seksuaalisuus

Miksi 50 Shades of Grey antaa BDSM-kulttuurista virheellisen kuvan?

Seksuaalisuus fiktiossa on juttusarja, jossa käsittelen erilaisia fiktiivisiä mediatuotoksia ja niiden antamaa kuvaa seksuaalisuudesta.

Tällä kertaa käsittelyssäni on 50 Shades of Grey, joka nousi käsittämättömään suosioon. Huom! Juonellisesti käsittelen vain ensimmäisen osan tapahtumia. Osa varmasti tietää tämän, mutta joillekin tämä saattaa tulla yllätyksenä: 50 Shades -elokuva- ja kirjasarja oli alkujaan Twilight-fanfictiota. Sinänsä asia ei yllätä, olihan alkuperäismateriaalikin täynnä jos jonkinmoista henkistä väkivaltaa ja vääristyneitä ajatuksia ihmissuhteista. Se, mikä minua huolestuttaa, on kirjojen saama huomio, sekä se, kuinka väkivaltaisesti käyttäytyvää päähenkilöä romantisoidaan: Punaisia lippuja, joiden pitäisi saada toinen päähenkilöistä juoksemaan kirkuen karkuun, oikeutetaan sillä, ettei toinen päähenkilöistä vain “saa toisesta tarpeekseen.” Väkivaltaa ei tule oikeuttaa millään. Kiintymys ei ole ole oikeutus kohdella toista huonosti ja ihmisarvoa vähentävästi.  Se, joka väittää näiden mediatuotosten olevan rakkaustarina, on väärässä. Tarina kuvaa henkistä väkivaltaa, ja sitä, kuinka vinoutuneita ihmissuhteet voivat olla. Greyn mieli on järkkynyt lapsuutensa traumasta ja se vaikuttaa koko hänen elämäänsä.

Elokuvilla ja muilla median tuotoksilla on valtaa siihen, miten näemme maailman ja koemme seksuaalisuuden.  Tuotosten tekijöillä on siis vastuuta. BDSM-kulttuuriin saatetaan muutenkin suhtautua kulmiaan kurtistellen: Ihmiset, jotka eivät ole tutustuneet maailmaan, saattavat (valitettavasti) nähdä BDSM-kulttuurin väkivaltana. Sitä se ei ole. Oikein toteutettuna BDSM on suostumuksellista, voimakkailla tuntemuksilla ja aisteilla leikittelyä. 50 Shades of Grey kuitenkin tukee tätä mielikuvaa: siinä on suostumuksetonta alistamista sekä jatkuvaa rajojen ylittämistä. Mediatuotosten tulisi paneutua perusteellisesti asioihin, joita ne esittävät. Niiden tulisi pyrkiä antamaan esittämistään kulttuureista tms. joko neutraali tai positiivinen kuva, jotta ne eivät tekisi hallaa. Mikäli ne tarttuvat joihinkin ongelmakohtiin, olisi tärkeää, että ongelmallista käytöstä esittäviä kohtia problematisoitaisiin selvästi myös valkokankaalla.

Mistä on kyse? Elokuvat ja kirjat seuraavat Anastasiaa, ja menestyneen liikemiehen Christian Greyn tarinaa ja suhteen kehittymistä samalla, kun kokematon ja viaton Ana tutustuu BDSM-maailmaan. Pari tapaa, kun Ana menee tekemään haastattelua Christianista tämän työpaikalle. Parin ei pitänyt edes tavata, mutta Ana menee tekemään haastattelun auttaakseen sairastunutta ystäväänsä. Christian kiinnostuu Anasta välittömästi ja tahtoo tietää tästä kaiken. Haastattelussa roolit tuntuvat vaihtuvan. Myöhemmin Christian ja Ana menevät kahville. Christian tekee selväksi, ettei hänestä ole parisuhteeseen, mutta samaan aikaan osoittaa, ettei voi pysyä erossa Anasta. Tämän pitäisi saada Ana juoksemaan, mutta ei.

Jollain ilveellä Ana ja Christian jatkavat yhteydenpitoa ja Ana on aivan hullaantunut mieheen. Mies avaa viehätystään BDSM-kulttuuriin. Mies myös selvästi kertoo, mitä toivoo ihmissuhteiltaan: Hän ei tahdo parisuhdetta, hän tahtoo subin, alistujan, joka tottelee hänen käskyjään ja täyttää hänen toiveensa. Ei-toivotusta käytöksestä subia rangaistaan esimerkiksi kipua tuottamalla. Toivotusta käytöksestä sub saa palkkion, herra Greyn, joka täyttää hänen toiveensa ja seksuaaliset halunsa. Sub-dom suhteet ovat tyypillisiä BDSM:ssa ja monet voivat saada nautintoa siitä, että he saavat alistaa toista tai vastaavasti luovuttaa vallan toiselle. Samalla tavoin kivun aiheuttaminen ja vastaanottaminen ovat yleisiä nautinnon lähteitä BDSM:ssa. Ydin on nimenomaan se, että molemmat kokevat nautintoa ja ovat suostuvaisia tilanteeseen. Anaa tilanne selvästi ahdistaa, mutta hän on valmis kuulemaan lisää, sillä on aivan tuon menestyneen ja filmaattisen liikemiehen pauloissa. 

Christian esittelee Analle sopimuksen, jonka hän toivoo Anan allekirjoittavan. Siinä on määritelty heidän suhteensa ehdot, ja hyvin seikkaperäisesti se, mitä Christian saa Analle tehdä. Mies painottaa, että naisella on oikeus poistaa listalta mitä tahansa sellaista, mikä ei tunnu hänestä hyvältä. Niin Ana onneksi tekeekin. Se on ainoa merkittävä tilanne, jossa nainen näyttää itsevarmuutensa ja minuutensa. Grey tekee selväksi, ettei koske Anaan ennen kuin tämä on allekirjoittanut sopimuksen. Ana ei koskaan missään vaiheessa allekirjoita tätä sopimusta, ja silti sessioita tapahtuu. Grey rikkoo omaa lupaustaan moneen moneen kertaan. Hän kurittaa Anaa ikään kuin tämä olisi jo allekirjoittanut sopimuksen. Näin ollen Christian ei kunnioita lainkaan Anaa, tai edes omia sanojaan ja periaatteitaan. Christianin käytöksen tulisi saada Ana juoksemaan tässäkin kohtaa, mutta näin ei käy. 

Ovatko 50 Shades:n maailmassa kuvatut sopimukset ok? Kyllä, ehdottomasti ovat. Ilman suostumusta ei ole ikinä seksiä. BDSM:ssa leikitään suurilla tunteilla ja tuntemuksilla. Leikit voivat olla rajuja. Niinpä tällaisissa leikeissä on erityisen tärkeää olla hyvin selvää jo etukäteen, mitä sessiossa on ok tehdä ja mitä ei. Sopimukset voidaan tehdä paitsi suusanallisesti, myös kirjallisesti, kuten 50 Shades:n maailmassa tehtiin. Yleensä sopimukset kuitenkin luodaan yhdessä. On myös olennaista huomioida, että rajat voivat muuttua päivästä ja hetkestä toiseen. Niinpä ennen session aloittamista onkin hyvä varmistaa kumppanilta: “Mikä sinulle on tänään ok?” Sessiosta pääsee pois turvasanalla, jonka pari sopii yhdessä. Turvasanan käyttäminen tarkoittaa sitä, että jokin mikä tehdään ei tunnu hyvältä ja jokin raja on ylitetty. Turvasana keskeyttää session samantien. Myös Analla ja Greyllä on käytössään turvasana. Useampaan otteeseen mies kuitenkin rankaisee Anaa turvasanan unohtamisesta ja näin ollen riisuu turvasanan merkityksen. Ana myös itkee useaan otteeseen Greyn kurittaessa häntä. Kyllä, ihminen saattaa itkeä kokiessaan suuria tunteita. Hyvät kyyneleet ovat sessioiden aikana täysin mahdollisia. Anan kohdalla kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan häntä selvästi ahdistaa. Pari ei kuitenkaan pura tilannetta edes jälkikäteen yhdessä, vaan Grey jättää Anan yksin tunteidensa kanssa. 

Toinen yleinen tapa omien rajojen ilmoittamisesta kesken aktin turvasanan ohella on liikennevalotaktiikka. Vihreä tarkoittaa, ”Anna mennä vain”, kun taas keltainen ilmaisee, että nyt ollaan lähellä rajaa ja voisi hiukan himmailla. Punainen keskeyttää tilanteen. Värejä kysymällä kumppanit voivat kesken session kysellä toisiltaan tuntemuksia. Greyn sessioissa näitä ei kysellä. 

Oikeassakin maailmassa on tilanteita, joissa dom ylittää subin rajoja. Näin ei saa tai tule tehdä. Kuitenkin jotkut kokeneemmat domit saattavat, mikäli eivät kunnioita BDSM:n ydintä, vähätellä kokemattoman subin tunnetta rajoista ja hänen halujaan. Tämä ongelma on tärkeää nostaa esiin. 50 Shades ei kuitenkaan käsittele ongelmaa ongelmana, eli Christianin käytöstä ei problematisoida vaan romantisoidaan. 

BDSM on voimakkailla tunteilla ja tuntemuksilla leikkimistä. Vaikka oikeassa BDSM:ssa molemmat nauttivat esim. rajoittamisesta, valta-asetelmista tai kivusta, on rauhallinen, session jälkeinen tunteiden purkaminen suunnattoman tärkeää. Se neutraloi tilanteen ja antaa mahdollisuuden purkaa tunteita ja ajatuksia. Tällaista tilannetta kutsutaan jälkihoidoksi. Se voi, sessiokumppaneista riippuen, olla esimerkiksi rauhallinen keskustelutilanne teekupposen äärellä, tai kumppanin kainaloon käpertyminen ja siliteltävänä oleminen. Jälkihoitoa kaipaavat molemmat osapuolet, sekä dom että sub. Kirjoissa jälkihoito loistaa poissaolollaan. 

BDSM-kulttuuri on hyvin värikäs ja moninainen. Kuten omaan seksuaalisuuteensa ylipäätään, myös omiin BDSM-mieltymyksiin ja kiinnostuksiin, sekä ko. maailman tarjoamiin mahdollisuuksiin olisi hyvä tutustua rauhassa. Tämän tutustumisen voisi aloittaa esimerkiksi lukemalla kirjoja aiheeseen liittyen, tai keskustelemalla BDSM-kulttuurin parissa jo pitkään olleiden kanssa. Luonnollisesti asioita voi (ja jossain määrin myös pitää, oman mukavuusalueen rajoissa) kokeilla. Jos ko. maailma on kuitenkin täysin vieras, eikä sen korrekteista toimintatavoista ole hajuakaan, ei kokeilu, etenkään tuossa mittakaavassa, olisi tapa, jolla lähtisin liikkeelle maailmaan tutustuakseni. Ana ei kuitenkaan tunnu tutustuvan maailmaan muuten kuin Greyn “opissa.” Tämä hiertää ainakin allekirjoittanutta valtavasti. Toisaalta, juonen kannalta kulttuuriin tutustuminen muiden avulla ei olisi ollut järkevää. Kuka vain oikeaoppinen BDSM-harrastaja olisi nimittäin käskenyt Anaa lähtemään välittömästi, taakseen katsomatta. 

“Parin” ongelmat eivät rajoitu vain varsinaisiin sessioihin. Mies rajoittaa naisen elämää joka käänteessä. Hän yrittää kontrolloida kenelle nainen puhuu ja missä hän liikkuu. Hän seuraa Anan puhelinta. Kaikkinensa Ana on alisteisessa asemassa Christianiin tilanteesta riippumatta. On olemassa oikeita dom-sub suhteita, joissa sub on päättänyt luovuttaa vallan elämästään domille, eli jossain määrin alisteinen suhde on läsnä koko ajan. Tässä tilanteessa sub on kuitenkin itse valinnut tämän asetelman. Ana sen sijaan on toistamiseen ja moneen otteeseen ilmaissut, ettei Greyn käytös ole ok ja hän ei pidä tästä asetelmasta. Miksei Ana sitten lähde? Koska hän on rakastunut. Katsojalle ei kuitenkaan näytetä yhtään syytä, jonka perusteella Ana voisi olla nämä tunteet kehittänyt. 

Käy ilmi, että Grey tutustui BDSM-kulttuuriin, kun hänen äitinsä vanhempi ystävä vietteli hänet Greyn ollessa vain 15-vuotias. Mies oli vanhemman naisen sub vuosia. Tällainen eittämättä jättää jälkensä ihmiseen minäkuvaan ja käsitykseen seksuaalisuudesta. Lisäksi se vaikuttaa Greyn käsityksiin naisista. Hän haluaa kostaa naissukupuolelle kokemansa vääryydet alistamalla naisia. Tällainen kuvaus BDSM:stä on väärin. Viehätys kulttuuriin ei suinkaan tarkoita, että dom olisi kokenut jotain traumaattista ja se olisi syy siihen, miksi esim. kipu tai alistaminen tuottavat nautintoa. Greyn suhde seksuaalisuuteen on vääristynyt, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen BDSM-kulttuurin kanssa. 

Voiko BDSM olla terapeuttista tai voiko sen avulla käsitellä traumoja? Oikein toteuttettuna voi. Jos ihminen kokenut seksuaalisen trauman, voi suostumuksellinen, turvallisen kumppanin kanssa toteutettu vallasta luopuminen olla vapauttavaa. Suostumuksellinen kipu voi tarjota ihmiselle vallan tunteen omasta kehostaan: Hän päättää koska jokin akti alkaa ja loppuu. Mitään ei tapahdu ilman hänen lupaansa.  BDSM ei kuitenkaan missään nimessä korvaa esimerkiksi ammattiapua, jota trauman käsittelyyn tarvitaan. Kaikille BDSM ei myöskään tarjoa terapeuttista kokemusta. 

Vaikka Anaa selvästi ahdistaa hänen välinsä Greyhyn, ei hän lähde. Ja ikävä kyllä parin toiminta muuttuu vain absurdimmaksi ja vinoutuneemmaksi seuraavissa osissa. 

Harlekiineissa, pornossa ja jopa joissain romanttisissa komedioissa on kautta aikojen ollut materiaalia, jonka siirtäminen tosielämään ei olisi ok. Näiden elementtien esiintyminen ko. mediatuotoksissa ei kuitenkaan ole nostanut samanlaista haloota kuin 50 Shades, vaan se on ollut aina enemmän tai vähemmän hyväksyttyä. Miten 50 shades eroaa näistä? Romanttisten komedioiden, harlekiinien ja eettisesti toteutun pornon idea on se, että niissä leikitellään fantasioilla. Katsojaa tai lukijaa mielikuvilla ja ajatuksilla, joita hahmot toteuttavat. 50 Shades luo illuusion turvallisuudesta. 50 Shadessa osapuolet tekevät kirjallisen sopimuksen siitä, mitä sessiot saavat sisältää. Sopimusta ei kunnioiteta, joten myöskään osapuolten turvallisuutta ei kunnioiteta.

En voi suositella kirjoja tai elokuvia kenellekään, en edes tyylillä: “Katsokaa kriittisellä silmällä, tätä BDSM ei ole.” Se on ahdistavaa katsottavaa ja luettavaa romantisoidessaan väkivaltaa ja vinoutuneita ihmissuhteiden toimintamalleja. Mikäli jonkun 50 Shades:n avulla BDSM:n tutustuneen mielikuva kulttuurista on negatiivinen ja luotaantyöntävä, en ihmettele. Mikäli jostain syystä tahdot kuitenkin katsoa elokuvat, löytyvät ne Viaplaysta. 

Vastaa