Seksuaalisuus fiktiossa on juttusarja, jossa tutkailen erilaisia sarjoja ja elokuvia, joiden keskiössä ovat seksuaalisuus ja ihmissuhteet. Tässä juttusarjassa analysoin koulutetun seksuaalineuvojan pätevyydellä esim. seuraavia kysymyksiä: Miten sarja ottaa huomioon seksuaalisuuden moninaisuuden? Millaisessa valossa se esittää käsittelemänsä ilmiöt?
Sex Education on ollut koko elinkaarensa yksi Netflixin suosituimmista nuorten aikuistumiseen ja heidän seikkailuihinsa ihmissuhteiden värikkäillä rintamilla keskittyvistä sarjoista. En ihmettele suosiota lainkaan, sillä sarja on myös yksi allekirjoittaneen suosikeista. Itseasiassa Sex Educationin kaksi ensimmäistä kautta olivat tämän juttusarjan yksi ensimmäisistä osista, joita analysoin. Tuon osan pääset lukemaan tästä. Tarkemman analyysin siitä, mitä voimme oppia sarjan hahmoilta seksuaalisuudesta löydät klikkaamalla tästä.
Yksi syy sille, miksi olen aina pitänyt sarjasta, on sen moninainen casting. Sekä näyttelijöissä että hahmoissa on erilaisia toimintakykyjä omaavia tyyppejä, seksuaali – ja sukupuolivähemmistöihin, sekä eri etnisyyksiin kuuluvia henkilöitä. Toisin kuin näissä sarjoissa yleensä, ei vaikkapa etnisyys tunnu muodostavan kuppikuntia, vaan ihmiset ovat ystäviä keskenään ja tarinat ovat moninaisia vähemmistöstatuksestaan riippuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö vähemmistöt kävisi läpi asioita, joita enemmistön tai vähemmistöön x kuulumattomien vähemmistöihmisten on hankala tai mahdoton ymmärtää. Käydessään läpi näitä asioita sarjan vähemmistöön kuuluvat hahmot potevat vähemmistöstressiä, mutta en muista, että vaikkapa ihonvärin takia ketään olisi kiusattu. Tämä on asia, jota tarvittaisiin vahvasti myös oikeaan elämään. Vaikka kyseessä on komediasarja, ovat hahmot ongelmineen uskottavia ja samaistuttavia. Ainakaan itselläni ei tullut myötähäpeää, etenkään kahden viimeisen tuotantokauden aikana, mikä on minulle harvinaista. Kun puhutaan nuoriin keskittyvästä sarjasta, on sen aikuiskuvaus usein ongelmallinen; joko aikuiset loistavat poissaolollaan, tai sitten heistä tehdään pelkästään myötähäpeän ja komedian väline ilman syvällisyyttä. Sex Educationissa ei mielestäni ole tätä ongelmaa. Kyllä, joissain hahmoissa on voimakkaita komediaelementtejä, mutta he ovat silti uskottavia.
Kuten aiemmillakin kausilla sarja kuvaa nuorten seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä epävarmuuksia samaistuttavalla tavalla. Omat mieltymykset, tai vaikkapa kehon ulkonäkö aiheuttavat kaikenlaisissa nuorissa hämmennystä, kuten se, mikä on ”oikea” määrä seksiä tai läheisyyttä. Omista tarpeista tai suhteen tilasta keskustelun haasteet näytetään helposti lähestyttävässä valossa. Lähtökohtaisesti näihin pulmiin saadut neuvot ovat olleet ainakin kohtalaisen hyviä. Täytyy kuitenkin muistaa Otisin, joka antaa valtaosan neuvoista, olevan vasta ihmissuhdetaitoja opetteleva teini, jolla on selvästi traumataustaa kasvuympäristöstään huolimatta. Jean, Otisin äiti, on toki kovan luokan ammattilainen mitä tulee seksuaalisuuteen, mutta se ei tarkoita virheettömyyttä. Vaikka olisi kuinka lukenut, ei välttämättä osaa aina toimia tietämänsä mukaisesti: ammattilaisetkin tekevät virheitä niin lastensa kasvatuksessa kuin ihmissuhteissaan. Lisäksi ihmiset katsovat kaikkea tekemäänsä aiemman elämänkokemuksen muodostaman linssin läpi.
Kuten sarjan edellisillä kausilla, sarjassa nähdään kaikkea sitä, mitä kaipaisin muihinkin nuorten draamakomedioihin: erilaisia kehoja harrastamassa seksiä, pohdintaa omista rajoista ja mieltymyksistä, puhetta omista tarpeista, kommunikaatiota ehkäisyyn liittyen sekä sen aktiivista käyttöä, ja tietenkin eri tapoja harrastaa seksiä, tuottaa nautintoa itselleen ja muille.
RASKAAT TEEMAT
Kuten aiemminkin, Sex Education käy läpi raskaita teemoja niin hahmojen tasolla kuin yleisestikin.
Tässä osassa käyn läpi yleisiä teemoja, erillinen postaus niistä teemoista, joita käsitellään hahmojen kautta, on tulossa myöhemmin.
HUONO JA HARHAANJOHTAVA SEKSUAALIKASVATUS. 2. kaudella hahmojemme opinahjo joutuu skandaalien kohteeksi, joten kolmannelle kaudelle tarvitaan uutta verta. Mordale High päätyy Hopen rautaisen kouran alle. Naisen ajatus tuntuu olevan se, että skandaalin kärystä päästään eroon ottamalla täysin vastakkainen suunta: monipuolisen seksuaalikasvatuksen sijaan hän päättää poistaa teeman kokonaan koulun opetussuunnitelmasta. Hän suostuu käytännössä ainoastaan pelotteluun ja kauhukuviin kietoutuvaan kasvatukseen, joka sisältää täysin vanhentunutta tietoa. Miehet eivät saa tietää lainkaan naisten anatomiasta, tai vaikkapa kuukautisista, eivätkä naiset saa tietää mitään peniksellisten seksuaaliterveydestä. Puhun tässä kohtaa vahvan binäärisukupuolijakauman kautta siksi, koska Hopen mukaan hänen koulussaan sukupuolia on kaksi.
Valitettavaa kyllä, Sex Educationissa nähtävä kolmannen kauden ilmapiiri ei ole karmaisevaa dystopiaa, vaan monissa paikoissa totisinta totta. Tiedetään, ettei seksuaalikasvatus johda ajattelemattomiin päätöksiin tai villiin seksikäyttäytymiseen, vaan päinvastoin se opettaa nuoria tekemään vastuullisia päätöksiä. Toisin kuin monet konservatiivit tuntuvat ajattelevan, ei sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöistä kertominen tee lapsesta tai nuoresta homoa tai transihmistä. Se kuitenkin antaa ihmisille ymmärrystä itsestään ja toisista opettaen, ettei normin mukaisiin muotteihin tarvitse mahtua. Riemukseni koulun oppilaat nousevat avoimeen kapinaan ja taistelevat oikeudestaan kunnolliseen seksuaalikasvatukseen.
MUUTOS. Sarjan viimeisen kauden keskeinen teema ei liitykään seksuaalisuuteen vaan paljon laajempaan kokonaisuuteen. Muutokseen, joka on nähtävissä lähes jokaisessa hahmossa tavalla tai toisella. Aiemmilta kausilta tutun castin vaihtaessa opinahjoa Cavendish Collegeen heidän dynamiikkansa menee uusiksi. Koska koulussa on jo valmiita klikkejä, joutuu jokainen opiskelija etsimään uuden paikkansa ryhmässä. Suositut eivät ole enää automaattisesti suosittuja. Eric löytää paikkaansa yhä enemmän sateenkaarinuorten yhteisöstä, vetäytyen näin kauemmas Otisista. Ericin tullessa suositummaksi Otisin jää yhä enemmän yksin, ja hän joutuu kysymään itseltään, kuka on. Asiaa ei auta perhedynamiikan meneminen uusiksi samalla heitolla. Otisin äiti Jean saa lapsen, ja Otis, joka on tottunut olemaan ainoa lapsi, joutuu nyt tottumaan uuteen tulokkaaseen ja hermoromahduksen keskellä olevaan äitiinsä. Äidin taakkaa ei helpota hänelle täysin uudenlaisen toimenkuvan aloittaminen.
Muutos näkyy myös muilla osa-alueilla. Aiemmassa koulussa Otis oli ainoa seksologin palveluita tarjoava oppilas, mutta uudessa koulussa pitkän linjan tekijä, sometähti ja kanssaopiskelija onkin kamppailemassa hänen kanssaan tittelistä. Kaksikko ajautuu lapselliselta tuntuvaan kamppailuun, jossa he pitkälti mustamaalaavat toisiaan, ja unohtavat pohtia asiakkaidensa parasta ja sitä, millaisia mahdollisuuksia kummankin omaaman tiedon yhdistäminen tarjoaisi. Tämä kamppailu tuntui olevan täysin turha, ja näin hahmojen yksilökohtaiset juonet tällä kaudella paljon kiinnostavampina.
Maeve kokee menetyksen, jonka työstäminen ja reaktioiden eri vaiheet on mielestäni kuvattu koskettavasti.
Eri muodoissa näkyvät muutokset olivat mielestäni hyvä teema viimeiselle kaudelle, vaikka pääjuoni olikin aavistuksen tylsä. Pidin valinnasta, sillä murrosikä ja aikuistuminen ovat juuri muutosten aikaa. Ihmiset itsenäistyvät, etsivät omaa paikkaansa ja toisinaan kasvavat erilleen. Joskus muutokset sattuvat, toisinaan niihin liittyy iloa. Mielestäni oli myös hienoa, miten moninaisesti hahmojen erilaisia reaktioita muutoksiin kuvattiin.
ABLEISMI: Sarjan 4. kaudella käsitellään eri tavoin ilmenevää ableismia, eli vammaisiin kohdistuvaa syrjintää, kun Isaac opiskelee samassa koulussa muiden hahmojen kanssa. Ableismi on teema, jota käsitellään nuorten sarjoissa vain harvoin. Syyn voidaan ajatella olevan esimerkiksi se, ettei ableismia yleensä ajatella, ellei se osu välillisesti tai suoraan omalle kohdalle. Vielä harvemmin ableismia käsitellään niin, että vammaiset itse taistelevat sitä vastaan.
Isaac on (ainakin taiteellisesti) lahjakas oppilas. Häneltä kuitenkin evätään toistuvasti mahdollisuudet yhdenvertaiseen opetukseen. Koulun hissi on nimittäin jatkuvasti rikki. Hissiä ei korjata, ainakaan kunnolla, ja sen sijaan, että koko oppitunti siirrettäisiin alas, hänelle järjestetään oma luokkatila alhaalta. Hän ei siis saa samaa opetusta, kuin muut. Isaac pyytää ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti koulun henkilökuntaa korjaamaan tilanteen, mutta näin ei tapahdu. Lopulta hän saa tarpeekseen ja päättää järjestää feikin palohälytyksen. Ystävänsä Aimeen avustuksella hän kasaa ihmisten kulkureiteille tuoleja näyttääkseen, kuinka paskaa on, kun ei itsestä riippumattomista syistä pääse mihinkään. Hän pitää hienon puheen ableismista ja sen ilmentymistä.
Vasta tämä puheenvuoro avaa muiden silmät koulussa esiintyvälle ableismille. Solidaarisuuden nimissä he päättävät aloittaa istumalakon Isaacin tueksi ja kas, yllättäen asioita tapahtuukin huomattavasti nopeammin. Jaksossa käsitellään myös muunlaista, kuin liikuntavammaisiin kohdistuvaa ableismia. Kuuro Aisha, joka navigoi koulussa pitkälti lukemalla muiden huulilta, nostaa Isaacin innoittamana esiin esim. kuurojen apuvälineiden puutteet koulussa. Kahden vammaisen puheenvuorot kuvaavat osuvasti vammaisen ihmisen arkea. Samalla ne korostavat totuudenmukaisesti sitä, kuinka vasta yhdessä, liittolaiset mukaan ottamalla, saamme aikaan muutosta.
Nuorten sarjaksi Sex Education on edelläkävijä. Vaikka monet nuoriin keskittyvät sarjat kietoutuvatkin ihmissuhteiden ympärille, ei monissakaan keskustella seksuaalisuudesta yhtä avoimesti ja moninaisuutta juhlivasti, kuin Sex Educationissa. Pidän siitä, kuinka pelottomasti sarja käsittelee suuria ja joskus ahdistaviakin teemoja. Sarja lähestyy näitä kaunistelemattomasti vajoamatta synkkyyteen. Sen valoisa ja eloisa henkilökaarti pitää katsojan otteessaan alusta loppuun.
Lue myös:
Sex Education: Mitä hahmot opettivat meille seksuaalisuudesta?
Vammaisuuden näyttömö: The Sessions
Millaista seksuaalisuuskuvaustoa kaipaan elokuviin ja televisioon?
Kynäniekan salaiset mietteet 