaan kommunikoimaan.
Suurempi murhe on ehkä se, kuinka lait ja oletukset asettavat perheen eriarvoiseen asemaan. Ei pitäisi olla keneltäkään pois, jos lapsen perheessä on monta rakastavaa aikuista ja mallia rakkaudesta. Sen sijaan perinteisestä perheidyllistä poikkeavat mallit voivat aiheuttaa esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa huolta, kiusaamistakin. Se on väärin paitsi kuvion aikuisia kohtaan niin eritoten lasta kohtaan: Hän joutuu (olematta edes osallisena varsinaiseen kuvioon) kärsimään aikuisten ymmärtämättömyydestä. Lisäksi vaikkapa väärää henkilöä (kuten aviopuolisoa) voidaan luulla lapsen vanhemmaksi, vaikka kyseinen henkilö ei koskaan, missään universumissa haluaisi lapsia, vaan vanhempi on joku muu.
Jos kyseessä on polyamorinen järjestely, jossa kaikilla tiiviisti lapsen elämässä oleva on suhde keskenään, on ongelma moninkertainen: Ensinnäkin, juridisesti vanhemmaksi merkityllä on aina suuremmat oikeudet suhteessa lapseen. (Tämä toki ongelmana kaikissa perhemuodoissa, jotka poikkeavat normista.) Tämä saattaa vaikuttaa lapsen ja vanhempien suhteeseen tahi aiheuttaa turhaa mustasukkaisuutta. Ei-juridinen vanhempi voidaan ohittaa myös yleisessä keskustelussa ja esimerkiksi kysellä vain juridisilta vanhemmilta mielipidettä tai halukkuutta osallistua vaikkapa jonkun tapahtuman järjestämisessä. Entäpä ikävät erotilanteet, joissa ei-juridista vanhempaa ei huomioida tärkeänä henkilönä lapsen elämässä? Mitäpä jos juridisille vanhemmille tapahtuu jotain?
Avointa keskustelua erilaisista suhdemuodoista on lisättävä, jotta jokainen saisi tasavertaiset mahdollisuudet löytää itselleen sopivan tavan elää vailla pelkoa utelusta tai tuomituksi tulemisesta. Kenenkään ei tulisi yrittää asettua tiettyyn muottiin vain siksi, että heiltä oletetaan sitä. Eri tavalla elävien ei tule joutua selittelemään itseään tahi vastaamaan jatkuvasti muiden kysymyksiin. Rakkaus on rakkautta, vaikka se poikkeaisikin omasta tavasta rakastaa tahi yhteiskunnan normeista. Kaikilla tulisi olla samanlaiset oikeudet yhteiskunnallisen järjestelmän edessä.
Kaikkiin monisuhteisuutta käsitteleviin teksteihini pääset käsiksi tästä.
Erityisesti suosittelen lukemaan seuraavat:
Miksi You Me Her – sarja on huono polyrepresentaatio?
Mietteitä polyamoriasta
