Polyamoriasta puhutaan vain vähän. He, jotka ovat ns. piireissä voivat olla eri mieltä, mutta totuus on, että laajempi yhteiskunnallinen keskustelu on niukkaa. Kyllä, eri valtavirtamediat ovat käsitelleet monisuhteita artikkeleissaan, mutta polyja ei näy juuri esimerkiksi sarjoissa, kirjoissa tai ihmisten välisissä keskusteluissa. Jos asiasta keskustellaan, on sävy usein negatiivinen tai kummasteleva. Polyamoriaa voidaan usein pitää eettisenä pettämisenä ja / tai vaiheena. Tilannehan johtuu osaltaan siitä, kuinka vähän polyamoriaa näkyy esimerkiksi valtavirtaviihteessä. Jotta erilaisia suhdemuotoja alettaisiin nähdä normaalina, tulisi niistä olla monenkirjavia, oikeanlaisia representaatioita.
Vuonna 2016 monet, joita polyamoria on ehkä kiinnostanut, tai jotka ovat ko. elämäntavan omaksuneet saattoivat nostaa fiktiiviset hattunsa ilmaan ja hihkua innosta: ”Jes! Vihdoinkin on polysarja, meitä representoidaan!” Minäkin kuuluin tähän porukkaan. Aluksi. Jo muutaman jakson jälkeen minulle tuli olo: ”Anteeksi, mutta MITÄ?” Miksi tällainen sarja on tehty? Mitä tällä sarjalla on haluttu saada aikaiseksi? Onko monisuhteista yritetty oikein yrittämällä saada vieläkin kummallisempi kuva, kuin mitä se jo saattaa ihmisten mielissä olla? Niin moni asia häiritsee minua sekä monisuhteisuuden kuvaamisessa, mutta toisaalta myös ihan draaman kaaressa. Tuntuu, kuin kaarta ei olisi, vaan ainoastaan draaman ennalta-arvattavia ”huippukohtia” toisensa perään.
You Me Her on Netflixistä löytyvä sarja. Sen päähenkilöistä kaksi ovat naimisissa oleva pariskunta, Jack ja Emma. Heidän avioliittonsa on kariutumassa ja esimerkiksi seksiä tai läheisyyttä ei ole. Jack ottaa veljensä neuvosta huonolla tavalla vaarin ja hakeutuu maksullisen seuralaisen luo. Tilanne eskaloituu, muttei johda seksiin. Jack tunnustaa Emmalle. Emma tapaa seuralaisen, Izzyn ja kas kummaa, hekin päätyvät harrastamaan jalkaseksiä pöydän alla. Tästä asetelmasta syntyy erittäin myrkyllinen ihmissuhdekolmio, jonka ”juupas – eipäs” – pelleilyä saamme seurata viiden kauden verran. Jokainen kolmiosta lähtee vuorollaan lätkimään ja kun palataan yhteen, se tapahtuu ilman, että henkistä kasvua on tapahtunut lainkaan. Sarjassa ei näytetä oikeastaan lainkaan rakentavia, syvällisiä keskusteluja minuudesta, suhteen tilasta, toiveista tai tarpeista, joita tasapainoinen monisuhde vaatisi toimiakseen. Tässä sarjassa näytetään selvästi, kuinka pussailu ja / tai paneminen ovat ”ratkaisuja” kaikkiin ongelmiin. Koska ongelmia ei oikeasti puida, ei mikään todellisuudessa ratkea.
Hahmot saavat minut näkemään punaista. Tuntuu, että kaikki päähenkilöt ovat jumahtaneet tunne-elämältään jonnekin teini-ikään, eivätkä osaa edes tunnistaa tunteitaan, saati sitten ilmaista niitä rakentavasti. Ohjaisin heistä jokaisen terapeutille. En koe hahmoissa tapahtuvan merkittävää kasvua. Aivan kuin hahmot olisivat tarkoituksella puolivalmiita lätkäisyjä, jotka on heitetty kameran eteen. Tämä saa katsojan, ainakin allekirjoittaneen, menettämään mielenkiintonsa ja kyseenalaistamaan ajankäyttönsä. Sivuhahmojen toimintaa on sen sijaan kohtalaisen mielenkiintoista seurata ja he jopa tuntuvat kokonaisilta hahmoilta.
Katsoja saa sarjan perusteella kuvan, että monisuhteessa elävien elämä on vain villiä seksihurjastelua ja pilven polttoa. Lapsellista teinidraamailua unohtamatta. Poly on ihan vakavasti otettava elämäntapa, mutta sarjasta ei saa sellaista kuvaa. Ei ole yhtä tapaa olla poly. Ei ole yhtä kuvaa polyjen seksielämästä. Monisuhteessa voi olla, vaikka seksielämää ei olisikaan.
Erilaisia suhdemuotoja pitää representoida mediassa ja fiktiossa. Se, millä tavoin niitä kuvaa, vaikuttaa paljon myös suhtautumiseen. Mikäli polyista annetaan tuollainen kuva kuin oheisessa sarjassa, ei ihmekään, että monisuhteisuutta kummastellaan: He, jotka eivät sitä ymmärrä, suhtautuvat siihen pettämisenä, tai pitävät vaiheena. Siksi monet peittelevät suhdettaan tai vaikenevat siitä, eivätkä tule otetuksi vakavasti. Kuvaus kummastelusta on ainoa, missä sarja osui jotakuinkin oikeaan.
You Me Her on monella tavoin ongelmallinen polyrepresentaatio eikä sitä kannata ottaa todellisena kuvauksena siitä, mitä monisuhteet voivat olla tai ovat. Draama on hyvästä, mutta liika on liikaa. Tämä draama aiheuttaa lähinnä liiallista myötähäpeää. Toivon, ettei kukaan katso sarjaa representaatiomielessä, vaan ainoastaan sellainena ”aivot narikkaan” – huumorina.
Tulevaisuudessa toivoisin sarjaa, jossa näytettäisiin erilaisia tasapainoisia polysuhteita. Sellaisia, joita ei hakemalla haeta ja tehdä suhteista aivan tarpeettoman hankalia vain draaman arvon vuoksi. Arvo laskee draaman mennessä totaalisesti yli. Olisi mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa draama tai komedia, jossa monisuhteisuus on normi ja monoja kummastellaan. Ehkä se saisi suhdemuodon kummastelijat ajattelemaan.
Lue mietteitäni monisuhteista:
Suhteiden monimuotoisuudesta
Mitä polyamoria vaatii toimiakseen?
Mietteitä polyamoriasta
