Special Edition – Erikoispainos (2018) on Vappu-Tuuli Fagersonin humoristinen, mutta rehellisen kaunistelematon romaani vammaisuudesta. Teoksessa seurataan vaikeasti CP-vammaisen Vapun elämää kun hän kohtaa ihmisten ennakkoluuloja ja luovii tietään ihmissuhteiden ja töiden ja värikkään arjen keskellä.
Teos on täynnä surkuhupaisia sattumuksia, kuten vääriin käsiin päätynyt sähköpostiviesti, joka vahingossa muuttaa elämää, suusta päästettyjä sammakoita ja kerrassaan kamalia nettideittejä, joiden ansiosta lukija menettää uskonsa internetin tarjoamiin kumppanin metsästys vaihtoehtoihin.
Hahmona Vappu on lukijalle helposti lähestyttävä, ja ainakin allekirjoittaneelle samaistuttava. Hahmo ei ota itseään liian vakavasti ja osaa vastata napakasti heille, jotka utelevat heille kuulumattomista asioita. Rajoitteet eivät tosiaankaan pysäytä Vappua, vaan tämä näyttää, että vamman tuomista haasteista itseään tai elämää ei tarvitse ottaa turhan raskaasti. Toisaalta, Vappu vaikuttaa ihmissuhteiden osalta epävarmalta ja kyynistyneeltä, toisaalta liian herkästi pinkit lasit silmilleen nostavalta. Psykologiasta kiinnostuneena mietin usein hahmoja tulkitessani, onko käytösmalleissa kyse puhtaasti persoonasta vaiko jostain elämän aspektin, kuten vamman, opettamasta asiasta?
Opuksen luki helposti kahdessa päivässä, voi siis sanoa, että se imaisi mukaansa. Toisaalta toistuvasti tapahtuvat, reilut hyppäykset ajassa eteenpäin aiheuttivat ajoittain hämmennystä.
Mutta entäs sitten se vammaisuus itsessään? Miten sitä kuvattiin teoksessa? Kuten aiemmin sanottu, kaunistelemattomasti. Hän kertoo tilanteista, joita vammaton ei pysty kuvittelemaan: Kuinka paljon avustajan puuttuminen voi hankaloittaa ihan perusasioita, kuten vessassa asiointia. Tai että hississä voi toisinaan joutua harrastamaan akrobatiaa, jotta ovet menisivät kiinni. Lukemattomia tuntemattomien päivittelyä vammasta ja kyselyitä siitä, mitä tapahtui. Teoksessa tulevat esiin avustajien vaihtuvuus ja siitä aiheutuvat ongelmat.
Nostan kirjoittajalle hattua erityisesti romanttisiin ihmissuhteisiin liittyvästä kuvauksesta. Esiin tulevat hyvin vammaisen epävarmuus itsestään, deittikumppanien mahdolliset kielteiset reaktiot, sekä ajatukset siitä, että vammaisena olisi vain niin paljon helpompi pariutua toisen invan kanssa. Lopulta saadaan kuitenkin osoitus siitä, että oikeanlaisen ihmisen sattuessa kohdalle, ei ole mitään väliä, onko toisella rajoitetta vai ei.
Special Edition – Erikoispainos on elämänmakuinen kuvaus siitä, mitä vammaisena eläminen voi olla. Heille, jotka elävät itse tässä maailmassa, se tarjoaa paljon tuttua. Heille, joilla ei ole kokemusta vammaisuudesta, muodostuu mahdollisesti eheä kuva.
Teoksessa kuvataan, että me vammaiset elämme lopulta ihan tavallista elämää haasteistamme huolimatta. En kuitenkaan voi olla miettimättä, mitä varsin avoin, toisaalta karukin kuvaus ongelmistamme tekee heille, joilla on jo ennakkoluuloja vammaisuutta kohtaan? Lisääkö se niitä?
Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja voin suositella sitä heille, jotka kaipaavat jotain kevyttä, mutta silti ajatuksia herättävää.
