Vammaisuuden näyttämö

Vammaisuuden näyttämö 14: Atypical

Disclaimer: En omaa omakohtaista kokemusta autismin kirjolla olemisesta tai kuulu kyseisten henkilöiden lähipiiriin, joten en ole paras henkilö arvioimaan ko. spektrillä olevien kuvaamisen todellisuutta ko. sarjassa.

Tervetuloa uuden Vammaisuuden näyttämön pariin! Atypical on Netflixistä löytyvä komediasarja, joka alkoi vuonna 2017. Se kertoo autistisesta 18-vuotiaasta Sam Gardnerista ja hänen perheestään. Mielestäni vammaisuuden ja erilaisuuden kuvaaminen ovat onnistuneet sarjassa hyvin: Näytetään kamppailuja, jotka ovat monelle autismin kirjolla oleville varmasti tuttuja. Niistä ei kuitenkaan tehdä suurta numeroa, eikä hahmo tunnu missään vaiheessa olevan käsikirjoittajien toimesta pilkan kohteena. Luokkatoverit saattavat toki ymmärtämättömyyttään kiusata tuota heidän silmissään hieman erikoista poikaa. Aivan kuten oikeassakin elämässä saattaa valitettavasti tapahtua. Kiusaamiseen ja ulkopuolisuuden tunteeseen voin jo oman vammani puolesta samaistua. Myös turhautuminen omaan vammaan on varsin tuttua.

Haasteistaan huolimatta nuorukainen näytetään kokonaisuutena. Tavallisena erilaisena nuorena, jolla on samanlaisia haluja itsenäistymisen ja elämän suhteen, kuin kenellä tahansa muullakin. Hän haluaa päättää omasta taloudestaan, itsenäistyä vanhemmistaan ja aloittaa seurustelusuhteen.

Myös perhedynamiikka on aika tuttu monelle erityislapsen perheille. Toinen vanhemmista heittäytyy täysillä kaikenlaisiin harrastuksiin ja toimintoihin, joissa voi lastaan tukea. Sen sijaan toisella, Samin tapauksessa isällä, on hankaluuksia saada yhteyttä lapseensa. Samin sisko Casey taas jää saavutuksistaan huolimatta veljensä varjoon. Erityislapsen sisaruksen kasvatus on usein paljon vapaampaa ja sisarus joutuu ns. skippaamaan lapsuutensa. Erityislapsen sisarus voi olla katkera. Toisaalta hänellä voi kuitenkin olla suojeluvaisto erilaista sisarusta kohtaan. Caseyn ja Samin suhde on juurikin tämmöinen. Casey ei kohtele Samia ikään kuin tätä pitäisi pitää pumpulissa, vaan härnää ja kiusaa tätä, aivan kuten ketä tahansa sisarusta, mutta toisaalta hän ei anna kenenkään muun puhua Samista pahaa. Vastaavasti sarja näyttää hyvin sen, millaisia väärinkäsityksiä voi syntyä, jos henkilö ei aivan täysin ymmärrä, kuinka vaikka autisminkirjolla olevat toimivat. Samin tapauksessa tämä tulee ilmi esimerkiksi siinä, kun naisasioissa ulapalla oleva Sam menee kysymään isältään apua. Isä, joka on kamppaillut löytääkseen Samiin yhteyden, on innoissaan. Hän kuitenkin unohtaa, kuinka kirjaimellisesti Sam ottaa asiat. Soppa on valmis syntymään. Äiti Elsa taas unohtaa itsensä hoitaessaan Samin asioita ja siksi pojan itsenäistyminen on hänelle kova paikka.

Sarja on kertomus yhteyden luomisesta, oman paikkansa löytämisestä ja henkisestä kasvusta. Hahmot ovat kiinnostavia ja sivuhahmoillekin on luotu omia kiinnostavia juonipolkujaan, jolloin sarja ei pyöri ainoastaan Samin ja hänen haasteidensa ympärillä, vaan kokonaisvaltaisesti kaiken sen, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sivuhahmot saavat uskottavat juoniarkit ja tuovat tarinaan komiikkaa. Oma suosikkini on Zahid, Samin paras kaveri.

Sarjasta on tulossa tänä vuonna vielä viimeinen kausi. Sam on sarjan aikana oppinut ymmärtämään aiemmin ongelmalliseksi kokemiaan asioita. Nykyään hän ymmärtää sosiaalisia vihjeitä aikaisempaa paremmin ja on aika lailla saavuttanut tavoitteet, jotka hän halusikin. Hän on saanut tyttöystävän ja on kovasti itsenäistymässä. Atypical osoittaa myös, kuinka matalalle esimerkiksi vanhemmat voivat pahimmillaan asettaa erityislastaan koskevat tavoitteet. Sam saavutti nekin, kuten koulussa pärjäämisen (hän oli lukionsa huippuoppilas) ja ystävien saamisen.

Sarjassa näytetään hyvin kokonaisuutena erilainen nuori, joka on kuitenkin pohjimmiltaan samanlainen kuin muut ikätoverinsa. Se, että sarjassa näytetään vertaistukiryhmää ja erilaisia autismin kirjolla olevia nuoria, tuo hienosti esiin sen, että kaikki eivät ole yhtä toimintakykyisiä kuin Sam, eikä Sam puolestaan ole yhtä toimintakykyinen kuin jotkut muut. Kyseessä on nimenomaan laaja kirjo ja haasteet voivat vaihdella hyvin paljon riippuen missä kohtaa spektriä ollaan.

Lähtökohtaisesti sarja on saanut kirjoon kuuluvilta hyvää palautetta. Keir Gilchristin rooli Samina on saanut kiitosta, vaikkakin joitain käytösmalleja on luonnehdittu liian stereotyyppisiksi. Ensimmäisellä kaudella sarjaa kritisoitiin siitä, että oikeasti kirjolla olevat henkilöt loistivat poissaolollaan sekä kirjoitustiimissä että näyttelijäkaartissa. Palaute otettiin huomioon ja myöhemmin sarjassa näkyikin esimerkiksi mainitsemaani Samin vertaistukiryhmää.

Suosittelen sarjaa kaikille, jotka haluavat kevyttä, mutta koukuttavaa huumoria ja helppoa tapaa oppia erilaisuudesta. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.