Vammaisuuden näyttämö

Vammaisuuden näyttämö osa 10: Perjantai-dokkarit

Ylen Perjantai-dokkareissa on käsitelty vammaisuutta monen eri teeman kautta. Tänään aion Vammaisuuden näyttämössä paneutua löytämiini osiin. Lisäksi tahdon pohtia mitä toivoisin tulevaisuudessa esitettävän dokumenteissa nimenomaan invojen näkökulmasta. Vaikka aiheita on laidasta laitaan, olisi vielä paljon käsiteltävää.

Mikäli joku tehty Perjantai-dokkari jäi käsittelemättä, pahoitteluni. Pohdintani tarkoitus ei myöskään ole loukata ketään dokumentissa esiintyvää, tai heidän läheisiään. 

Dokumentti Kilpaa ilman jalkoja on mielestäni inspiroiva ja oiva esimerkki siitä, ettei vamma todellakaan ole este, ei edes hidaste, jos asennoituu oikein. Jakso esittelee meille Ullan, ratamoottoripyöräilyn parissa vammautuneen naisen. Edes vammautuminen ei saa häntä luopumaan rakkaasta harrastuksesta, vaan intohimo lajia kohtaan pysyy yllä.

Tämä Perjantai-dokkarin jakso on oiva kuvaus sitkeydestä. Se näyttää, että kaikki on mahdollista, jos niin tahtoo. Rakastamastaan lajista ei välttämättä tarvitse luopua, vaikka toimintakyky muuttuisi. Osaa asioista saattaa vain joutua soveltamaan. Toisaalta jaksossa nähdään myös unelmoinnin nurja puoli, nimittäin kanssaihmisten kylmyys. Kun Ulla kertaa kameroille joiltakuilta saamiaan kommentteja, minua alkaa melkein etoa. Kuinka ihmiset voivat olla niin julmia?

Mikäli tämän osan tavoite oli osoittaa, ettei vammaista tai hänen elämäänsä tarvitse surkutella, onnistuttiin siinä mielestäni täydellisesti. Jos jotain olisin toivonut jaksoon lisää, niin inasen enemmän kerrontaa itse toipumisprosessista onnettomuuden jälkeen.

Dokumentissa Rampana rakkauden markkinoilla kuvataan CP-vammaisen Elinan matkaa deittimarkkinoilla nimensä mukaisesti. On hienoa, että tämä kohtaamisiin nivoutuva haasteiden aspekti on tuotu esiin. Vammaisen kun voi olla haastava löytää deittikumppania, sillä vammattomat eivät välttämättä osaa suhtautua rajoitteiden tuomiin elämän väreihin ja ajattelevat sen vaativan jotain kummallista. Arvostan sitä, että Elina on valmis avaamaan elämäänsä ja omia haasteita. Koen kuitenkin, että dokumentissa paneuduttiin liikaa henkilön taustoihin suhteessa jakson kokonaiskestoon. Vähälle jäivät kommentit varsinaisista kohtaamisesta. Se häiritsee minua hiukan. Olisin halunnut kuulla enemmän siitä, millaisia kommentteja Elina on saanut potentiaalisilta deittikumppaneilta heidän kuultuaan hänen vammastaan. Olihan dokumentissa niitä pari, mutta laajempi kuvasto olisi ollut arvokasta. Erilaisia reaktioitahan riittää. 

Seuraava toiveeni olisi saattanut tuottaa hankaluuksia ihan haastateltavien suostuvuuden kannalta, mutta olisi ollut mahtavaa mikäli dokumenttiin olisi saatu joku, joka seurustelee tai on seurustellut vammaisen kanssa ja kuulla hänen ajatuksiaan siitä, onko arki jollain tavalla erilaista.Tai vastaavasti olisi ollut mielenkiintoista kuulla niitä vammattomia, jotka ovat antaneet pakit rajoitteiden kanssa elävälle juuri ko. seikan takia. Kommentit olisi voitu toteuttaa anonyymisti. En tiedä yritettiinkö tätä dokumentin tuotantovaiheessa. Mikäli asiasta tehdään jonkun näköinen jatko-osa jossain vaiheessa, olisi tämä kulma mukavaa saada esiin. 

Kokonaisuudessaan jakso on hyvä. Nykyisellään se tarjosi monelle varmasti samaistumispintaa. Etenkin kysymys “Missä vaiheessa uskallan kertoa vammastani, niin, ettei siitä tule määrittelevä tekijä toisen silmissä?” on monelle meistä invoista tuttu. Se on kysymys joka ei koskaan lakkaa olemasta läsnä. Se haastaa ja pohdituttaa meitä aina. 

Dokumentissa “Tarvitsemme apua seksissä käsitellään avusteista seksiä ja sitä, mitä se on. Kuten olen aiemmassa aihetta käsittelevässä postauksessani todennut, aihe on yhteiskunnassa käytännön tasolla edelleen tabu. Monet eivät suostu avustamaan seksissä, sillä kokevat sen jotenkin liian yksityiseksi tai muuten sopimattomaksi. Valtaosa tästä johtuu vääristä käsityksistä. Näitä käsityksiä dokumentissa yritettiin lähteä purkamaan. 

Minusta oli hienoa, että jaksossa selitettiin passiivisen ja aktiivisen avusteisen seksin erot. Kaikki vammaisetkaan, eivät tiedä, mitkä ovat näiden kahden muodon erot. En minäkään ennen kuin perehdyin asiaan aikanani. Ja arvostan suunnattomasti sitä, että Raila, Mika ja ennen kaikkea avustaja olivat valmiita esiintymään dokumentissa täysin omilla kasvoillaan ja nimillään. Voisi hyvin olla, että tuollaisen jakson jälkeen saa paljon negatiivista palautetta eivätkä kaikki olisi moiseen suostuneet. Toivottavasti kaikki palaute on kuitenkin ollut positiivista.

 Dokumentissa tuotiin hyvin esiin myös se, kuinka tärkeää on omata vankkumaton luottamus toiseen, kun pyytää apua johonkin niin intiimiin kuin seksi. Oli edistyksellinen veto YLEltä lähteä käsittelemään arkaa aihetta näin suoraan. Toivon tässäkin kohtaa, että vaikka pääpointti oli selittää siitä, mitä avusteinen seksi on ja purkaa näitä tabuja, olisi aihetta käsitelty silti inan laajemmin. Olisi ollut hyvä, jos dokumenttiin olisi saatu haastateltavaksi joku, joka on kieltäytynyt auttamasta seksissä “Ei tällä palkkaluokalla” -tyyppisen asenteen vuoksi. Olisi nimittäin ollut hienoa kuulla sellaiselta ihmiseltä perusteluja asiaan. Ymmärrän toki, että aihe on yksityinen, mutta varmasti joku olisi ollut valmis puhumaan tästäkin. Toisaalta en tiedä olisiko se sopinut jakson luonteeseen. Kaiken kaikkiaan jakso oli toteutettu erittäin hyvin eikä aihe jättänyt kysymyksiä käsittelemäänsä näkökulmaan. 

Dokumentissa jossa käsiteltiinEi myytävänä”- aloitetta, eli jakso, jossa vastustettiin asumispalveluiden kilpailutusta, näytettiin mitä jatkuva henkilökunnan vaihtuminen voi pahimmillaan vammaiselle tehdä. Haastateltavana oli kehitysvammainen nuori ja hänen perheensä sekä asumispalveluyksikön työntekijä. Dokumentti oli toteutettu hyvin ja osapuolia oli kuultu. Kerrottiin mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi. 

Henkilökunnan jatkuva vaihtuminen stressaa vammaista, oli kyseessä kehitys- tai liikuntavamma. Haastateltavalla tämä aiheutti mm itsetuhoista käytöstä ja aggressiivista oireilua. Itselleni äkilliset radikaalit muutokset aiheuttavat mm. kehon jäykistymistä ja liikkumisen hankaluutta. Tämä on varmasti monelle spastikolle tuttua. Sen vuoksi toivoisinkin, että asumispalveluita ei kilpailutettaisi samalla tavalla kuin aiemmin vaan annettaisiin jokaisen asua omassa kodissaan, jossa ympyrät toimivat ja vammaisella on hyvä olla. Tämä viesti tuli hyvin ilmi myös dokumentissa ja ongelmaa käsiteltiin kattavasti. Mikäli jotain uutta haluaa, olisi ollut kiva saada kilpailutuksesta päättävän tahon haastattelu siitä, miksi raha ratkaisee elämänlaadun kysymyksessä. Toisaalta tästä voisi tehdä jo oman dokumenttinsa. Siis siitä, miksi meidän vammaisten elämällä tuntuu olevan hintalappu.

 Dokumentissa Hilda elää vastoin odotuksia, kuvataan vaikeavammaisen pienen tytön sekä hänen perheensä arkea. Hilda elää, vaikka lääkäri oli ennustanut muuta. Dokumentissa välittyy vanhemman rakkaus lastaan kohtaan: Kuinka he ovat valmiita taistelemaan, tekemään kaikkensa, jotta tämä saisi parhaan mahdollisen elämän. Dokumentti oli lämminhenkinen ja kosketti. 

Dokumentti pisti kuitenkin miettimään, millainen on ihmisarvoinen elämä. Itse määrittelen sen niin, että ihminen ei ole jatkuvissa, lamauttavissa kivuissa ja kokee elämänsä hyväksi. Ihminen myös kykenee itseään ilmaisemaan. Jos ihminen ei pysty tavalla tai toisella ilmaisemaan tahtoaan, mistä voimme tietää, mitä hän haluaa ja kokeeko hän elämänsä elämisen arvoiseksi?

Jos lääkärit ja kaikki muut sanovat, että lapsen eliniän oletus on huono ja sairaalassa juostaan jatkuvasti ties minkä henkeä uhkaavan tulehduksen takia, nauttiiko ihminen elämästään? Jos toiveita tilanteen paranemisesta ei ole, onko lapsi elossa vain siksi, että hänen lähipiirinsä tahtoo niin?

Antaako dokumentti kuvan siitä, että kaikkien vaikeavammaisten elämä on taistelua elämästä? Minulla lukee papereissa, että omaan vaikean CP-vamman, mutta ei fyysinen terveydentilani ole henkeäni uhkaamassa, ainoastaan mielenterveyteni riekaleet. Antaako dokumentti pahimmillaan kuvan siitä, että kaikkia tulisi sääliä?

Dokumentissa Kaksitoista vuotta hengityskoneessa kuvataan onnettomuudessa halvaantuneen Riston elämää. Risto on halvaantunut kaulan ylimmästä niskanikamasta alaspäin ja  käyttää esimerkiksi tietokoneita katseen avulla. Hän on jatkuvasti hengityskoneessa ja avustajat ovat läsnä. Nostan hattua Ristolle, siitä että hän on vielä täällä ja oli jo dokumentin tekovaiheessa löytänyt iloa elämäänsä mm. musiikin muodossa.  Iloitsen ja ihailen häntä itsekin sen vuoksi, että itse en moisessa tilanteessa pystyisi iloa löytämään. Se on hankalaa jo nyt. Hän toki dokumentissa avoimesti myöntää, että on harkinnut eutanasiaa, mutta Suomessahan sitä ei tällä hetkellä saa. En tiedä olisiko Risto keskuudessamme mikäli eutanasian saaminen Suomessa olisi mahdollista.

Minulle jäi kuitenkin epäselväksi dokumentin tarkoitus. Saattoi olla, että katsoin sen vain huonosti, mutta olin yhtä kysymysmerkkiä sen loputtua. Tahdottiinko tällä dokumentilla herättää jo käynnissä olevaa keskustelua eutanasian laillistamisesta, vai mistä oli kysymys? Jokaisen pitäisi kyllä saada päättää elämästään ja siitä, mitä sillä tekee, mutta usein eutanasian laillistaneissa maissa ko. toimenpide tehdään henkilöille, jotka eivät pysty tahtoaan ilmaisemaan. Se jää monelta ihmiseltä unholaan tai he eivät ole asiasta edes tietoisia. Siksi kysymys eutanasiasta ei ole niin yksinkertainen, kun sitä kannattavat helposti ajattelevat. Jos dokumentin tarkoitus oli tämä, se epäonnistui. Jos jakson tarkoitus oli herättää ihmisiä toiminnassaan varovaisuuteen, saattoi se jopa onnistua siinä.

Lisäksi pelkään, että dokumentti antaa liian helposti yleistettävän ja synkän kuvan vammaisuudesta. Että he, joilla oli jo valmiiksi jossain määrin negatiivisia ajatuksia liittyen vammaisiin, vaan voimistaisivat näkemyksiään siitä, että vammaisten elämä on huonoa ja he ovat yhteiskunnalle taloudellinen taakka?

Dokumentissa Liian pelottava lapsi, kuvattiin nuoren pojan arkea ja hänen kohtaamiaan haasteita. Lapsella on mm. dystonia, dysfasia ja Touretten syndrooma. Poika oli sympaattinen ja minusta oli hyvä, että dokumentissa korostettiin sitä, kuinka monin tavoin vammainenkin tai sairas voi olla äärimmäisen viisas, vaikka tietyillä elämän osa-alueilla kohtaisikin suuria haasteita. 

Kuten edellä mainitussa dokumentissa, minulle jäi tässäkin epäselväksi sen tarkoitus. Tahdottiinko dokumentissa näyttää, kuinka pahalta omista erilaisuuksista kiusatuksi tuntuminen joutuu paitsi kiusatusta itsestään, myös lähipiiristä? Vai osoittaa, että haasteista huolimatta voi omata poikkeavan voimakkaita vahvuuksia, joihin “tavallinen” tallaaja ei unissaankaan kykenisi? Oli tavoite kumpi tahansa, tai joku aivan muu, epäonnistui se mielestäni molemmissa. Poika oli sympaattinen, mutta itselleni tuli ainakin jaksosta yleisesti negatiivinen kuva. Jaksossa esitettiin hyvin voimakkaasti se, kuinka kurjaa lapsella on sairauksiensa / vammojensa takia tai niistä johtuvien lieveilmiöiden vuoksi. Kuvastossa näkyi vahvasti epätoivoa ja tuskaa. Vanhemmat yrittivät toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta tunnelma oli latistava. Mihin sillä pyrittiin? 

Jatkossa toivon, että Yle tekisi dokumentteja esimerkiksi vammaisten haasteista työelämässä, tai ylipäätään kohtaamisista. Siitä, miksi vammaisen suhtautuminen on usein niin erilaista suhteessa vammattomaan. Toivon myös, että jo olemassaolevista dokumenteista tehtäisiin versioita, joissa jollain tasolla kuunneltaisiin vastapuolta. Kaiken kaikkiaan Yle on olemassa olevissa Perjantai-dokumenteissa tehnyt hyvää työtä, ainakin mielestäni. Koen, että haastateltavien äänet on saatu kuuluviin. Vammaisuutta on käsitelty erilaisin tavoin, juuri niin, että meidän omat äänemme kuuluvat. Paljon on vielä tehtävänä, jos halutaan antaa moninainen kuva vammaisuudesta ja siitä millaista elämä rajoitteiden kanssa voi olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.