seksuaalisuus

Seksuaalisuus fiktiossa 2: Bonding

Bonding on Netflixissä vuonna 2019 alkunsa saanut sarja, joka nimensä mukaisesti sijoittuu BDSM-leikkien maailmaan. Siinä seurataan Tiffanyn, eli dominan kutsumanimeltään Mistress Mayn edesottamuksia ammattinsa ja toisaalta psykologian opiskelijan roolin kanssa tasapainoillessa. May päätyy palkkaamaan entisen lukiokaverinsa ja poikaystävänsä, nykyisin jo kaapista tulleen Peten (Master Carter), ”henkivartijakseen.”  

Bonding on monin tavoin viihdyttävä ja opettaa ihmisille mm. seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seksityöhön liittyvistä ennakkoluuloista. On kuitenkin otettava huomioon, ettei sarjan tarkoitus ole opettaa vaan nimenomaan viihdyttää. Näin ollen esimerkiksi kuvaus erotiikka-alan työstä ei paikoitellen ole lainkaan todenmukainen. Siitä huolimatta sarjassa on olemassa tosielämästä tuttuja elementtejä.

Kun sarja alkaa, on dominan maailma jo tuttu Maylle. Carterista sen sijaan ei voi sanoa samaa, ja näiden eri maailmojen kohtaaminen tekee sarjasta vähintäänkin viihdyttävän. Pete vierastaa aluksi työtä ja maailmaa, johon hän joutuu, mutta oppii lopulta pitämään töistään ja hyödyntämään sitä stand up-komiikassaan, tosin toisinaan arveluttavasti. Vaikka Tiffanyn ja Peten välisessä suhteessa on ongelmia, näyttää heidän kemiansa etenkin näyttelijöiden näkökulmasta toimivan. Toisaalta se, että Tiffany maksaa palkkaa Petelle periaatteesta siitä, että tämä viettäisi naisen kanssa aikaa ja valta-asetelma, joka heidän suhteessaan on Tiffin pomotellessa Peteä, antaa väärän kuvan siitä, millaiset ko. alan työntekijöiden siviilisuhteet voivat olla. Vaikka tekisi töitä seksin ja seksuaalisuuden parissa, voi elää siviilielämässään täysin tavallista elämää ”normaaleine” ja tasa-arvoisine suhteineen. Onneksi kaudella 2. Mayn oppiäiti mistress Mira näyttää tämän mallin.

2. kausi alkaa siitä, kun Tiffany on menettänyt oikeutensa kaikkiin kotikaupunkinsa tyrmiin ja hänen tulee mennä pyytämään entiseltä opettajattareltaan armoa saadakseen jatkaa ammatissaan. Tämä muistuttaa tärkeästä tosielämän seikasta. Vaikka, ja erityisesti siksi, että erotiikka-alalla työskennellään intiimiyden äärellä, on noudatettava tiettyä etikettiä ja kunnioitettava asiakasta, vaikka yhdessä sovittuihin rooleihin kuuluisikin asiakkaan solvausta. Dominan ei sovi sooloilla.

Sarjan alussa kukaan Tiffanyn opiskelukavereista, jos sellaisia edes oli, ei tiedä hänen tavastaan rahoittaa opinnot. Asia kyllä muuttuu ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa, kun Tiffany päättää tulla räväkästi ulos ammatillisesta kaapista. Ennen sitä, ja toisen kauden äiti-tytär-suhteessa, on kuitenkin havaittavissa moninaista leimautumisen pelkoa ja häpeää. Uskon sen liittyvän niihin ennakkoluuloihin, jota tosielämän seksi-erotiikka-alan työntekijät kohtaavat. Tästä esimerkkinä FOSTA / SESTA -laki, jonka tarkoituksena on ehkäistä ihmiskauppaa, mutta joka todellisuudessa haittaa laillisesti ja eettisesti elantonsa ansaitsevien seksi- ja erotiikka-alan ihmisten työntekoa. 

Bonding näyttää erilaisia fetissejä ja seksuaalisia mieltymyksiä. Se näyttää, kuinka suuri valta erotiikka-alalla työskentelevällä henkilöllä on ja kuinka erilaisia ihmisiä saattaa hakeutua dominan alaisuuteen. Se tekee myös selväksi, ettei esimerkiksi dominan työhön kuulu seksin harrastaminen asiakkaan kanssa, kuten ei moneen muuhunkaan erotiikka-alan pestiin. Vaikka fyysiset rajat ovatkin alan ammatissa erilaiset kuin ns. valtavirran ammatissa, kaikki kosketus tapahtuu luvalla.

Bonding normalisoi dominan töitä ja BDSM-kulttuuria. Se ei kuitenkaan näytä todellista kuvaa siitä, mistä BDSM-kulttuurissa oikeastaan on kysymys. Sarja on rakennettu hyvin vahvasti huumorin keinoin ja minäkin, joka hyväksyn ja kunnioitan kaikenlaisia fetissejä (niitäkin, jotka eivät itseäni sytytä), nauran useallekin kohtaukselle, jossa fetissit esiintyvät. Olenko minä huono tuleva seksuaalineuvoja, kun reagoin näin? Ei, se johtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan loistavasta käsikirjoituksesta. Kohtaukset on tarkoituksella tehty sellaisiksi, että katsojan on hankala pitää pokkaansa. Hahmot kuitenkin tekevät selväksi, ettei asiakkaan mieltymyksille ole oikeutta nauraa. Tästä huolimatta tuntuu, että ”asiakkaille ei saa nauraa” -ajatus kirkastuu sarjan tekijöiden mielessä vasta kaudella 2. Siinä missä 1. kausi tuntuu lähinnä naureskelevan teemalle ja naurattavan katsojia, suhtautuu 2. kausi siihen hiukan vakavammin näyttäessään tilanteita, joissa dominoita koulutetaan.

Bonding on hauska ja viihdyttävä sarja, joka opettaa erilaisista mieltymyksistä ja erilaisuuksien hyväksymisestä. En kuitenkaan pitäisi sitä millään tavoin totuudenmukaisena kuvana dominan työstä tai BDSM-leikeistä. Täytyy muistaa, että sarja on rakennettu nimenomaan viihdyttämään ihmisiä, eikä opettamaan. Suosittelen sarjaa kaikille, jotka eivät kavahda ronskia huumoria tai intiimiä kanssakäymistä, ja nauttivat viihteestä, jossa saa heittää aivot narikkaan. En suosittele kopioimaan Bondingissa nähtyjä asioita sellaisenaan kotiin, vaan suosittelen tutustumaan ensimmäisenä johonkin opettavaisempaan lähdemateriaaliin, ennen kuin lähtee tutustumaan rajumpiin lemmenleikkeihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.