Seksuaalisuudesta puhumisen tärkeyttä on korostettu viime aikoina. Ihmisiä on kehotettu hakemaan apua, jos jokin mietityttää omaan seksuaalisuuteen tai siihen liittyviin ihmissuhteisiin tai kehonkuvaan liittyen. Seksuaalineuvonta tuntuu silti olevan monelle jotenkin mystinen asia, ja ihmisiä saattaa arveluttaa neuvojan luokse hakeutuminen. Miten löytää neuvoja? Kuinka prosessi alkaa ja millainen se on?
Miten terapia eroaa neuvonnasta?
Neuvonta ei ole taikatemppuja, eikä terapiaa. Kyseessä on asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöity tapaamisten prosessi, joka rajoittuu 1-5 kertaan. Neuvonnassa keskitytään pääpiirteittäin siihen, mikä tilanne on asiakkaan kuvaileman ongelman ympärillä juuri nyt, ja mitkä seikat vaikuttavat asiakkaan ongelmaan tai kysymykseen. Tarvittaessa neuvontaprosessin jälkeen, tai mikäli ammattilainen kokee olennaiseksi, jo neuvonnan aikana, voi seksologi ohjata asiakkaansa neuvonnan sijaan terapiaan. Terapiassa käsitellään sitten asioita, sekä niiden juurisyitä huomattavasti laajemmin. Vaikka neuvonnassa keskitytäänkin ns. yksinkertaisempiin teemoihin verrattuna terapiaan, voi neuvontaprosessi olla silti hyvin raskas ja asiakkaaltaan paljon vaativa. Pikaratkaisuja ei ole, mutta suuria tunteita ja oivalluksia voi, ja toivottavasti syntyykin. Matka siihen, että oivalluksia voi syntyä, voi kuitenkin olla erittäin pitkä. Ottaen huomioon, kuinka muuttuvainen seksuaalisuutemme on, on olemassa myös huomattavien takapakkien mahdollisuus. Asiakkaan on huomioitava, ettei matka oivalluksesta sen toteuttamiseen käytännössä ei siis ole yksiselitteinen.
Neuvontaan hakeutuminen
Jotta prosessi voi alkaa, on asiakkaan tunnistettava jokin ongelma, tai potentiaalinen haaste tai miete, johon hän ehkä haluaa ulkopuolisen näkemyksen. Hän huomaa suhteessaan seksuaalisuuteen olevan jotakin, joka häntä häiritsee. Kenties hän pohtii, onko jokin hänen kehossaan normaalia. Kenties hän huomaa, tai hänelle on huomautettu, haitallisista käytösmalleista, joita hän omaa. Ehkä hän kokee suhteensa olevan kovilla halujen eriparisuuden takia ja haluaisi muuttaa tilanteen. Ehkä hän kokee omien rajojen, halujen tai tarpeiden sanoittamisen olevan syystä tai toisesta haastavaa ja kaipaisi neuvojan tukea sanojen löytymiseen. Ehkä asiakkaalla on jokin käytännön akteihin liittyvä haaste, kuten sopivan asennon löytäminen. Syitä neuvontaan voi olla monia.
Kun asiakas on tunnistanut asian tai asioita, joiden vuoksi hän haluaisi hakeutua neuvontaan, hän etsii itselleen sopivan neuvojan. Neuvojan etsiminen voi vielä tänäkin päivänä olla hankalaa, sillä seksuaalineuvonnan mahdollisuudesta ei vielä tänäkään päivänä puhuta tarpeeksi. Suurissa kaupungeissa, kuten Tampereella, neuvontaa voi olla tarjolla julkisella puolella. Kaupungin suuruus ei kuitenkaan takaa mitään, sillä en löytänyt nopealla googletuksella Helsingistä mitään tietoa julkisella puolella olevasta neuvonnasta. Julkisella puolella yksi neuvontakäynti maksaa poliklinikkakäynnin verran, mutta yksityisellä hinnat voivat vaihdella merkittävästi.
Ongelmallista on myös yksityisten neuvojien löytäminen: Ei ole olemassa yhtä kattavaa paikkaa, josta löytyisi kaikki seksuaalineuvontaa tarjoavat henkilöt. Suomen Seksologisen Seuran sivuiltakin löytyy (ymmärtääkseni) vain auktorisoinnin saaneita henkilöitä. Auktorisointi ei ole neuvonnan kannalta lainkaan välttämätöntä. Se viittaa siihen, että seksologian ammattilaisen historiasta löytyy sote-alan koulutus ja osaamista. Sosiaalisesta mediasta voi löytää neuvojia, mutta entä he, jotka eivät somea käytä? Järjestelmää neuvojan löytämiseksi olisi yksinkertaistettava, jotta kaikki pääsisivät tarvitsemansa avun piiriin.
Henkilökemian muodostuminen on kaiken a ja o
Ei riitä, että löytää neuvojan. Täyttyisi löytää sellainen ammattilainen, joka on mahdollisesti erikoistunut käsillä oleviin teemoihin. Jokainen seksologian koulutuksen käynyt henkilö pystyy antamaan hyvin monista asioista perustason tietoa. Henkilö, joka on erikoistunut teemaan x, kykenee sukeltamaan siihen asiakkaan kanssa syvemmin.
Neuvontaan hakeutunut on neuvojan asiakas. Jos asiakastapaamisella yhtenä suurena teemana on kommunikaatio, voi joissakin tilanteissa olla hyödyllistä ottaa kumppani mukaan keskusteluun. Asiakas voi ehdottaa tätä. Ammattilainen voi ehdottaa tätä. Sekä asiakkaan, että kumppanin on kuitenkin suostuttava yhteistapaamiseen. Ketään ei voi raahata yhteistapaamiseen. Se ei olisi eettistä, mutta mikä tärkeintä, vastentahtoisesti läpikäyty neuvontatapaaminen ei olisi edes hyödyllinen.
Seksuaalineuvonta on luvanantoa. Koska tapaamisilla käsitellään intiimejä asioita, on tärkeää, että ammattilainen antaa luvan tuntea kaikkia niitä tunteita, jotka tapaamisilla saattavat tulla esiin. Usein meillä on sellainen käsitys, koska kulttuurimme opettaa niin, että monia tunteita pitäisi hävetä tai peitellä. Neuvonta ei ole se paikka. Se on turvallinen tila tuntea. Neuvonta on myös emootioiden validointia. Kaikenlaiset tunteet ovat ok ja normaaleja. Neuvonnassa validoidaan ja ohjataan tunnistamaan tunteiden lisäksi omat rajat.
Entä prosessi?
Ensimmäisellä tapaamisella tutustutaan pitkälti henkilökemiaan, eli siihen, kuinka luontevalta keskustelu neuvojan ja asiakkaan välillä tuntuu. Neuvoja saattaa tehdä seksuaalianamneesiin eli ns. alkuhaastattelun, jonka aikana hän pyrkii selvittämään sitä, minkä vuoksi vastaanotolle oikeastaan ollaan hakeuduttu ja millaisista lähtökohdista asiakas oikeastaan ponnistaa. Anamneesissa selvitetään esimerkiksi henkilön kokemusta omasta seksuaalisuudestaan, ihmissuhdehistoriaa ja hänen saamaansa kasvatusta, sekä seksuaalihistoriaa, ja ongelmasta riippuen myös elämäntapoja.
Ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi mielenterveyden epätasapaino saattaa jossain kohtaa alkaa näkyä kehollisena oireiluna. Esimerkiksi erilaisiin seksuaalisiin toimintahäiriöihin voivat vaikuttaa fyysiset tekijät, kuten ylipaino tai erilaiset sairaudet, joiden syitä voidaan osiltaan, tilanteesta riippuen, nähdä elämäntavoissa. Samaan aikaan syitä toimintahäiriöihin voidaan nähdä esimerkiksi stressissä, mielen sairauksissa, lääkityksissä, opitussa häpeässä tai parisuhdeongelmissa. Niinpä, jotta päästään ongelman juurille, on pystyttävä hahmottamaan ihminen kokonaisuutena. Onkin siis ymmärrettävää, jos ensitapaaminen tuntuu hapuilulta ja etsimiseltä.
Neuvonta rakentuu asiakkaan tarpeiden mukaan. Neuvonta voi olla pelkkää erilaisista teemoista keskustelua. Kenties se sisältää, tilanteesta riippuen, joitakin käytännön harjoitteita. Neuvoja voi ohjata esimerkiksi hellyysharjoitteita. Kenties asiakas ja neuvoja harjoittelevat roolileikin kautta kommunikaatioon liittyvää tilannetta. Neuvoja voi ohjeistaa välineiden käytössä. Tunteita ja haastavia teemoja voidaan käydä läpi myös esimerkiksi taiteen keinoin.
Neuvontatapaamisten välillä voi käsittelyvaiheessa, eli siinä kun teemoja käsitellään, myös ns. välitehtäviä. Tehtävät voivat olla mitä vain miettimisestä kirjoittamiseen tai muuhun taiteiluun liittyen, mutta toisaalta ne voivat olla sarjassamme hellyysharjoituksia, tai ”Ota puheeksi kumppanin kanssa asia x.” – tyyppisiä ehdotuksia. Niiden kautta voidaan käsitellä joko istunnossa jo esiinnousseita teemoja, tai sellaisia, joita neuvoja (tai asiakas itse) katsoo hyödylliseksi käsitellä tulevaisuudessa. Välitehtävien herättämiä ajatuksia, kuten myös sitä, mitä on tapahtunut sitten viime näkemän, käydään läpi seuraavassa tapaamisessa. Erilaisia harjoitteita voidaan tehdä myös neuvontatapaamisilla.
Ennemmin tai myöhemmin asiakkuussuhde tulee päätökseen. Päätösvaiheessa käydään läpi keskeisiä ajatuksia ja tunteita, joita prosessi on asiakkaassa herättänyt. Yhdessä asiakkaan kanssa pohditaan myös jatkosuunnitelmaa: Tarvitseeko asiakas esimerkiksi seksuaaliterapiaa? Mikäli vastaus on kyllä, käy neuvoja läpi mahdollisia ja todennäköisiä seksologian kentän kollegoitaan. Itse neuvojana kyselen ainakin asiakkaaltani myös palautetta henkilökohtaisesta toiminnastani: Olisiko asiakas toivonut neuvonnalta jotain lisää tai olisiko johonkin teemaan pitänyt hänen mielestään ottaa erilainen lähestymistapa? Miten onnistuin asiakkaan mielestä kohtaamaan hänet? On myös tavallista, että neuvoja itse, asiakkaan jo poistuttua, käy läpi omaa prosessiaan: Miten onnistuin kohtaamaan asiakkaan? Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Neuvonta on intiimi ja luottamuksellinen prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole takeita. Toivottavasti siinä syntyy oivalluksia. Kaikki riippuu paitsi neuvojan ja asiakkaan henkilökemiasta, myös asiakkaan vastaanottavuudesta ja toisaalta hänen elämässään tapahtuvista muutoksista. Jokainen neuvontaprosessi, sen herättämät tunteet ja ajatukset ovat uniikkeja. Neuvonnan kulussa on kuitenkin aina tietty kaava.
Tarjoamastani neuvonnasta voit lukea enemmän tästä.
Lue myös:
Mitä sinun pitäisi tietää seksuaalineuvonnasta?
Millaisia asenteita / kysymyksiä olen kohdannut kertoessani olevani seksuaalineuvoja?
