Monet minun sisältöäni seuranneista saattavatkin tietää minun suhtautumiseni seksityöhön. Olen siis eettisen seksityön puolella ja kannatan avoimesti nimenomaan tämän maksullisen seksin stigman poistamista. Seksityöllä, jossa ihminen itse hankkii elantonsa veloittamalla intiimistä kanssakäymisestä, kun ei ole mitään tekemistä ihmiskaupan kanssa. Eettiseen seksityöhön liittyen kirjoitinkin viime syksynä postauksen, jossa pohdin vammaisuuden ja seksityön välistä linkkiä. Omakohtaista kokemusta minulla ei edelleenkään ole..
Miten ihmeessä tämä liittyy postauksen otsikkoon? Kuten monet tietävät, opiskelen seksuaalineuvojaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on kulutettava paljon seksuaalisuuteen liittyvää asiakirjallisuutta saadakseni tietoa seksuaalisuuden moninaisuudesta ja aspekteista. Kappas vain, tällä osalla on teemana: seksityö. Luin kaksi seksityöstä kertovaa kirjaa: Ammattirakastajan Tiia Forsströmilta ja Miesseuralaisen Tomi Rossilta. Molemmat löytyvät myös äänikirjoina BookBeatista.
Tiia Forsström Ammattirakastaja (2019)
Ammattirakastaja oli erittäin virkistävä teos seksuaalisuudesta ja seksityöstä. Kävin tätä teemaa läpi jo jonkin verran ollessani Tiian ja Jounin vieraana H-sanassa ja tutustuin seksityöhön ammattina vielä lisää kirjoittaessani ylle linkittämääni postausta. Uutta teos ei siis varsinaisesti minulle tuonut, mutta syvensi ymmärrystäni seksityöstä aivan valtavasti. Minua surettaa stigma, joka eettiseen ammattirakastajuuteen liittyy. Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään tai peittelemään sitä, että tahtoo tuottaa muille mielihyvää ja ansaita sillä elantonsa. Seksityö on hyvinvointipalvelu. Asiakkaiksi taas voidaan hakeutua lukemattomista erilaisista syistä, joista en itse sanoisi minkään olevan toista parempi. Kaikkiin tapaamisiin ei edes liity seksiä, vaikka monet tuntuvat niin ajattelevan. Osa saattaa kaivata vain kosketusta. Tästäkään huolimatta kaikki asiakaskohtaamiset eivät ole kasvokkain tapahtuvia. Osa voi hyvin tapahtua verkossa, tai vaikka puhelimitse. Vaikka soittaisi tällaiselle linjalle, voi toisinaan kaivata vain keskustelua. Toivon, että tätä aspektia olisi nostettu kirjassa enemmän esiin. Teoksessa kuitenkin noteerattiin toinen tärkeä seikka, nimittäin se, kuinka työntekijällä voi mennä huomattavasti resursseja oikeiden asiakkaiden paikantamiseen huvikseen lähetettyjen viestien joukosta.
Vaikka teos onkin tavallaan tarina Tiian ja hänen miehensä päätymisestä alalle, on se mielestäni ennen kaikkea kannanotto. Tiia ja Jouni eivät nimittäin ole ainoita, jotka pääsevät teoksessa ääneen, vaan siinä kuullaan myös lukuisia heidän kollegoitaan ja asiakkaitaan. Kiehtovan teeman lisäksi tämä erilaisten äänien kirjo lisää mielenkiintoa ja pitää lukijan otteessaan. Tiet ja syyt ammattirakastajaksi ovat monenkirjavat. Raha on vain yksi motivaattori. Osa kokee sen kutsumustyökseen. Ei ole yhtä tapaa toimia ammattirakastajana. Ollakseen alalla, ei tarvitse omata suurta kiinnostusta seksiin. Esimerkiksi aseksuaali voi vallan mainiosti työskennellä alalla. Jokaisella on omat rajansa ja motivaattorinsa tehdä työtä. Seksityöntekijä ei myöskään näytä joltain tietyltä. Ihmisen taustoista on turha tehdä oletuksia vain hänen ammattinsa perusteella. Seksityöntekijä voi edustaa mitä vain sukupuolta, seksuaalista suuntautumista tai koulutustaustaa.
Teos ottaa kantaa ja purkaa ennakkoluuloja. Se avaa silmiä yhteiskunnallisille ongelmille työhön liittyen meillä Suomessa ja hiukan myös maailmalla. Aiheita, joista ei puhuta tarpeeksi ainakin rakentavaan sävyyn.
Suosittelen teosta erittäin lämpimästi sellaisille ihmisille, jotka eivät ehkä ihan ymmärrä seksityötä ilmiönä, tai haluavat oppia siitä lisää.
Tomi Ros & Krista Kasvi: Miesseuralainen (2019)
Miesseuralainen on Tomi Rosin omaelämänkerrallinen teos seksityöntekijänä toimimisesta. Teos on kerrassaan mielenkiintoinen. Omalla tavallaan se nostaa esiin samoja ilmiöitä kuin Ammattirakastaja, eli seksityöhön liittyvää stigmaa ja ennakkoluuloja. Se, että teemat omat näin voimakkaasti esillä myös tässä teoksessa vahvistaa käsitystä siitä, kuinka laajoja ongelmia seksityöhön suhtautumiseen liittyy.
Kirja oli mielenkiintoinen myös kirjoitustavaltaan. Kuuntelin kirjan. Se oli toteutettu niin, että Tomi oli tarinan minäkertoja, mutta Krista haastatteli häntä. Kirja hyppi siis miesseuralaisajoista ”nykyhetkeen”, jossa Krista, jonka ilmeitä ja eleitä Tomi välillä tulkitsi, haastatteli tuota ex-ammattirakastajaa.Vaikka tämä oli poikkeava (ja sitä kautta virkistävä) teoksen toteutustapa verrattuna siihen, mitä yleensä luen, teki se siitä ajoittain myös hankalasti seurattavan.
Kirja kuvasi minun makuuni aivan liian paljon Tomin ja hänen asiakkaidensa välisiä akteja, yksityiskohtaisesti. Älkää käsittäkö väärin, erotiikan kirjoittamisessa tai kuvailussa ei ole mitään väärää. Kulutan kuitenkin mieluiten erotiikkani hiukan vähemmän… en edes keksi ilmaisua. Sanotaan nyt sitten vaikka ”vähemmän töksähtäen” kuvailtuna. Seksuaalinen kanssakäyminen suorastaan lyödään vasten aisteja, eikä mitään edes yritetä kaunistella. En siis suosittelisi kirjaa sellaiselle, joka odottaa lukevansa hyvää erotiikkaa, mutten myöskään ihmiselle, jolle puhdas seksin kuvailu on arka paikka. Olisin itse ehkä akteja enemmän keskittynyt siihen, millaista stigmaa ja muita haasteita Tomi uransa aikana kohtasi. Toisaalta, moninaisten kohtaamisten värikäs kuvailu osoitti hyvin tehokkaasti sen, miten vaihtelevaa seksityöntekijän työ voi olla. Ennen kaikkea se osoitti hienosti, kuinka nainenkin haluaa lemmenleikkejä siinä missä mies. Tämä kirja, kuten Ammattirakastajakin, painotti myös kollegiaalisuutta.
Suosittelisin kirjaa, jos seksityöstä tahtoo oppia lisää nimenomaan asiakaskohtaamisten ja yhden ihmisen kokemusten kautta.
Seksityöstä kuuleminen, keskusteleminen ja lukeminen voivat herättää tunteita. Se on erittäin ok. Jos ammattirakastajan työ nostaa negatiiviset tunteet pintaan on ehkä tärkeää katsoa peiliin ja kysyä: Miksi? Voisiko omaa näkemystään avartaa esim. lukemalla jommankumman kirjoista?
