Kuten olen aiemminkin sanonut, larppaaminen on minulle rakas harrastus, sekä keino purkaa tunteita ja luovuutta. Olen puhunut siitä yllättävän paljon suhteessa siihen, että se ei varsinaisesti liity mihinkään blogini pääteemoista. Koskaan en ole kuitenkaan käsitellyt sitä mikä larppaamisessa ärsyttää. Nyt on sen aika.
Kun peliin ei pääse. Se tunne, kun lomakkeen tekemiseen käyttää parhaimmillaan useamman tunnin ja tovia myöhemmin sähköpostiin tulee ilmoitus, ettei tullut valituksi peliin. Peliin, jota on mahdollisesti odottanut hyvinkin pitkään. Ymmärrän, että peleihin mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä. Pelinjohtajien on tehtävä vaikeita valintoja. Tiedän, että he luultavasti ottaisivat kaikki hakijat, mikäli se olisi mitenkään mahdollista. Vaikka tiedän nämä larpparielämän realiteetit, ei se poista sitä että toisinaan hatuttaa.
Kun hahmo on kirjoitettu niin, ettei siitä saa mitään irti. Tämä ei välttämättä tarkoita, että profiili olisi liian pitkä tai liian lyhyt. Se on vain kirjoitettu tyylillä, joka ei kerro hahmosta mitään olennaista mitä minä itse pelaajana tarvitsisin. Esimerkiksi keskitytään liikaa hahmon historiaan, mutta ei käsitellä lainkaan siihen mitä itse pelissä käydään läpi. Tai vastaavasti hahmon kontakteista puuttuu se, että millainen suhde hahmolla kuhunkin henkilöön on. Heidän historiaansa saattaa olla jonkin verran tai sitten vain mainitaan, että tämä on serkkusi ja annetaan kuvausta luonteesta. Mutta ei mitään sen enempää. Ei kerrota esimerkiksi siitä, mikä heidän väleissään on tällä hetkellä olennaista pelin kannalta. Se mitä kukin pelaaja tarvitsee päästäkseen sujuvasti sujahtamaan hahmoon, riippuu ihmisen tyylistä pelata, ja pelistä itsestään. Tässä kohtaa nostan hattua hyville hahmokirjoittajille. Onneksi olen törmännyt lähtökohtaisesti vain hyvin tehtyihin hahmoihin.
Kun hahmo ei millään tavalla vastaa toiveita, jotka lomakkeeseen kirjoitit. Olin kerran erääseen peliin täysipainoiseksi hahmoksi ilmoittautuessani kirjoittanut, että haluan paljon draamaa ja ihmissuhdekiemuroita sekä henkisiä haasteita. Todellisuudessa olin tuossa pelissä vain täytehahmo, jonka tehtävä oli paljastaa muiden hahmojen salaisuuksia toisille. Minusta tuntui, ettei minulla ei ollut mitään varsinaista merkitystä hahmona, olin vain väline muiden pelille, vailla kunnollista omaa sisältöä. Eikä hahmoprofiilissanikaan kerrottu tarpeeksi henkilöstä, joka olin. Ymmärrän, ettei hahmo välttämättä mitenkään voi vastata pelaajan kaikkia toiveita. Mutta se, ettei yksikään toive toteudu, on vain huonoa harkintakykyä. Silloin olisi ollut parempi olla päästämättä henkilöä peliin tai kysyä häneltä suoraan, tahtooko hän NPC-hahmoksi. Huonosti toteutettu ratkaisu voi jättää pahan maun suuhun. Itselläni se aiheutti sen, etten edes hakenut peleihin puoleentoista vuoteen.
Proppikriisi on yksi ärsyttävimmistä asioista ikinä, vaikka proppaaminen ei koskaan ole larppaamisen pääpointti tai idea. Toki sitä arvostetaan. Larppaamisen tarkoitus on kuitenkin eläytyminen, mutta moni haluaa tietysti vastata propeiltaan mahdollisimman hyvin pelin ajan- ja maailmankuvaa, sekä mielikuvaa hahmostaan. Entä jos vaatekaapista ei löydykään mitään ja kädentaidot tai aika eivät riitä esimerkiksi ompelemiseen tai muuhun näpertämiseen? Entä jos lompakko huutaa tyhjyyttään ja aika ei muutenkaan riittäisi kirpputorien koluamiseen? Siinä kohtaa sitten, harmaita hiuksia kasvattaen, rupeat miettimään ratkaisuja, joilla saattaisit selvitä larpista. Ne eivät välttämättä tyydytä omaa silmääsi. Muita pelaajia se ei todennäköisesti haittaa tuon taivaallista, mutta itseäsi saattaa ärsyttää koko pelin ajan.
Jos kontaktiin ei saa yhteyttä ennen larppia hankaloittaa se peliä huomattavasti. Kuten olen aiemmin sanonut, hyvä larppari kontaktoituu ennen h-hetkeä muiden lähipelaajiensa kanssa. Entä jos yhteistä säveltä kontaktin kanssa ei synny, eikä keskustelua herää? Entä jos ette pääse yhteisymmärrykseen hahmojenne välisistä suhteista? Entä jos vastapelaaja on pelityyliltään täysin erilainen, ettekä saa tapojanne kohtaamaan? Mikä neuvoksi? Kuinka selvittää tilanne ja saada hyvä pelitilanne aikaiseksi? Useimmiten yhteinen sävel löytyy lopulta, mutta aina tämä ei ole mahdollista ja se vaikuttaa pelin laatuun huomattavasti. Joitain juonia saattaa jopa jäädä toteutumatta tämän takia.
Sairastapaukset ovat kamala asia. Jokainen meistä tulee joskus kipeäksi, myös larpparit. Kaikki meistä tietävät, kuinka ärsyttävää viime hetkellä peruminen on. Tiedämme, kuinka paljon pelinjohto on nähnyt vaivaa pelin eteen. Ymmärrämme, kuinka hankalaa varapelaajan löytäminen varsinkin lyhyellä varoitusajalla on. Niinpä emme haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä, ja jättää menemättä peliin. Etenkään, jos olemme saaneet muodostettua hyvän yhteyden kanssapelaajiin ja mielessämme pyörivät mehukaat juonikuviot. Joskus on kuitenkin tehtävä hankalia päätöksiä ja todettava, ettei oma kunto riitä peliin lähtemiseen.
Ongelman aiheuttaa myös se, jos kaksi peliä on samana päivänä. Siinä kohtaa siinä sitten yrität miettiä kumpi houkuttaa enemmän. Saatat tietää, että toiseen on hakemassa myös henkilö, jonka kanssa rakastat pelata. Hän on paras rikoskumppanisi, uskottusi, vihamiehesi, tai rakastettusi, pelistä riippuen. Pelaajien välinen yhteisymmärrys on saumatonta ja juonitte hyvillä mielin toistenne pään menoksi, vaikka hahmot vihaisivat toisinaan. Vastaavasti toisessa pelissä voi olla maailma, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sormet syyhyämään. Siinä sitten yrität valita, kumpi peleistä on mielenkiintoisempi ja kannatavampi. Mitään takeita ei edes ole, että pääset valitsemaasi peliin. Ja silloin ainakin allekirjoittaneelle iskee valtava ”Entä jos” – pohdinta.
PLD eli larpin jälkeinen ”masennustila” tai ”krapula”.Yleensä ilmiö kertoo siitä, että peli on ollut hyvä. Pelaaja on päässyt käsiksi hahmonsa tunteisiin ja päässyt purkamaan ja toteuttamaan itseään. Miinus on vaan se, että normaali arki tuntuu harmaalta ja ankealta, pahimmassa tapauksessa useamman päivän. Sitä saattaa elää ihan omissa ajatuksissaan. Jos oikein huono mäihä on kävi, on mennyt ihastumaan fiktiiviseen hahmoon intensensiivisen pelin tiimellyksessä. Siis tyyppiin, jota ei oikeasti ole olemassa. Siinähän vasta itsensä tyhmäksi tuntee!
Larppaaminen on mahtava tapa viettää aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin sekä löytää oma yhteisönsä. Harrastuksessa on omat haasteensa ja hankaluutensa, jotka liittyvät itse peliin ja peliin valmistautumiseen. Vaikka tässä postauksessa paasaankin larppaamisen varjopuolista, ei se tarkoita, ettenkö suosittelisi pelaamista aivan jokaiselle.
Lue muut larp-aiheiset postaukseni:
Vammaisen havaintoja larppaamisesta
Havaintoja vammaisena larppaamisesta osa 2
Miten valita itselle sopiva peli ja kuinka valmistautua?
Mitä larppaaminen on opettanut minulle?
