Tässä Lue tai kuuntele nämä ja opi seksuaalisuudesta -juttusarjan osassa en varsinaisesti käsittele seksuaalisuuteen liittyvää kirjallisuutta, vaan ihmissuhteisiin kietoutuvaa materiaalia. Koska seksuaalisuus ja ihmissuhteet liittyvät toisiinsa voimakkaasti, etenkin tässä kirjassa, katson voivani nostaa teoksen esille myös tässä juttusarjassa. Kyseessä on Mirja Hämäläisen Avoimet suhteet (2020). Teos on kuunneltavissa myös esimerkiksi BookBeat – sovelluksesta. En kirjaa aloittaessani yhtään tiennyt mitä odottaa. Kuten monet tietävät olen polyamorinen, minkä vuoksi suhtaudun monisuhteista kertovaan kirjallisuuteen aina hiukan skeptisesti. Usein tuntuu, että ne ottavat asioihin kovin yksipuolisen kannan. Teos yllätti positiivisesti ja auttoi minua käsittämään polyidentiteettiäni aivan uudella tavalla.
Mistä Mirja Hämäläisen Avoimet suhteet -kirja sitten kertoo? Kuten nimestä saattaa päätellä, suhteista, jotka eivät aivan ole perinteiseen monogamianormiin mahtuvia. ”Avoimet suhteet” toimii tässä kirjassa kattokäsitteenä kaikille ei-monogaamisille suhteille, samaan tapaan, kuin polyamoria useassa englanninkielisessä teoksessa ei-monogaamisille suhteille. Todellisuudessa kirjassa käsitellään paljon muutakin kuin polyamoriaa. Oikeastaan kaikki lähtee liikkeelle siitä, kun kirjoittaja pohtii rakkauden määritelmää erilaisten kulttuurien kautta.
Teos on virkistävä yhdistelmä erilaisia avoimissa suhteissa elävien tai eläneiden haastatteluja, tutkimustietoja ja kirjoittajan omia havaintoja ja kokemuksia, sekä toisista kirjoista otettuja lainauksia. Kirja hyppii historian ja nykyhetken kokemusten välillä auttaen lukijaa hahmottamaan paremmin rakkauden kulttuurisidonnaisuutta. Se, miten ihmiset näkevät rakkauden tai romanttissävytteiset suhteet on muuttunut valtavasti vuosisatojen ja -kymmenten välillä. Eroja on myös yhteisöissä. Kirjassa ei käsitellä vain polyamoriaa, vaan aivan kaikenlaisia avoimia suhteita. Ja lähdetään liikkeelle siitä, millaisia käsityksiä rakkauteen liittyen yhteiskunnassamme on ylipäätään ollut eri aikakausina.
Avoimet suhteet ei tuomitse mitään suhdemuotoa, tai ota kantaa siihen onko jokin suhdemuoto toista parempi. Se auttaa ymmärtämään. Se ei myöskään nosta yhtä tapaa järjestää intiimit suhteensa jalustalle, vaan tuo esiin erilaisten suhdemuotojen haasteet. Osa haasteista on sellaisia, joiden kanssa pitää luovia halki suhteen, toiset ilmenevät eri elämäntilanteiden käännekohdissa.
Kirja auttoi minua ymmärtämään paremmin erilaisia avoimia suhteita sekä hahmottamaan omaa polyidentiteettiäni. Ymmärsin olevani soolopoly, eli ihminen joka voi sitoutua pitkäksi aikaa ihmiseen tai ihmisiin ja vakavastikin, muttei koskaan ns. normien malliin sopivasti. En usko koskaan voivani olla se osa polysysteemiä, jonka kanssa joku hankkisi jälkikasvua. Ajatus yhteisestä taloudesta tai kodistakaan ei nyt ainakaan tällä hetkellä näytä mitenkään houkuttelevalta vaihtoehdolta, ellen saisi työtilaa jostain ihan muualta. Tai vielä parempaa, mökkiä, jonne voin paeta, kun ihmisten seura alkaa ahdistaa ja siedän vain sellaisia ihmisiä, jotka osaavat tarvittaessa pyynnöstäni maastoutua seiniin. Olen pitkään miettinyt tarkempaa määritelmää ihmissuhdeidentiteetilleni ja pohdiskellut jopa, onko minussa jotain vikaa, kun en haaveile yhteisestä kodista kenenkään kanssa, vaikka erilaiset vakiintuneet suhteet tuntuvatkin omalta jutulta. Vaikka identifioidunkin tällä hetkellä eniten soolopolyksi, en sano sen määrittävän suhteitani hautaan asti, sillä ihmisen näkemys ja kokemus itsestään on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa.
Haluaisin vielä nostaa teoksessa voimakkaasti esiin nousseen seikan, jonka itsekin olen yrittänyt tehdä teksteissäni selväksi. Se, minkä myös itse olen pyrkinyt tuomaan teksteissäni selväksi. Monisuhteisuus ei suinkaan ole villiä seksihurjastelua, vaikka joillain se voi tarkoittaakin seksuaalisuuden tutkiskelun moninaistamista. Enemmässä määrin se on vahva usko siihen, että monia ihmisiä voi rakastaa samanaikaisesti ilman, että se vähentää kenenkään arvoa tai merkitystä elämässä.
Tärkeää on muistaa, miten jokaisen kokemus (romanttisesta) suhteestaan on uniikki, eikä kenenkään tule määritellä suhdetta toisen puolesta. Joillekin oman lokeron löytäminen auttaa, mutta se ei ole lainkaan pakollista. Jos tuntuu, että suhde on hyvä määrittelemättömänä, antaa sen olla. Vaikka elää avoimessa suhteessa, ei ole velvollinen selittämään toiselle suhdetaustoja tai ratkaisuja, joiden kautta tilanteeseen on päädytty.
Teos on ehdottoman hyvä sellaiselle ihmiselle, joka etsii paikkaansa monogamianormin ulkopuolella tai haluaa hahmottaa identiteettiään paremmin. Toisaalta myös sellaisille ihmiselle, jotka ovat visusti monogaamisia, olisi teos hyvää luettavaa: Se kenties auttaisi ymmärtämään paremmin erilaisen ajatusmaailman omaavia. Jos mahdollisimman moni ihminen lukisi kyseisen teoksen, ei välttämättä syntyisi samanlaista kyseenalaistamista, kuin mitä nyt on havaittavissa esimerkiksi vanhemmassa sukupolvessa. Mikäli esimerkiksi saisin äitini lukemaan kirjan, ohjaisin hänet sen pariin.
Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin itseään, rakkautta ja toisia. Vaikka kirjan alku saattaa tuntua kankealta, paranee se sitten kun päästään käsittelemään erilaisia suhdemuotoja ja -kokemuksia laajemmin.
Lue myös:
Kuuntele tai lue nämä ja opi seksuaalisuudesta
