Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Aloitin blogin vuoden alussa ja paljon on tapahtunut niin kirjoittajalle kuin alustallekin. Nyt olen löytänyt sen tyyliin, joka miellyttää eniten omaa silmääni, mutta samalla kuvastaa sitä, mitä minä olen: Erilainen. Sitä minä olen ylpeästi.
En voi sanoa ”Vammainen ja ylpeä siitä.” Ylpeä voi olla ainoastaan sellaisesta, minkä eteen on tehnyt jollain tavalla töitä, mihin on kyennyt vaikuttamaan, näin minä uskon. Se, että synnyin vammaisena, ei ollut mitenkään minun vallassani. Sitä paitsi, ajoittaiset voimakkaat kriisit rajoitteistani veisivät uskottavuuttani.
Satunnaiset tuskailut aiheen kanssa eivät kuitenkaan ole pahasta. Se osoittaa aitoutta. Sitä, etten esitä olevani jotain, mitä ei ole. Se näyttää, että itsensä hyväksyminen on jatkuva prosessi, ei tie, jossa olisi maali. Kun maalin olisi saavuttanut, siellä pysyttäisiin. Ehei, ei se niin mene. Aina kun luulee päässeensä eteenpäin, voi liukastua ja päätyä takamukselleen. Sieltä on sitten muuten hankala nousta.
Erilaisuudesta olen ylpeä. Aiemmin tahdoin kadota varjoihin, sulautua massaan. Nyt, haluan nousta esiin, olla äänenä paitsi itselleni, myös heille, jotka eivät vielä uskalla käyttää omaansa.
Toivon, että tulevan vuoden aikana saan kokea enemmän iloa, kuin surua. Että voisin tuntea oloni rakastetuksi ja saada rakkautta. Toivon kohtaavani uusia haasteita, mutta selviäväni niistä voittajana. Haluan kehittyä kokonaisvaltaisesti.
Palataanpa blogiin. Olen toisinaan miettinyt blogin siirtämistä jollekin paremmin tunnetulle alustalle. Silloin tavoittaisin luultavasti helpommin suuremman määrän lukijoita. Ajatukseni kuultaisiin paremmin. Todennäköisesti sisältöni ulkonäkö joutuisi sen seurauksena muuttumaan radikaalisti. Minun pitäisi mahdollisesti sensuroida itseäni ja muuttaa tapaani tuottaa tekstiä. Siihen en ryhdy.
Vaikka blogin lukijakunnan kasvattaminen ilman yrityksen tukea on haastavaa, olen valmis ja halukas sen tekemään. Olen jatkanut Kynäniekan salaisia mietteitä nyt lähes vuoden säännöllisesti ja ahkerasti, vaikken rehellisyyden nimissä uskonut hermojeni kestävän. Jos olen pystynyt pitämään yhtä blogia näin pitkään, pystyn kasvattamaan lukijakunnan omin ehdoin. Koska taustallani ei ole organisaatiota, joka auttaisi sanomani levittämisessä, olen suunnattoman kiitollinen jokaisesta jaosta, jonka saan.
Blogin kirjoittaminen, etenkin näin tiiviillä tahdilla millä minä rustailen, on ajoittain hyvin raskasta. Ideat tuntuvat loppuvan kesken ja paineet kasvavat. Silloin helpottaa huomata, että kynäilyjäni oikeasti luetaan. Yleensä ei pysähdytä vain yhteen julkaisuun, vaan aiempia käydään myös läpi. Sydäntäni lämmittää kaikki se palaute, jota saan.
Olen avoin kaikille yhteistöillle ja aihe-ehdotuksille. En kuitenkaan lähde tekemään mitään, mikä ei tunnu omalta, tai mitä en saa luonnollisesti muovattua osaksi blogin sisältöä ja teemoja. En myy sieluani kaupallisuudelle, mutta annan sille mahdollisuuden. Käytännössä lähden siis mieluusti tekemään yhteistyötä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Se olisi oikeastaan jotain, mitä tekisin enemmän kuin mielelläni. Ottakaa siis rohkeasti yhteyttä. Kosmetiikkaa tai muuta sen kaltaista en kuitenkaan rupea mainostamaan.
Mitä uusi vuosi tarkoittaa blogin suhteen?
Toivon, että vuonna 2020 pystyisin päästämään enemmän irti päätyöstäni ja keskittymään siihen, mille sydämeni sykkii, nimittäin kirjoittamiselle.
Tulevaisuudessa julkaisutahti pysyy suunnilleen samana. Tämä tarkoittaa siis kolmesta neljään postausta viikossa. Puhun edelleen aiheista, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tartun niihin hanakasti ja kaunistelematta.
Pyrin jatkamaan jo olemassa olevia sarjoja, Kynäniekan teehetkiä kuin Vammaisuuden näyttämöäkin aiempaa tiiviimmällä tahdilla. Jos tahdot ensimmäiseen vieraaksi, laita viestiä, samoin jos mieleesi tulee aihe, josta voisin höpötellä. Jälkimmäisenä mainittuun puolestaan, minulle voi vapaasti ehdottaa teoksia. Uusi aika tuo mukanaan myös tuoreen sarjan, jonka tekemistä odotan innolla, toivottavasti tekin.
Pyrin kirjoittamaan tekstejä entistä enemmän omasta kokemuksestani, sillä silloin lentävä näppäimistöni pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Olen huomannut sen kiehtovan ihmisiä eniten. En kuitenkaan edellenkään tee My day – tyyppistä sisältöä, sillä haluan pitää elämäni mahdollisimman yksityisenä, paljastaa vain pieniä osasia sieltä täältä.
Toisaalta, haluan tarttua entistä hanakammin myös yhteiskunnan näkökulmasta arkoihin aiheisiin, josta itselläni ei ole syvällisempää kokemusta. Haluan tuottaa enemmän sellaistakin sisältöä, joka vaatii taustatutkimusta. Vaikuttavampaa tekstiä. Poliittisiin kysymyksiin en kuitenkaan tartu. Silloin en olisi uskottava.
Luvassa on toivottavasti ajatuksia ja keskustelua herättävää sisältöä. Toivon herättäväni tunteita ilosta suruun. Haluan herättää tahdonvoiman asioiden muuttamiseen muissakin kuin itsessäni. Tulossa on rohkeampi, kärkkäämpi ja avoimempi vuosi, jossa toivottavasti pääsen tekemään yhteistyötä mahtavien ihmisten kanssa.
