seksuaalisuus

Lue tai kuuntele nämä ja opi seksuaalisuudesta 7: Himokirja

Tervetuloa seuraamaan uutta “Lue tai kuuntele nämä ja opi seksuaalisuudesta” -sarjan 7. osaan.

Tässä osassa keskityn Jenni Janakan ja Kaisa Merelän keväällä ilmestyneeseen, Himocast-podcastista inspiroituneeseen Himokirjaan. Teos löytyy myös äänikirjana kaikista tunnetuista äänikirjapalveluista, sekä E-kirjana. Koska kirjan lukija vaihtuu vähän kuin vuoropuhelussa, on teos varsin toimiva myös äänikirjana. Huomautan kuitenkin, ettei äänikirjaversiosta löydy fyysisen opuksen lopussa olevaa Himolistaa, joka on erittäin kätevä työkalu uuden (ja miksei vanhankin) kumppanin kanssa seksuaalisuudesta keskustelemiseen.

Mikä kirjassa toimi ja mitä jäin ehkä kaipaamaan?

Kyseinen kirja on raikas tuulahdus seksuaalisuuden ympärillä pyörivään keskusteluun. Se on rempseä. Se sisältää raikasta, rohkeaa kieltä. Pidin tavasta, jolla kirja oli rakennettu. Kirjaa varten Janakka ja Merelä olivat keränneet esim. Himocastin seuraajilta kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyen. Vastatessaan kysymyksiin he reagoivat toistensa vastauksiin, mikä toi opukseen virkistävää vuoropuhelun tuntua. Omakohtaiset kokemukset olivat viihdyttäviä ja pitivät lukijan otteessaan. Ne kertoivat lohdullista tarinaa siitä, kuinka kaikki voivat mokata, ja kuinka teeman ympärillä olevaa ajattelua voi kehittää. Ne avasivat silmiäni erilaisiin tapoihin hahmottaa seksuaalisuutta ja antoivat uusia vinkkejä nautinnon löytämiseen. Kokemukset muistuttivat onnistuneesti ihmisten yksilöllisyydestä. Omakohtaisia kokemuksia sävytti kuitenkin tutkimustieto sekä Merelän seksuaalikasvattajakoulutus, joten ihan aitoa faktaakin oli painettu noiden kansien väliin runsaasti.

Oli virkistävää huomata, kuinka hyvin Janakka ja Merelä tunnistivat omat lähtökohtansa. He ovat molemmat esimerkiksi cis-naisia. Näinpä he eivät yrittäneetkään itse mennä alueelle, josta heillä ei ollut kokemusta. Kirjassa tartuttiin hienosti esimerkiksi transasioihin. Näissä tilanteissa kirjoittajat antoivat suunvuoron henkilölle, jolla oli omakohtaista kokemusta teemasta. Näin he kunnioittivat transihmisiä ja huolehtivat siitä, että lukijat saavat mahdollisimman oikeaa ja samaistuttavaa tietoa teemasta. Käytän sanaparia mahdollisimman oikea siksi, että mikäli kysymys liittyisi jollain tavalla seksuaalisiin kokemuksiin, ei siihen välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaisen kokemus seksuaalisuudestaan kun on yksilöllinen. Transasiat eivät olleet ainoita, joissa kirjailijat antoivat suunvuoron jollekin toiselle, vaan esimerkiksi raskausasioissa ääneen pääsi äiti ja kätilö. Tällaiset valinnat ovat minusta hienoja, sillä ne avaavat lukijan silmät aivan uudella tavalla seksuaalisuuden moninaisuudelle. Kokemuksia höystettynä mahdollisella tutkimustiedolla on aina hedelmällisempää kuunnella kuin pelkkää kuivaa faktaa. Pidin siitä, kun kirjan sivuilla oli myös käytännön vinkkejä esimerkiksi himon lisäämiseen.

Himokirjan ydinviesti oli selvä: Seksuaalisen nautinnon ilosanomaa on lisättävä. Kirja onnistuikin tässä mielestäni hyvin. Oli ihanaa, kuinka moninaisesti teemaa käsiteltiin. Kirjassa paneuduttiin mm. flirttailun jaloon taitoon, sooloseksin iloihin, leluihin, suorituspaineisiin, orgasmeihin ja niiden moninaisuuteen, kommunikaatioon ja vaikka mihin. Oli yllättävää, miten monia eri aiheita kirjoittajat olivat saaneet ängettyä yhteen teokseen ja vieläpä käsiteltyä niitä laajasti. Teoksesta löytyy varmasti jokaista joskus pohdituttanut kysymys jos toinenkin. Kirjassa tuotiin monesti ilmi, ettei ole vain yhtä tapaa harrastaa seksiä. Kaikki riippuu mm. tilanteesta, kumppanista ja omista mielenliikkeistä. Teoksessa painotettiin, ettei seksin tulisi olla suoritus. Vaikka opus käsitteli myös nautinnon löytämiseen liittyviä haasteita, oli siinä muutamia ongelmia: Ensinnäkin, itse sain teoksesta sellaisen viestin, että jokaisen on mahdollista löytää nautinto, vieläpä kohtuu helposti. Koin, ettei teos tarttunut tarpeeksi siihen, kuinka kipeä aihe seksuaalisuus voi joillekin olla. Teoksessa olisi voinut olla esimerkiksi muutamia seksologian ammattilaisia vinkattuna. Siis sellaisia, joille voi mennä puhumaan, mikäli jokin teemaan liittyvä mietityttää. Ylipäätään apukeinoja olisi voinut olla paremmin esillä. Toisekseen, minulle jäi teoksesta inan liian orgasmikeskeinen kuva. Aivan kuin seksistä jäisi jotain puuttumaan, jos orgasmi leikkii piilosta. Koska Janakka ja Merelä vaikuttavat molemmat olevan hyvin sinut seksuaalisuutensa kanssa, saattavat omakohtaiset, hauskat ja värikkäät kokemukset tuntua lukijasta luotaantyöntäviltä.

Kirjassa puhuttiin moninaisesti erilaisista taustoista ja tilanteista. Ymmärrän, ettei kaikkea voi huomioida yhdessä teoksessa ja koska se oli rakennettu kysymys – vastaus – periaatteella, voi myös olla, ettei kukaan yksinkertaisesti kysynyt tästä teemasta. Olisin kuitenkin kaivannut jonkinnäköistä kysymystä ja kannanottoa seksuaalisuuden toteuttamisesta tilanteessa, jossa keho on toimintarajoitteinen. Kyllä, Janakka ja Merelä ovat molemmat vammattomia, joten heillä ei ole asiasta omakohtaista tietoa. Jos teemaan liittyvä kysymys olisi tullut, olisi kaksikko varmasti saanut tuekseen jonkun, jolla on kokemus tilanteesta, kuten allekirjoittaneen. Miksi asiasta on tärkeä puhua? Monet vammaiset kipuilevat seksuaalisuutensa kanssa, siis ylipäätään sen kanssa, voiko elementti olla osa heitä. He kaipaavat vertaistukea, samaistumispintaa. Vammattomienkin on hyvä ymmärtää seksuaalisuudesta vammaisnäkökulmasta. Vammaisten seksuaalisuutta nimittäin eksotisoidaan syyttä ja vain puhumalla asioista suoraan voidaan ymmärtää, ettei vamma vie tarpeita tai haluja pois, vaikka saattaa vaikuttaa seksuaalisuuden ilmentämiseen. Ihmisten on myös tärkeä muistaa, kuinka mieltymykset, halut, tarpeet ja rajat vaihtelevat ihmisestä toiseen, oli hänen toimintakykynsä millainen tahansa. Voit lukea lisää vammaisten seksuaalisuuden eksotisoinnista aiemmasta postauksestani

Kaikkinensa Himokirja on onnistunut teos, joka tarttuu seksuaalisuuden teemaan rennolla, mutta toisaalta taas asiantuntevalla otteella. Mielestäni kirja on myös sensitiivinen ja ottaa hyvin huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat ja taustat, joskin pieniä kömmähdyksiä saattaa sattua siellä täällä. Voin siis hyvillä mielin suositella teosta kaikille joko luku – tai kuuntelukokemukseksi. Teoksesta saa irti asioita myös tuleva seksologian ammattilainen.

Pst. Kun mainitsin tuolla alussa Himocast-podcastin, niin allekirjoittanutkin oli siellä keväällä vieraana. Jakson voit kuunnella tästä. Vaikka kirjasta puuttuikin vammaisuusaspekti, otettiin se hienosti huomioon podin puolella.

Muut Lue tai kuuntele nämä ja opi seksuaalisuudesta – sarjan osat voit lukea tagin Lue ja opi, takaa. 

Vastaa