Tässä postauksessa tullaan kertomaan seksologien työstä, seksityöntekijöistä ja sijaispartnereista ja siitä, miten nämä työt tukevat kukin omalla tavallaan seksuaalista hyvinvointia.
Kuinka monesti olet tuntenut itsesi epävarmaksi uuden seksikumppanin kanssa? Oletko joskus katsonut peiliin tuntien kehoasi kohtaan inhoa, häpeää tai suoranaista vihaa? Oletko halunnut jotain, mutta sanat ovat juuttuneet kurkkuun? Monestiko olet tavannut ihmisen, jonka kanssa hommat ovat tuntuneet mitäänsanomattomilta tai kohtaaminen mennyt täysin puihin? Näitä tilanteita on sattunut omalle kohdalleni useammin kuin kerran.
Mielessämme on tarkka käsikirjoitus siitä, miten seksin kuuluisi mennä. Jos emme toteuta käsikirjoitusta, tai kehomme ei vastaa ideaalia halutusta kehosta, tunnemme helposti huonommuutta. Yhteiskunnassamme on hankalaa rakastaa kehoaan; haitalliseen painopuheeseen ja syömistä arvottavaa keskusteluun törmää päivittäin. Kulttuurimme antaa myös vinoutuneita malleja siitä, kuinka meidän tulisi käyttäytyä oletetun sukupuolemme perusteella: miehet ovat sellaisia ja naiset tällaisia. Samaan aikaan omasta turvallisuudesta, eli ehkäisystä, puhumista pidetään tunnelmantappajana. Rajoista kommunikoiminen on rantautunut puheeseemme vasta viime vuosina sellaisena, kuin nyt sen tunnemme, ja sekin kaipaisi selvästi monipuolistamista.
Onko siis ihmekään, että monet ovat solmussa seksuaalisuutensa kanssa? Entä jos omaa identiteettiä voisi pohdiskella, lempeyttä opetella, sekä kommunikaatiota ja käytännön akteja harjoitella turvallisessa ympäristössä?
Vaikka seksi kiinnostaa, pidetään sitä huomattavan yksityisenä asiana: (usein) ongelmista ei puhuta, vaan ne padotaan sisälle. Ihmisten kynnys mennä terapiaan on suuri, ja kallis hinta tekee siitä monelle saavuttamatonta. Seksuaaliterveyteen liittyvien palveluiden kustannuksia tulisi tukea, oli kyse sitten lääkärikäynneistä, terapiasta, neuvonnasta, seksityöntekijällä käymisestä, tai sijaispartnerin oppien hyödyntämisestä. Mitä meidän tulisi ymmärtää seksuaalista hyvinvointia tukevista palveluista?
MIKSI SEKSOLOGIEN TYÖ ON TÄRKEÄÄ?
Seksuaalisuus ei suinkaan ole stabiili, muuttumaton tai tyhjiössä syntyvä asia. Siihen vaikuttaa kaikki ympäristössämme: kasvatus ja kulttuuri, jossa elämme. Sosiaalisen ympäristömme lisäksi meihin vaikuttavat mediat, joita kulutamme – oli sitten kyse viihteestä, stimulointitarkoituksessa katsotusta pornosta tai vaikka tietokirjoista.
Kokemamme ihmissuhteet vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten näemme maailman, itsemme ja kumppanimme, sekä millaisia puolia seksuaalisuudestamme pääsemme kokemaan. Lisäksi yleinen elämäntilanne heijastuu seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen.
Seksuaalisuus eri ilmentymineen voi olla monille voimauttava asia. Se ei ole itsestäänselvyys. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat herättää kysymyksiä, hämmennystä tai aiheuttaa jopa kipuilua. Kyky puhua seksuaalisuudesta läheisille, etenkin kumppanille, on tärkeä. Joskus on kuitenkin huomattavasti hedelmällisempää puhua ulkopuoliselle ihmiselle. Joskus kaipaamme vain validaatiota sellaiselta ihmiseltä, joka on sukeltanut seksuaalisuuden saloihin syvemmin, kuin me itse. Kaipaamme tietoa ja kokemuksen siitä, että tuntemamme asiat ovat normaaleja. Toisinaan tarvitsemme neuvoja. Joskus haluamme oppia ymmärtämään, millaiset tekijät historiassamme saavat meidät käyttäytymään kuten käyttäydymme.
On tärkeää pitää mielessä, että seksologin, kuten seksuaalineuvojan tai -terapeutin, työ on pääsääntöisesti keskusteluun pohjautuvaa vuorovaikutusta. Seksologi ei tuota asiakkaalle nautintoa, eikä hänelle tuoteta nautintoa. Seksologin vastaanotto on paikka, jossa henkilön on mahdollista puhua häntä mietityttävistä fantasioista. Se ei ole paikka niiden toteuttamiselle. Seksologin vastaanotolla ei myöskään tarjota valmiita ratkaisuja asiakasta mietityttäviin pulmiin, vaan keskustelua ja harjoitteita, jotka auttavat selkiyttämään ja pohtimaan uudesta näkökulmasta omaa tilannetta.
Lue myös: Millaisia vaiheita neuvontaprosessiin liittyy ja mitä on hyvä ottaa huomioon?
MIKSI SEKSITYÖTÄ TULISI TUKEA?
Jotkut ihmiset saattavat kaivata keskusteluapua konkreettisempaa tapaa tutkia omaa seksuaalisuuttaan, ja ratkaista sen toteuttamiseen liittyviä haasteita. Tällöin yksi mielekäs vaihtoehto omasta seksuaaliterveydestä huolehtimiseen voi olla kohtaaminen seksityön ammattilaisen, eli seksityöntekijän kanssa. Lähes poikkeuksetta seksityöntekijän ja asiakkaan välillä vallitsee ammatillinen suhde, jossa tapaamisten kesto ja sisältö määritellään etukäteen.
Laajamittaisesti määriteltynä seksityön käsite kattaa alleen muun muassa puhelinseksityön, Internet-sisällöntuotannon, perinteisen pornonäyttelemisen, sokerideittailun (jossa usein vanhempi henkilö maksaa nuoremmalle henkilölle niin sanotusta edustusseurasta, kuten illallisista, läheisyydestä ja yhteydenpidosta), stripteasen, fetissipalvelut sekä perinteisen full service -seksityön. Tämän tekstin kannalta on mielekästä käsittää termillä kaksi kategoriaa: full service-seksityö ja fetissipalvelut.
Perinteisenä seksityönä pidetään vastikkeellisia kohtaamisia, joissa palveluntarjoaja on valmis harrastamaan seksiä asiakkaan kanssa, mikäli se on asiakkaan toive. Seksiaktien lisäksi perinteisen seksityöntekijön tapaamiseen voi pitää sisällään halailua, silittelyä, seksitaitojen tietoista harjoittelemista tai vaikkapa seuralaisena olemista. Jokainen seksityöntekijä hinnoittelee itse palvelunsa ja määrittelee omat rajansa.
Fetissipalveluita tarjoava palveluntarjoaja keskittyy usein dominoivan – eli ns. päättävän osapuolen – roolissa tuottamaan asiakkaalle nautintoa esim. tuottamalla kipua, nöyryyttämällä tai alistamalla. Suosituin muoto tällaisesta ovat dominapalvelut. Dominapalveluihin ei läheskään aina liity seksiakteja, kuten yhdyntää, tai palveluntarjoajan intiimialueisiin koskemista.
Seksityöhön liittyy paljon stigmaa. Sen ajatellaan olevan jollain lailla häpeällistä ja väärää. Seksityön tekemistä mutkistavat lisäksi kasa ennakkoluuloja ja oletuksia, sekä työn kannalta nihkeä parituslainsäädäntö, joka hankaloittaa muun muassa palveluiden markkinoimista, ja sitä kautta asiakaskunnan löytymistä. Lisäksi esimerkiksi tilojen vuokraaminen ja yleinen ammatinharjoittaminen voi olla haastavaa.
Työn stigmatisointi on erittäin haitallista, sillä joillekin ihmisille seksityöntekijällä käyminen voi olla ainoa mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan tai jotain sen osaa tyydyttävästi. Kenties heillä on jokin fantasia, jota he haluaisivat kokeilla, mutta eivät voi tai halua ehdottaa sitä kumppanilleen. Kaikki eivät voi toteuttaa seksuaalisuuttaan itsenäisesti esimerkiksi vamman vuoksi. Joku taas kaipaa läheisyyttä, muttei esimerkiksi elämäntilanteensa vuoksi halua sitoutumista vaativia romanttisia tai seksuaalisia ihmissuhteita. Syitä seksityöntekijän tapaamiseen on yhtä monia, kuin on ihmisiä.
Lue myös: Dominan asiakkaana – postaus, jossa avaan enemmän ammattidominan työtä ja sen merkitystä asiakkaan näkökulmasta.
MIKSI SIJAISPARTNERIN TULISI OLLA TUNNETUMPI AMMATTI MYÖS SUOMESSA?
“Mikä ihme on sijaispartneri? “ saattaa moni kysyä. Jos termi on sinulle vieras, ei hätää, sillä ymmärtääkseni heidän osaamistaan ei ole Suomessa hyödynnetty, ja itsekin törmäsin käsitteeseen vasta tehdessäni arvostelua tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta nimeltä The Sessions. Vaikka sijaispartnerikäytäntö ei ole ollut voimissaan Suomessa, näen, että siitä voisi olla meilläkin (ja miksei kaikkialla maailmassa) hyötyä, sillä monet kipuilevat seksuaalisuutensa kanssa.
Sijaispartnerin toiminta sijoittuu tulkintani mukaan perinteisen seksityön ja seksologian ammattilaisen tekemän työn välimaastoon. Sijaispartnerille päädytään usein seksologin suosituksesta ja ohjauksesta, mutta tämä ei kuitenkaan ole lisensioitu terapeutti, eikä tarjoa terapiaa. Sijaispartneri tekee yhteistyötä terapeutin kanssa keskustellen pääpiirteissään seikoista, joita tapaamisessa nousi esiin.
Siinä, missä seksityöntekijän roolin voidaan ajatella olevan fantasioiden tai toiveiden toteuttaminen, on sijaispartnerin tehtävä auttaa valmistautumaan rakkaussuhteeseen ja kumppanuuteen. Seksin harrastaminen voi olla osa sijaispartnerin kanssa pidettävää tapaamista, mutta se ei ole itsestäänselvyys; sijaispartnerin kanssa voidaan opetella esimerkiksi lempeyttä omaa tai toisen kehoa kohtaan erilaisten harjoitteiden avulla. Tapaamisessa voidaan myös esimerkiksi testata tapoja, joilla yhdyntä onnistuisi poikkeavasta toimintakyvystä huolimatta, tai harjoitella omien tarpeiden ja toiveiden sanoittamista seksiaktin aikana – onhan täysin eri asia listata tarpeitaan paperille tai sanoittaa niitä silloin, kun tilanne ei ole latautunut. Sijaispartnerin kanssa voi rauhassa, ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta (ellei ylitä partnerin rajoja) pohtia, millä tavoin voisi kokea tai tuottaa nautintoa, jos perinteiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta esim. asentojen haastavuuden takia eivät onnistu.
Kuten seksologin vastaanotolla, myös sijaispartnerin tapaamisessa voidaan tehdä tehtäviä. Tehtävien kautta asiakas pääsee harjoittelemaan esimerkiksi oman kehon lempeää huomioimista, tai miettimään syvemmin jotakin tapaamisessa esiin noussutta asiaa.
Otetaan konkreettiseksi esimerkiksi Mark O’Brienin tapaus, johon The Sessions perustuu. Mark O’Brien oli polion täysin halvaannuttama mies, joka kykeni liikuttamaan ainoastaan päätään, ja selvisi vain muutaman tunnin kerrallaan ilman rautakeuhkoa. Hänen kanssaan sijaispartneri selvitti ensin, miltä toisen ihmisen kosketus tuntuu kehossa, jota oli aiemmin kosketettu vain avustettaessa. Mistä kosketuksesta Mark piti? Samalla he pohtivat, miten Mark kykenisi hyväilemään kumppaniaan, ja millä keinoilla tuottamaan kumppanille nautintoa. Yhdyntä oli tavoite, jonka vuoksi Mark oli alun perin tullut sijaisen vastaanotolle ja siihenkin he lopulta pääsivät. Myöhemmin Mark löysi itselleen parisuhteen.
Sijaispartnerius nousi ehkä populaarikulttuurissa puheenaiheeksi vammaisuuden takia. Sijaispartnerin kanssa työskentely auttaisi eittämättä monia työstämään haasteitaan ja uskaltautumaan rohkeammin deittimarkkinoille tuntien kuitenkin oman arvonsa. Vammaisten kohdalla pelko yksinjäämisestä ja epävarmuus omasta kelpaavuudesta voivat herkästi johtaa siihen, että tyytyy huonoon suhteeseen, jossa pahimmillaan kohtaa kaltoinkohtelua. Mikäli henkilö olisi saanut muistijäljen positiivisesta koskettamisesta sijaispartnerin kanssa, ei tällaista ongelmaa välttämättä enää olisi, ainakaan samoissa määrin.
Vammaiset eivät ole ainoa asiakastyyppi, joka hyötyisi tällaisella ammattilaisella käymisestä. Tämän sijaispartnerin elämänkerrassa vierailivat esimerkiksi mies, jota seksiin liittyvä häpeä esti toteuttamasta itseään, nainen, joka koki kehonsa inhottavana, mies, joka kärsi ennenaikaisesta siemensyöksystä ja niin edelleen. Yksilötapaamisten lisäksi sijaispartnerit auttavat pariskuntia ja voivat esimerkiksi opettaa seksitaitoja kädestä pitäen. Kuinka erilainen maailma olisikaan, jos edes osa peniksellisistä ihmisistä olisi turvallisessa ympäristössä päässyt haastamaan kulttuurin kautta iskostettuja toksisia miehisyyden malleja?
Sitä, miksi sijaispartneriudesta ei puhuta enemmän, en osaa sanoa. Kyseessä ei nimittäin ole uusi juttu. Esimerkiksi Mark O’Brienin teksti sijaispartnerilla käymisestä julkaistiin jo 1990.
Oikeus omasta seksuaalisuudesta nauttimiseen kuuluu jokaiselle. Yhteiskunnan kapeat seksinormit, sekä seksuaalista hyvinvointia tukeviin palveluihin liittyvät rajoitteet kuitenkin seisovat tiellä. Ammatikseen seksuaalisuuden parissa työskentelevien henkilöiden tukeminen ja hyödyntäminen auttaisi poistamaan seksiin liittyviä haitallisia käsikirjoituksia ja lisäisi ihmisten seksuaalista hyvinvointia monin tavoin.
Mikäli seksuaalista hyvinvointia tukevia palveluita tuettaisiin yhteiskunnan tasolta enemmän, pääsisimmekö (helpommin) irti seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä haitallisista ajatuksista?
Uskon vahvasti, että mikäli ihmisiä ohjattaisiin hanakammin seksologin vastaanotolle, ja näiden palveluiden kustannuksia korvattaisiin, olisivat ihmiset paljon paremmin perillä omasta seksuaalisuudestaan. Seksityön stigman poistuminen takaisi monelle paremmat mahdollisuudet ilmaista seksuaalisuuttaan. Sijaispartnerilla käyminen puolestaan poistaisi luultavasti osaltaan seksiin liittyvää jännitystä ja tuottaisi ihmisiä, jotka ovat valmiimpia keskustelemaan tarpeistaan ja seksuaalisuudestaan toisten kanssa.
——-
Koska sijaispartnerin ammatti on meillä vielä melko tuntematon käsite, voi suomen kielellä olla haastavaa löytää aiheesta lisätietoa. Täältä löydät suomeksi 10 vuotta vanhan artikkelin, joka kuitenkin asiasisällöltään pitää vielä paikkansa. Englanniksi tietoa löytyy enemmän, esimerkiksi täältä ja täältä.
Elämänkertakirja jota myös hyödynsin tekstissäni: Cheryl T. Cohen-Greene & Lorna Grano (2012) An Intimate Life
Kynäniekan salaiset mietteet 