Meikkaaminen on yhteiskunnassamme tapa. Naisilta sitä tunnutaan jopa odottavan, mutta jos miehet laittautuvat, asiaa kummastellaan. Meikkaavan miehen seksuaalisesta suuntautumisesta, tai henkisestä tasapainosta saatetaan tehdä olettamuksia. Mikä on tämä eriarvoisuus? Kaunistautumisen ei tulisi olla naisille lähes vaatimus, saatikka miehille jonkinlainen kummajaisen merkki. Eihän siinä ole mitään järkeä. Osa saattaa pitää meikkaamista turhamaisuutena.
Ymmärrän ajatuksen. Joillekin se onkin sitä, jos ei voi edes roskapussia viedä ilman pakkelia naamassa. Lähtökohtaisesti meikkaamista ei kuitenkaan pitäisi pitää turhamaisuutena, sillä eri ihmisille se merkkaa erilaisia asioita.
Syitä meikkaamiselle on monia.
Naiset, kuten sanoin, saattavat kokea siihen painostusta, esimerkiksi median, ystäväpiirin, yhteisön, tai potentiaaliasen deittikumppanin oletettujen preferenssien toimesta. Paineen ei pitäisi kuitenkaan koskaan olla lähtökohta itsensä ehostamiselle. Kaiken tulisi lähteä sisäisistä motivaatioista.
Millaisia motivaattoreita meikkaamiselle voi siis olla?
Meikkaaminen voi olla ilmaisukeino, jolla ottaa kantaa asioihin ja toteuttaa omaa luovuuttaan. Tämän lisäksi meikkaaminen voi olla tärkeä keino saada itsevarmuutta: Keino hypätä esimerkiksi jonkinlaiseen mentaaliseen rooliin, jossa kuitenkin on oma itsensä. Rooliin, jonka avulla on esimerkiksi helpompi lähestyä muita ihmisiä. Kun peilistä tuijottaa omaan silmään kauniimpi ihminen, tuntuu muiden lähestyminen helpommalta.
Meikkaaminen tarjoaa myös mahdollisuuden leikitellä ja kokeilla miltä näyttäisi eri tyyleillä. Ylipäätään löytää se oma tyyli, joka tuntuu kotoisalta. On nimittäin äärimmäisen tärkeää, että ihminen on kotonaan omissa nahoissaan. Kokeillessaan voi myös tajuta, ettei laittautuminen ole se oma juttu. Vähintäänkin oppii millaiset tyylit eivät toimi.
Meikkaaminen voi olla voimauttavaa. Lisäksi se voi tarjota hetken pakokeinon todellisuudesta, jotakin johon uppoutua täysin. Lue:Pohdintaa voimaantumisesta.
Vammainen saattaa kohdata tässä itseilmaisun muodossa kuitenkin ongelmia, jos käsien hienomotoriikka ei toimi. Jos omat kädet eivät pysty niin pikkutarkkaan toimintaan, jota siveltimien heiluttaminen vaatisi ainakaan toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi, joutuu pyytämään toisen ihmisen apua. Minkäs teet, jos yksikään avustajista ei esimerkiksi ole meikkaustaitoinen tai jos he meikkaavat eri tyylillä kuin itse haluaisit?
Siinä ei sitten auta muu, kuin kärsivällisyys ja tutoriaalien ääreen heittäminen. Onneksi verkko on näitä pullollaan.
Työtehtävähän se meikkaaminen on siinä missä muutkin. Kyllä avustajan pitää siinä auttaa, jos inva niin toivoo, tunnit riittävät ja päivän tärkeistä askareista on jo selvitty. Onneksi yksikään avustajistani ei ole tästä urputtanut, vaan ymmärtää tarpeen, josta halu ehostautumiseeni lähtee. Vaikka saisinkin periaatteessa itse meikattua itseni osittain, käytän apuna mieluusti etenkin silmien kanssa jotakuta toista.
Silloin, jos kyseessä on itselle joku hyvin tärkeä homma. Näin saan varmasti sen näköisen lookin, joka miellyttää, sillä ohjaan avustajaa tarvittaessa, eikä aikaa tuhraannu siihen, että hienomotoriikkani ongelmat tulevat tielle ja näytän puolivalmiilta.
Osa vammaisista ei kuitenkaan ole niin onnellisessa asemassa, kuin itse olen. Osalla ei riitä avustajatunteja kaunistautumiseen, koska he joutuvat laskeskelemaan niitä jo elämän välttämättömyyksien suhteen. Se on surullista, sillä vammaisellakin tulisi olla oikeus laittautua. Ehostautuminen ei kuitenkaan ole mikään peruste hakea lisää avustajatunteja.
Apukädet eivät välttämättä ymmärrä ehostaumisen tärkeyttä. Silmää miellyttävä tyyli ei löydy välttämättä kädenkäänteessä, etenkin jos avustajan ja vammaisen oma tyyli eroavat toisistaan täysin, tai avustaja ei itse meikkaa lainkaan. Vaikka meikkaaminen ei avustajasta tuntuisikaan kotoisalta, niin siihen kyllä oppii. Turhaan jännittää sitä, miltä naama näyttää, sillä harjoittelu on hyvä aloittaa kodin suojissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Harjoittelu on hyvä aloittaa kotihetkessä, josta ei tarvitse poistua ihmisten ilmoille, jos lopputulos epäonnistuu. Ehostautuminen on siitä kätevää, että pieleen menneen jäljen voi pyyhkäistä pois liinan viuhaisulla. Mitään pysyvää jälkeä “virheestä” ei siis jää.
Toisaalta halu olla itse omasta meikistään alusta loppuun vastuussa, voi toimia jollekin oivana motivaattorina hienomotoriikan harjoitteluun.
Itse aloitin meikkaamisen vakituisesti oikeastaan vasta lukion jälkeen. Sitä ennenkin olin toki esimerkiksi baari-iltoihin tai muihin tapahtumiin pynttäytynyt. Päivittäistä meikkaamista en kokenut tärkeäksi aiemmin.
Rehellisesti en koe sitä vieläkään, mutta yhä useammin haluan laittautua lähtiessäni ihmisten ilmoille. Se ei kuitenkaan ole minulle pakote, enkä tee sitä siksi, että minulta naisena sitä odotetaan.
Teen sen siksi, että meikkaaminen tarjoaa minulle suojamuurin, jonka alle piiloutua. Voin peittää sen taakse sisälläni vellovaa pahaa oloa, ainakin osittain. Laittautuminen itsessäänkin toimii piristyksenä.
Toisekseen, se antaa valtavasti itsevarmuutta, kun peilistä kurkistaa omaan silmään huomattavasti nätimpi ihminen kuin ilman meikkiä. Älkää käsittäkö väärin, osa ihmisistä on luonnonkauniita ja he näyttävät aivan upeilta ilman pakkelia. Sen sijaan en itse tunne tähän joukkoon kuuluvani, vaikka kuinka asiaa katsoisin. Näytän ihan siedettävältä, joskus jopa kohtuu nätiltä. Meikin kanssa tulos on kuitenkin aina parempi, etenkin jos tyyli on juuri sellainen kuin toivoin.
Vaikka aloitin vakituisen meikkaamisen lukion jälkeen, löytyi oma tyyli vasta viime vuosina. Silloin ymmärsin olevani kotonani alternative tyylissä, eli raskaissa meikeissä, jotka varmasti näkyvät kaikkialle. Se vaati vuosien kokeilua ja erilaisten avustajien tyylin yhdistelyä ja niiden plussapuolista oppimisesta. Toki kiireessä meikkaan edelleen mahdollisimman kevyesti, jotta päästään ovesta ulos aikataulussa. Minun ehostautumiseni vuoksi ei koskaan tulla myöhästymään taksista, sen voin luvata.
Jokaisella on oikeus meikata, ja näyttää siltä miltä haluaa, tarvittiin siihen apua tai ei. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi tuntea ehostautumisen olevan jonkinnäköinen velvollisuus. Sitä se ei ole. Meikkaamisen tulee lähteä omista lähtökohdista ja halusta miellyttää itseään, ei muita.
Lue myös:
Mitä on kauneus ja miksi ihanteet voivat olla haitallisia?
Oman tyylin toteuttamisesta
”Et sä näytä vammaiselta!”
