Puhuin ennen seksuaalineuvojan opintojen alkua seikoista, jotka vaikuttivat siihen, miksi päädyin tälle polulle. Kyseisen postauksen voit lukea tästä. Ensimmäisenä välitehtävänä tuli pohtia sitä, millainen seksuaalineuvoja tahdon tulevaisuudessa olla ja toisaalta, mikä minua motivoi kentälle. Koska aihe on kiinnostava ja saattaa kiinnostaa myös monia seuraajiani, päätin kirjoittaa aiheesta postauksen. Tähän toki motivoi osaltaan sekin, että sivu on niin armoton. Mitään, mitä tahtoisi sanoa, ei saa sanotuksi.
Seksologian kentässä minua kiinnostaa seksuaalisuuden moninaisuus ja sen ymmärtäminen. On kiehtovaa, kuinka käsityksemme seksuaalisuudesta, ja siihen liittyvä keskustelu, muuttuvat jatkuvasti. Seksuaalisuuden ilmaisun vaikutus henkiseen hyvinvointiin on kiehtovaa. Haluan yhtaikaisesti ymmärtää itseäni paremmin ja auttaa muita, sekä toisaalta olla osaltani luomassa yhä avoimempaa keskustelua seksuaalisuudesta.
Tahdon olla työssäni hyvä ja kyetä kohtaamaan asiakkaat avoimesti ja ennakkoluulottomasti, aivan kuten olen itse toivonut tulevani asiakkaan roolissa kohdatuksi. Haluan antaa autettavilleni tilan, jossa he tuntevat olonsa hyväksi ja uskaltavat puhua siitä, mikä heidän mielessään aiheuttaa huolta tai mietityttää. En halua missään nimessä aiheuttaa asiakkaalleni sellaista oloa, että tuomitsin jotain, mitä hän on tehnyt. Itselleni tuli kerran tällainen olo erään seksuaaliterapeutin kertatapaamisen jälkeen, joskin tajusin vasta jälkikäteen hänen jollain tasolla tuominneen valintojani ihmissuhde-elämään liittyen.
Tiedostan tämänhetkisen tietämättömyyteni, mitä tulee seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen. Tahdon säilyttää tästä kumpuavan nöyryyden, kun ammatillinen identiteettini ja osaamiseni on muotoutunut paremmin. Haluan jatkossakin kokea paloa itseni sivistämiseen. Ammattietiikkaan nojaten neuvojalla nimittäin on velvollisuus hallita ajantasainen tutkimustieto liittyen seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin. Vaikuttajan näkökulmasta tahtoisin lisätä tähän pointin siitä, kuinka tärkeää on havaita myös yhteiskunnallisen keskustelun polkuja. Tarvittaessa niihin voi ottaa kantaa somessa ja olla kumoamassa virheellisiä käsityksiä. Toivon tulevaisuudessa voivani myöntää sen, jos osaamiseni ei riitä jonkun asiakkaan auttamiseen. Myöntäminen ei saa muuttua tulevan osaamiseni vähättelyksi, vaan minun täytyy uskoa itseeni.
Olen kokenut menneisyydessäni paljon omaa seksuaalisuuttani heikentäviä tekijöitä. Olen kulkenut pitkän matkan pyristelläkseni irti niistä kahleista ja unohtaakseni niiden aiheuttamat vaikutukset minäkuvaani. Tiedän luultavasti kohtaavani tulevaisuuden asiakastyössä tilanteita, jotka saattavat toimia triggereinäni, näistä mainittakoon vaikkapa väkivaltatilanteisiin liittyvät traumat. Uskon, että koulutuksen loppuvaiheilla olen oppinut tarkastelemaan kohtaamisia riittävän objektiivisesti. Vastaavasti erittäin rankat tarinat voivat mennä tunteisiini, jääväthän sellaiset usein mieleni perukoille ja kannan huolta toisista silloinkin, kun ei ehkä tarvitsisi. Toivon tulevan opintovuoden opettavan minut hakeutumaan itse tuen piiriin myös työasioissa, jos ja kun koen tukea tarvitsevani.
Olen kasvanut hyvin cis, – hetero – ja monogamiapainotteisessa ympäristössä. Vaikka nykyään tunnustaudunkin biseksuaaliksi ja polyksi, pelkään, etten vielä ymmärrä tarpeeksi, etenkään itselleni vieraasta sukupuolen moninaisuudesta. Tämän vuoksi saatan sortua esimerkiksi lokerointiin. Toisaalta erilaiset vähemmistöt, eivät vain omani, ovat sellaisia, joiden tukijana tahdon toimia. Toivon, että minut myös haastetaan aktiivisesti paitsi kollegoiden taholta, myös yleisön toimesta, mikäli puhun (taas vaihteeksi ja mahdollisesti) ohi suuni.
Tulevassa työssäni minua hyödyttää varmasti kiinnostukseni psykologiaan. Luen paljon ihmismielestä vapaa-ajallani ja olen käynyt psykologian perusopinnot. Uskon vahvuuteni seksuaalineuvojaopinnoissa ja työssä olevan erityisosaamiseni vammaisten seksuaalisuudesta, onhan minulla siitä omakohtaista kokemusta. Tiedän esimerkiksi oman kokemukseni kautta, kuinka vaikkapa spastisuus voi vaikuttaa eri tavoilla kehoon. Haluankin tulevaisuudessa tehdä osan neuvontatyöstäni vertaistuellisena neuvontana. Erityisen paljon minua kiinnostaa, perinteisten asiakastapaamisten ohessa, tehdä workshoppeja esimerkiksi vammaisjärjestöjen tapahtumiin. Kirjoittajana tahdon mieluusti myös tuottaa teemaan liittyviä materiaaleja. Vaikka haluan (osittain oma lehmä ojassa) olla ajamassa eteenpäin eritavoin vammaisten ihmisten asioita, tiedän vertaistuellisen neuvonnan voivan käydä raskaaksi. Kokemukset kun voivat tulla hyvin lähelle itseä. Kuormittavuuden vuoksi haluan kuitenkin tehdä töitä myös vammattomien parissa. Uskon voivani hyvinkin tarjota vammaisten kohdalla PLISSIT – mallin III -tason eli tarkempia ja tarkkoja ohjeita, vaikka omat kokemukseni ovatkin vain CP-vammasta. Lukemista, avointa keskustelua ja avarakatseisuutta se muista vammoista ja rajoitteista lukeminen vaatii. Tiedostan kuitenkin sen, kuinka minulle tulee olemaan hankalaa puhua vammoista, joista en itse omaa kokemustietoa. En nimittäin missään nimessä tahdo loukata ketään tai vahingossa vähätellä jonkun kokemusta vaikkapa omista rajoitteistaan ja niiden vaikutuksesta seksuaalisuuteen, tai sitä, miten yhteiskunnan tasolla suhtaudutaan eri vammaryhmän seksuaalisuuteen kuin omani.
Miten brändäydyn? Mitä kautta tulen tekemään seksuaalineuvontaa? Nämä ovat kysymyksiä, joita pyörittelen armotta päässäni jo tässä vaiheessa opintoja. Kirjoittaminen on eittämättä vahvuuteni silloin, kun keskityn siihen, mitä teen, enkä vain suorita paineen alla kiireessä. Luultavasti tulen siis kirjoittamaan jonkin verran materiaaleja, ainakin blogin puolelle ja jos mahdollisuus suodaan myös muualle. Tiedän, miten some toimii, vaikka sitä vihaankin. Luultavasti käytän sitä myös tämän osaamisen markkinointiin ja kannanottoihin. Haluan olla tavallaan rääväsuinen, mutta lämmin ja vastaanottava neuvoja, joka ei pelkää puhua tabuistakaan aiheista. Haluaisin olla ”tunnettu” erilaisista workshopeista. Perinteiset asiakastapaamiset hoitaisin luultavasti nimenomaan verkossa ja tulevat vastaanottomahdollisuuteni voisivat sijoittua iltoihin ja viikonloppuihin.
Tiedostan omaavani haasteita ja kehityskohtia suhteessa seksuaalisuuteeni, mutta olen valmis ja innokas työstämään niitä. Osa mahdollisista haasteista johtuu myös puutteellisista tiedoistani koskien joitain vähemmistöjä. Tällä hetkellä mahdollisuuteni seksuaalineuvojana näyttäytyvät hyvin laajoina. En ole vielä aivan varma, millä tavoin minun on järkevää itseni brändätä tai millä tavoin tulen ko. osaamistani tulevaisuudessa hyödyntämään eniten.
