Yleinen

Dominan asiakkaana

Huom! Tämä postaus on erilainen verrattuna normaaliin sisältööni. Kursivoidut pätkät kuvaavat omaa tarinaani, otteita sessioista joissa olen ollut. Puhumalla avoimesti kokemuksistani asiakkaana tahdon normalisoida keskustelua seksityöstä ja nostaa esiin siihen liittyviä haasteita, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia. Postauksen kuvat on ottanut @photosofpasi.

Mitä sinulle tulee mieleen kun katsot minua? Näetkö itsevarman, päättäväisen naisen, joka puhuu suorasanaisesti yhteiskunnan epätasa-arvosta ja kohtaamisesta? Henkilön, joka nostaa esiin seksuaalisuuden moninaisuutta häpeilemättömästi? Näetkö raudanlujan kirjoittamisen ammattilaisen, kumppanin, vammaisen? Olen kaikkia noita. Olen myös seksipalveluiden, tarkemmin dominan palveluiden, satunnainen ostaja.

Kuvissa kanssani on Domina Ajatar

Tyypillinen kuva seksipalveluiden ostajasta on edelleen keski-ikäinen, varakas mies. Todellisuudessa asiakaskunta on hyvin moninainen. Yleensä tunnutaan ajattelevan, että tapaamiset ammattilaisen kanssa sisältäisivät joitain tiettyjä elementtejä. Palveluiden ostajan ajatellaan aina toimivan salaa, myös läheisiltään, kuten kumppaneiltaan. Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka tahtovat toimia salassa, anonyymisti. Ostotapahtumaan liittyy häpeää. Ostaja voi, täysin syystä, pelätä tulevansa yhteisönsä tuomitsemaksi. Minulla tilanne on ollut toinen: Koko tämän ajan minulla on ollut kumppani / kumppaneita / muita kuvioita. Kaikki, joihin minulla on ollut romanttis- ja/ tai seksuaalissävytteinen side epäsäännöllisen asiakkuuteni aikana, ovat tienneet vierailuistani ammattilaisen luona. He ovat tienneet sen tarjoavan minulle jotain, mitä he eivät voi samalla tavalla antaa. Olen jopa pariin kertaan saanut heiltä pienen summan palvelunostokassaa varten esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Keskusteluissamme nämä käynnit nähdään hyvinvointipalveluna. Aivan kuten se pitäisi yhteiskunnallisessa keskustelussa ylipäätäänkin nähdä. 

En koskaan ajatellut päätyväni ostamaan dominapalveluita, vaikka ajatus sille varatussa tilassa hutkituksi tulemisesta on houkuttanut jo pitkään. Oma ujouteni ja toisaalta jännitykseni oli astunut eteeni. Entä, jos ostan palvelun, mutta palveluntarjoajalla onkin ongelma rajoitteeni kanssa?
Viime kesänä istuin puistossa iltaa ystäväni kanssa, kun Instagram alkoi suositella minulle erästä ammattidominaa. Tunnistin kasvot. Tiesin hänet muista piireistä huipputyypiksi. Nyt olisi mahdollisuuteni testata, miltä kohtaaminen ammattilaisen kanssa tuntuu ilman, että joutuisin pelkäämään oman rajoitteeni tulevan tielle henkiseksi esteeksi, tai haittaavan sessiointia.
Kädet jännityksestä täristen laitoin viestiä: “Heippa! Mietiskelin tässä, voisinko joku kerta tulla asiakkaaksi? Haittaako, että tiedämme toisemme entuudestaan?“ Vaikka jännitys oli hirveä, se omalla tavallaan myös huvitti minua. Tunsin monia seksi- ja erotiikka-alalla tavalla tai toisella työskenteleviä, ja tiesin periaatteessa, miten homma toimii. Suhtautumiseni alaan on varsin myötämielinen. Mistä tämä jännitys kumpusi?
 

Seksityöhön liittyy huomattavaa stigmaa. Vaikka teemasta on puhuttu paljon, ovat mielikuvat seksuaalisten palveluiden ostajista ja myyjistä edelleen vahvoja. Leimaantuminen pelottaa. Seksityöstä puhuttaessa on tärkeää muistaa, seksityön ja ihmiskaupan olevan eri asia. Ihmiskauppa on tuomittava rikos. Seksityöntekijät tekevät työtä itsenäisesti, omasta tahdostaan.  He tarjoavat hyvinvointipalvelua.  

Suomen lainsäädäntö hankaloittaa kuitenkin seksipalveluiden tarjoamista ja ostamista. Esimerkiksi markkinointi on lainsäädännön vuoksi haastavaa. Kun parituslain tulkinta aikanaan tiukentui tämän osalta, jätti se monen palveluntarjoajan ainoaksi markkinointikanavaksi harvat ulkomailla pyörivät tunnetut sivustot, jotka hyväksikäyttivät tilannetta veloittamalla kiskurihintoja. Laki johti siis juuri siihen, mitä sillä pyrittiin estämään. Lakia tulisi muuttaa paitsi seksityöntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi ja elinkeinon paremmaksi mahdollistamiseksi, myös siksi, että jokainen, joka syystä tai toisesta kaipaisi ammattilaisen kohtaamista, sen myös saisi. Suomen lainsäädännön lisäksi markkinointia hankaloittavat mm. sosiaalisten medioiden sensuurit, jotka perustuvat ulkomaiden lainsäädäntöihin. Esimerkiksi Instagramin sensuurin takana on Yhdysvaltojen FOSTA/SESTA-laki, jonka tarkoituksena on kitkeä ihmiskauppaa. Todellisuudessa tapa, jolla laki vaikuttaa esim. Instagramin toimintaan ainoastaan hankaloittaa paitsi seksi – ja erotiikka-alan työntekijöiden elannon hankkimista, myös seksologeina toimivien henkilöiden tekemisiä. Sensuuri on pitkälti automatisoitu, joten se tarttuu kaikenlaiseen seksuaalisuutta käsittelevään sisältöön esimerkiksi hashtagien avulla. 

Vammaisten seksuaalisuuteen yleiselläkin tasolla liittyvä kummastelu ja harhaluulot voivat aiheuttaa sen, ettei vammainen edes uskalla etsiä seksityöntekijöitä, joita he voisivat tavata. Lisäksi, koska vammaisuus nähdään edelleen yhteiskunnassamme tietynlaisten negatiivisten linssien läpi, voi myös palveluntarjoalla olla ennakkoluuloja vammaista asiakasta kohtaan. Seksuaalisuuden moninaisuudesta on tärkeä puhua. Sen lisäksi keskusteluun olisi tärkeä nostaa erilaisten vammojen ja sairauksien mahdolliset vaikutukset seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen. Eri tavoin toimivista kehoista ja niiden kanssa elämisestä puhuminen helpottaa kaikenlaisia kohtaamisia. Jatkuvan kummastelun kohteena oleminen aiheuttaa valtavaa epävarmuutta, mikä voi osaltaan vaikeuttaa esimerkiksi suhteiden muodostamista arjessa. 

Kädet täristen tekstaan ammattilaiselle olevani ovella. Nainen saapuu, kietoo kädet ympärilleni, vetäen minut lämpimään halaukseen. Kasvoilta paistaa aito hymy.

”Ihana nähdä”. Sanat ovat pehmeät ja lempeät, hetken jo mietin, olenko tullut oikeaan paikkaan.

Sykkeeni tasaantuu. Oloni on turvallinen, nähty, tervetullut. Nainen vetää tuolini sisälle kartanoon. Raha vaihtaa omistajaa. 

Monella on kuva vammaisista ostamassa seksiä sen vuoksi, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen siviilielämässä on haastavaa. Tämä mielikuva on tietyissä tilanteissa tosi.  Syyt siihen, miksi vammainen voi tarvita seksipalveluita, ovat moninaiset. Osalla syynä voi olla yksinkertaisesti se, että yhteiskunnan asenteet ovat haastaneet merkittävästi kumppanin löytymistä. Toisissa oma seksuaalisuus herättää voimakasta häpeää ja hämmennystä, esimerkiksi puutteellisen, tai kokonaan poissaolollaan loistavan seksuaalikasvatuksen vuoksi.

Oma syyni oli yksinkertainen: Kun ensimmäistä kertaa päädyin ammattidominan asiakkaaksi, ei elämässäni silloin ollut kinkyihmistä, jonka kanssa olisin voinut toteuttaa tuota puolta seksuaalisuudestani. Sellaista luotettavaa ja hyvää ihmistä, jonka taitoihin ko. skenaariossa luottaisin niin paljon, että voisin vain heittäytyä. Lisäksi monella ihmisellä, myös allekirjoittaneella, tuntuu olevan se ongelma, että siviilielämän intiimihetkissä on liikaa omassa päässään: Miettii väkisinkin, onko toisella kivaa. On tietoinen siitä, miltä näyttää. Pohtii, kuinka voisi tehdä tilanteesta kumppanille vielä nautinnollisemman. Ostaessani hutkimispalvelun ammattilaiselta, voin keskittyä täysillä itseeni ja omaan fiilikseeni. 

Riisun takkini. Hän toivottaa minut tervetulleeksi sessioon. Sanoo, ettei kysele hirvittävästi, olimme käyneet kaiken läpi sähköpostilla. Nainen kuitenkin kertaa turvamekanismit, vaikka ne ovatkin minulle taustani vuoksi jo tuttuja. Katselen ympärilleni hämärästi valaistussa huoneessa, jossa näen kahleita, erilaisia tuoleja ja pöytiä. Eräälle tasolle Ajatar on kerännyt useamman piiskaamiseen tarkoitetun välineen. Hengittelen syvään.

“Jännittääkö?” Ääni on pehmeä.
Mieleni tekee nyökyttää päätä vimmatusti, mutta sen sijaan nyökkään kerran, hallitusti.

“Vähän”, saan sanotuksi, eikä ääneni kuulosta minulta.
Hymähdys.

BDSM-sessiot voivat olla rajuja. Oikein toteutettu BDSM ei kuitenkaan ole väkivaltaa, vaan kaikki osapuolet ovat tilanteessa, koska tahtovat olla. Jotta BDSM-leikkiminen on turvallista, täytyy molempien osapuolten tietää mitä tekee ja kunnioittaa paitsi toisen rajoja, myös omiaan. Etenkin silloin, jos ei ole hirvittävän perehtynyt BDSM-maailmaan, saattaa tietämättömyyttään ja miellyttämisenhaluaan ylittää toistuvasti omia rajojaan. Minulle BDSM on sitä, että saan kunnolla selkääni ja pääsen hetkeksi pois päästäni: Lakkaan ajattelemasta ja elän hetkessä. Se vaatii paitsi sitä, että henkilö on sinut vammani kanssa, niin myös sitä, että tyyppi tietää mitä tekee. BDSM:ssä leikitään voimakkailla tuntemuksilla yms.  Jos ei tiedä mitä tekee, voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Ennen kaikkea, jos dominoiva osapuoli on epävarma, vuotavat hänen tunteensa minuun. Silloin mistään ei tule mitään. Lopputuloksena olenkin jäykempi, kuin ennen session alkua. Se ei ole toivottavaa, sillä tiedän, kuinka paljon hyvä sessio voi minua rentouttaa.  

BDSM-sessiot ovat fantasioiden toteuttamista, eivät tosielämää. Se, että tilanteessa leikitään rajusti ja pääsen asiakkaana kokemaan suuria tunteita, ei tarkoita, että mitä vain voisi tapahtua. Jokaisella seksityöntekijällä, oli hän minkä tyyppinen alan ammattilainen tahansa, on omat rajansa. Rajoja tulee aina ja ehdottomasti kunnioittaa.  Asiakkaan ei tule yrittää venyttää ammattilaisen rajoja. 

”Onko jotain, mitä pitäisi ottaa tänään huomioon?”
Pudistan päätäni. 

Ennen sessiota käydään läpi mitä sessiolta halutaan: Kipua? Nöyryyttämistä, alistumista, palvelua? Rajoittamista? Millaiset rajat asiakkaalla on? Onko jotain sellaisia terveydellisiä seikkoja, joita ammattilaisen tulisi ottaa huomioon? Millaisia välineitä hän haluaa tai ei halua käytettävän? Onko hänellä toiveita seksityöntekijän asusta tai asenteesta? Toivooko asiakas tilanteessa olevan jotakin ”perinteisen seksuaalista”? (Tällä tarkoitan esimerkiksi genitaalien huomioimista jollain tavoin, kuten vibroilla.) 

Tunnelmallinen musiikki täyttää huoneen. Sykeeni nousee taas. Olen varma, että se kuuluisi musiikin ylikin vaikka huoneen toiselle puolelle, jos joku sattuisi kuulemaan.  Hän riisuu minut. Rauhoitan itseni muistuttamalla, että hän on ammattilainen. Satun tietämään hänen ymmärtävän jotain vammaisuudesta. Toimintarajoitteeni eivät siis ole tulossa tilanteen tielle, vaikka pääni yrittää muuta väittää.

Itse olen täyttänyt pitkän lomakkeen, jossa olen kartoittanut omia lähtökohtiani. Sen lisäksi keskustelimme esimerkiksi siitä, mihin asentoihin kehoni kykenee kohtuullisen helposti.  Viestittelimme myös tilan esteellisyydestä ja siitä, mitä hän kykenee kohtuu esteettömään tilaan rakentamaan.

En tiedä, mitä olettaa tai odottaa. Kipu on minun sessiojuttuni.  Sen sijaan muut voivat saada kiksinsä jostain aivan muusta, asiakkaan yksilölliset tarpeet otetaan aina huomioon. Rustasin lomakkeeseen alueet, joille en halunnut kipua. Ammattilaisen kielenkäytöllä, pukeutumisella ynnä muulla ei ollut minulle väliä. Tahdon fyysisen session, jossa saisin kokea mahdollisimman paljon kehollisia tuntemuksia. Rajasin monet, seksiin liitetyt asiat suoraan Ei-listalleni. Olin antanut ammattilaiselle vapaat kädet toteuttaa itseään antamieni raamien puitteissa.  Piiskat, ruoskat, lätkät, kahleet, köydet, sidonta, raapiminen, pureminen, aistien rajoittaminen ovat ok. Sähkö on asia, jota tahtoisin kokeilla.  

Ajatar nostaa minut tasolle kiiveten siihen kanssani. Hetkeä myöhemmin tunnen hänet aivan kiinni selässäni. Kuulen sydämensykkeen, mutten ole varma, kumman meistä se on.   Hän sitoo minut varmoin ottein. Kohtaan päättäväiset silmät, jotka tuikkivat hiukan. Käsi silittää kasvojani. Naisen huulet kääntyvät hymyyn. En näe sitä, mutta kuulen sen tavasta, jolla hän hymisee. Näkökenttäni peittävät köydet, joilla hän sitoo silmäni. Kuulen hänen naurunsa. Hän nousee tasolta, muttei ennen kuin on muistanut läimäyttää minua muutaman kerran jalkoihin, kunnes vatsa saa osansa. 

Hän kävelee kauemmaksi, palaten luokseni hetken kuluttua.  Kynnet painautuvat reittäni vasten, liikuskellen sillä armottomina. Sävähdän, mutten päästä ääntäkään. Tunnen lämpimän henkäyksen kaulallani. Piiskat, ruoskat ja käsi viuhuvat vuoron perään, reidelläni, vatsallani. Kapea viheliäs keppi iskeytyy jalkapohjaani. Minulle laitetaan suukapula. Uppoudun musiikkiin ja annan hetken viedä, keskittyen vain tuntemuksiin joita iskut, kynnet ja hampaat pitkin kehoani aiheuttavat. 

Seksuaalisuus on osa meitä kehdosta hautaan, kuten jaksan aina toistaa. Silti sitä ei nähdä arvossaan. Seksuaalikasvatus on yhteiskunnassamme lapsenkengissä. Seksuaalisuuden parissa työskenteleviä vähätellään. Jos jotain seksuaalisuuden moninaisuutta käsittelevää aihetta käsitellään mediassa, täyttyvät kommenttikentät pohdinnoista: ”Täytyykö sitä seksuaalisuutta tunkea joka paikkaan?” Kyllä, sillä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää keskustelua on moninaistettava. Koska seksuaalisuus muuttuu alati mukanamme ympäristön muovatessa meitä, on täysin luonnollista olla teeman kanssa sykkyrällä. Silti Kela ei esimerkiksi kustanna seksuaaliterapiaa tai neuvontaa.

Seksuaalisella hyvinvoinnilla on valtava vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme, mutta yhteiskuntamme järjestelmät eivät näe sen arvoa. Seksuaaliterapia, tai neuvonta eivät ole halpoja prosesseja. Ammattitaito luonnollisesti maksaa. Etenkin terapia on pitkä prosessi. Seksuaaliterapia on kuntoutusta siinä missä fysioterapiakin. Silti Kela, tai muukaan taho ei maksa korvausta seksuaalisuuteen liittyvästä kuntoutuksesta. Etenkin vammaiset elävät usein köyhyysrajan alapuolella, joten mahdollisuus maksaa käynneistä on hyvin pieni. Tämän takia asioista on puhuttava. Vain sillä, että epäkohtia tuo esiin, voi asioita saada muuttumaan. 

Hampaat nappaavat määrätietoisesti kiinni kaulastani. Nainen hymisee. Lämmin henkäys kaulaani vasten. Hetkessä hän on poissa. Takaani kuuluu kolinaa. Kuulen askelien lähestyvän. Pian pehmeät sormet tutkivat, vatsaani, kylkiäni ja reisiäni, tuskin koskettaen. Hän näykkäisee minua lempeästi. Kuulen pahaenteistä naurua. Kämmen iskeytyy sisäreiteeni. Juuri, kun kehoni on toipumassa siitä, napauttaa hän minua viheliäisellä kepillään olkavarteen. Kerran, toisen, kolmannenkin. 

Jos yhteiskuntamme ei näe neuvontaa tai terapiaa kustantamisen arvoisena, tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta, että se sallisi esimerkiksi vammaiselle mahdollisuuden käydä ammattilaisen luona ilman, että kaikkea joutuu kustantamaan omasta pussista. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Monet Euroopan maat ovat vaikkapa ”vammaisten seksuaalisuuden” käsittelyssä hyvin eri tasolla kuin Suomi. Toivoisin, että tulevaisuudessa meidänkin maamme voisi suhtautua samalla tavoin seksipalveluihin, kuten Alankomaat, Itävalta, Tanska, Tšekki, Ranska, Saksa ja Sveitsi. Tanskassa ja Alankomaissa vammaiset henkilöt saavat käyttää seksipalveluita ilmaiseksi rajallisen määrän vuodessa. Muissa edellä mainituissa maissa on mahdollista kouluttautua sex coachiksi. Nämä ammattilaiset auttavat vammaista tutustumaan omaan kehoonsa. En näe, että tällainen kehitys on Suomessa tapahtumassa aivan heti, mutta edistysaskeleita on jo otettu. 

Tunnen kylmät elektrodit reidelläni ja sävähdän odotuksesta. Tiedän, mistä on kyse, vaikka asia on minulle tässä kontekstissa vieras.  Nainen kiinnittelee johtoja. Hän sivelee vapaan kätensä kynnellä toista reittäni.

Sessiot ovat hintavia, se on myönnettävä. Sen vuoksi monille ammattilaisen palveluiden käyttäminen on mahdotonta, vaikka se saattaisikin tarjota heille uudenlaisen mahdollisuuden seksuaalisuuden  ilmaisuun. Käyntejä on säännösteltävä hyvin harkiten ja niitä varten on säästettävä, mahdollisesti pitkään. Minäkin joudun valitsemaan tarkoin, milloin minulla on mahdollisuus palveluiden käyttämiseen ja siitä saatavaan täydelliseen kehorentoutukseen suostumuksellisen kivun kautta.  Olisiko ratkaisu se, että seksityöntekijät alentaisivat hintojaan? Ei missään tapauksessa. Työ on työtä, siitä on saatava asiaan kuuluva korvaus.  Työhön kuuluu paljon sellaista, mikä ei näy asiakkaille: Asiakashankinta ja markkinointi lain sallimissa puitteissa, sähköpostiin vastaaminen. 

Nainen vääntää laitteen päälle. ”Tuntuuko?” hän kysyy viekkaasti kuiskaten.
Ynähdän kieltävästi. Tunnen sähkövirtauksen jalassani. Se alkaa nykiä miellyttävästi. Tunne on etäisesti samanlainen kuin TENS-hoitoa saadessa, mutta paljon kutkuttavampi.

Tuntihinta koostuu myös monesta muusta asiasta: Tilavuokra, työasut. Monesti asiakkailla on tarkkoja toiveita asujen suhteen, eivätkä monet materiaalit (kuten PVC, tai varsinkaan latex) ole nähneetkään halpaa. Hyvätkään tuotteet eivät kestä kovaa käyttöä pitkään. Kehollaan työtä tekevän on myös pidettävä ulkonäöstään huolta. Kauneudenhoitoon menee varoja. Lisäksi, koska ammattilainen toteuttaa aina asiakkaan fantasiaa, menee myös kunkin tapaamiseen suunnitteluun aikaa. Unohtamatta tietenkään veroja, sekä työmatkoihin ja yrityksen pyörittämiseen meneviä kuluja. Kallista tuntihinnasta ammattilaiselle jää siis käteen muutama kymppi. Vaikka esimerkiksi dominapalveluiden ostamisesta voi olla asiakkaalle monenlaisia hyötyjä, kyseessä on kuitenkin hyvinvointipalvelu, ei ihmisen elämää ylläpitävä välttämättömyys. Tarjoaisitko sinä (minkälaista muuta tahansa) hyvinvointipalvelua pienemmällä hinnalla?

Tunnen kahleiden irtoavan hitaasti, yksi kerrallaan. Köysien ote kehostani heltyy. Sydämeni hakkaa. Kehoni lepää rentona tasoa vasten. Hän irrottaa silmilläni olevat köydet. Käsi, joka on aiemmin lyönyt ja raapinut, kulkee nyt hellästi silittäen pitkin kehoani, päätyen lopulta tutkimaan kasvojani. ”Voit pikkuhiljaa palata tähän maailmaan”, kuiskaus on pehmeä. Avaan silmäni. Maailma tuntuu hetken epätodelliselta. Se on normaalia. Hän antaa minun rauhoittua. Kun sanon olevani valmis, hän auttaa housut jalkaani. Hän nostaa varmoin ottein tuoliin. Puen paidan ylleni. Menemme taukotilaan juttelemaan. 

Session jälkeistä hetkeä kutsutaan jälkihoidoksi. Sen tarkoitus on auttaa laskeutumaan session jälkeisistä tiloista takaisin todellisuuteen. Jälkihoito voi olla toisen kainalossa hipsuteltavana olemista, tai rauhallinen teekupposen nauttiminen ja äsken koetussa sessiossa koettujen tuntemusten purkamista. Jotkut kaipaavat omaa tilaa. Ammattilaisen kanssa jälkihoitoni on ollut usein juttelua veden tai energiajuoman ääressä.

”Mikä olo?” hän kysyy lempeästi ja silittää reittäni pehmeästi, kysyttyään siihen ensin luvan.
Hymyilen hiukan huvittuneena, pääosin uupuneena.
”Hyvä, pää on hiukan tyhjä.”

Juttelemme vielä hetken. Hän pyytää laittamaan viestiä jälkikäteen ja kertomaan tuntemuksista, joita sessio minussa herätti. Nyökkään. Hän auttaa minut pihaan, jossa taksi jo odottaa. Halaamme lämpimästi, kiitämme molemmat toisiamme: Hän käynnistä ja luottamuksesta, minä rentoutushetkestä, jonka sain.

Seksityö on työtä siinä missä mikä tahansa työ, oli kyseessä sitten full-service, dominapalvelut, tai mikä tahansa muu seksi – tai erotiikka-alaan liittyvä toimenkuva. Sen myyjiä tai ostajia ei tulisi katsoa alta kulmien. Yhteiskunnallisen suhtautumisen seksipalveluihin olisi muututtava niin asenne- kuin yksilötasollakin, jotta työntekijät voisivat helposti hankkia elantonsa ja ostajat voisivat nauttia seksuaalisuudestaan vielä aiempaa vapaammin. 

Istun tietokoneen ääreen ja avaan sähköpostin. Näppäimistö sauhuaa kirjoittaessani. Sessiosta on kulunut muutama päivä. Kehoni on edelleen lähes kivuton. Oloni levollinen, siitä kiitän myös sähköpostissa. Jos tämä ei ole todiste suostumuksellisen kivun rentouttavasta aspektista, niin mikä sitten?

Lue myös:
Seksuaalineuvonnan lopputyötäni Mitä BDSM voi tarjota vammaiselle ja miksi siitä tulisi puhua enemmän? käsittelevä blogipostaussarja.
Suostumuksellinen kipu – mitä se on?

4 vastausta artikkeliin “Dominan asiakkaana”

  1. hei kiitos ihan tosi paljon tästä postauksesta! Mä oon miettinyt dominapalveluiden ostamista, koska oon aatellut et se olis mulle turvallinen tapa aloittaa kokeilla, tutkailla ja toteuttaa mun masokistisia puolia mun sosiaalisesta rajoittuneisuudesta huolimatta. Tää postaus toi mulle tosi paljon varmuutta lisää, että se vois olla oikea ja hyvä juttu mulle!! Ja tän postaukset kuvat on tosi upeita, niistä välittyy upeasti nautinto ja intiimiys!

  2. Pidin kovasti kirjoituksestasi ja uskon että se antaa rohkeutta muillekin kokeilla dominapalveluiden ostamista. Olisinpa tämän tekstin saanut lukea jo useampi vuosi sitten, sillä meni pitkään ennen kuin uskalsin itse kokeilla. Ensiaskel on kaikista pelottavin. Itse olin n. 3v sitten ihan paniikissa kun lopulta uskalsin ottaa tuon askeleen. Mutta kun se oli otettu ja ymmärsi että eihän tässä lopulta ole mitään ihmeellistä tai väärää niin se oli menoa. Se on todellakin hyvinvointipalvelua. Voit toteuttaa kinkyjä juttuja mistä ei välttämättä uskalla tutuille puhua. Joka kerta sessioon tullessa on ollut fiilis että hän on siellä juuri meikäläistä varten. Ja olo on turvallinen vaikka olisi rajumpaakin menoa, sillä kyllä reaktioita seurataan ja aina on turvasanan mahdollisuus. Pää on tosiaankin sessioiden jälkeen tyhjä, mutta onnellinen. Ja se hyvä fiilis session jälkeen jatkuu päiviä. Vaikka joskus toki saattaa olla jokusen päivän myös kipeää istua 😉

Vastaa