Seksuaalisuus on alati muuttuva osasemme, joka ei suinkaan näy vain seksuaalisina akteina yksin tai yhdessä. Se on osa minäkuvaamme, ajatusmaailmaamme, käytöstämme ja tunteitamme. Se on meissä herkkänä ja alttiina vaikutuksille kehdosta hautaan: siihen vaikuttavat niin hyvässä kuin pahassa pienet ja suuret asiat. Silti mielenterveyden haasteiden yhteydessä seksuaalisuudesta puhutaan vain vähän. Se on minusta huolestuttavaa, ottaen huomioon, kuinka voimakkaasti seksuaalisuus linkittyy nimenomaan korvien väliin. Tässä postauksessa pohdinkin sitä, miten mielenterveys vaikuttaa nimenomaan seksuaalisuuteen, paitsi löytämääni tietoon nojaten, myös oman kokemukseni kautta. Joissain kohdin tuon teoriatietoon myös eriävää näkökulmaa. En siis varsinaisesti kirjoita tätä ammattilaisen roolissa, vaan enemmänkin mielenterveyskuntoutujan ja / tai tämän läheisen asemassa. Puhun tässä postauksessa vain niistä asioista, joista minulla itselläni on joko suora tai välillinen kokemus. Lopussa pyrin antamaan kuitenkin vinkkejä siihen, miten kipinää voisi saada takaisin.
Stressi: Ihmisten seksuaalivietti yleisesti ottaen laskee stressitilassa. Silloin ei vaan kiinnosta ja kaikki tuntuu ahdistavalta. Ymmärrän tämän tavallaan, ja ei itseänikään kiinnosta esimerkiksi uusien ihmisten tapaaminen lainkaan silloin, jos stressitasot ovat jossain aivan omissa sfääreissään. Mutta luoja paratkoon, silloin libidoni hyppii jossain katossa. En osaa oikeastaan selittää, mistä se johtuu. Ehkä se on jäänteitä niiltä ajoilta, jolloin käytin seksiä pitkälti itseni harhauttamiseen jostain ahdistavasta asiasta. Seksi voi siis joillain olla ns. sijaistoiminto. Toisaalta on olemassa tutkimuksia siitä, miten stressi saattaa lisätä halukkuutta. Näillä ihmisillä seksi on ehkä aiemmin vapauttanut merkittäviä määriä mielihyvähormonia ja heidän aivonsa osaavat yhdistää: ”Hei! Tämä rentouttaa”, jolloin halut saattavat alkaa hyrräämään juuri stressin ollessa kovimmillaan. Siitä tahdotaan edes hetkeksi pieni tauko.
Stressi vaikuttaa muutenkin seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se voi vaikeuttaa kiihottumista, mikä näkyy naisilla esimerkiksi kostumisvaikeuksina, kun taas miehillä on hankala saada erektio. Vaikka näin tapahtuisi oikeasti vain harvoin, voivat aivot luoda pelkotiloja siitä, että moinen tapahtuu uudestaan. Tämä taas aiheuttaa lisää stressiä itse aktista, sekä tietysti laskee halukkuutta. Unohtamatta tosiasiaa, että joskus ihminen saattaa potea stressiä vaikkapa siitä, ettei seksiä ole parisuhteessa arkikiireiden takia niin runsaasti kuin mitä mahdollisesti haluaisi. Vastaavasti, jos arjen kaaoksen keskellä ei ehdi pitää itsestään huolta toivomaansa tapaan, voi peilikuvan nähdä kaikkea muuta kuin seksikkäänä. Valitettavan usein se, kuinka kannamme itsemme, heijastuu käytökseemme ja edelleen siihen, miten meidät nähdään. Kun seksistä ottaa stressiä, se muuttuu usein suoritukseksi. Kun seksi nähdään suorituksena, katoaa sen ydin, nimittäin nautinto.
Sen sijaan, että ottaa paineita jostain suorituksesta, tai siitä, että seksiä pitäisi ylipäätään olla, tulisi keskittyä arkipäiväiseen kosketukseen. Kumppanin hipsutteluun kesken elokuvan, suukkoja, halauksia ja helliä sanoja kesken päivän askareiden. Jos jotain kipinää tahtoo viritellä, voi sen tehdä myös pienin kosketuksin tai pikkutuhmin viestein. Kun suhteessa on läheisyys kohdillaan, on halullakin mahdollisuus tulla vierailulle.
Ahdistus vaikuttaa seksuaalisuuteen lukuisilla tavoilla. Osa ihmisistä purkaa ahdistusta nimenomaan seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Se on hyvä tapa purkaa paineita, kunhan sen tekee omaa (ja mahdollisten kumppanien) turvallisuutta ja rajoja kunnioittaen. Joskus, jos ihmisen minäkuva on sirpaleinen, voi hän hakea hyväksyntää ja tunnetta rakkaudesta seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Tämä ei ole hyvä tapa toimia, sillä seksuaaliseen kanssakäymiseen ei tulisi suostua ketään miellyttääkseen.
Toisaalta ahdistus saattaa estää henkilöä hakeutumasta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tällöin taustalla saattaa olla esimerkiksi seksuaalista traumaa. Mikäli oma ahdistus aiheuttaa ei-toivottua seksuaalikäyttäytymistä, on syytä hakeutua seksologian ammattilaisen puheille keskustelemaan siitä, mitä juuri kyseissä tilanteessa voisi tehdä. Seksuaalisuudesta puhuttaessa kun ei suinkaan ole yhtä toimintamallia, joka ratkaisisi kaikkien ongelmat. Tilanteet ja siihen auttavat keinot on arvioitava yksilöllisesti.
Masennuksen vaikutus seksuaalisuuteen on hyvin moninainen. Masentuneen tunteet ovat usein latistuneita, ainakin positiivisista tunteista puhuttaessa. Ilon tunteminen voi tuntua jopa mahdottomalta ja perusoleminen voi tuntua jo itsessään vievän liikaa energiaa. On luonnollista, ettei tuossa tilanteessa ole välttämättä ensimmäisenä mielessä vällyjen väliin hyppääminen.
Masennus vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Demoniensa kanssa taisteleva saattaa vetäytyä ihmissuhteistaan useasta eri syystä. Hän ei välttämättä halua huolestuttaa lähipiiriään ja hänen mielestään vetäytyminen on parempi vaihtoehto. Kun perustoimista selviäminen vie kohtuuttoman tuntuisesti rahkeita, ei jaksa panostaa lähisuhteisiin, vaikkei varsinaisesti vetäytyisikään.
Toisen huonon olon näkeminen voi viedä myös kumppanilta halut. Kenties kumppani ei tee aloitetta, sillä pelkää tai tietää mitä luultavammin tulevansa torjutuksi, ja tietää tuon torjumisen (joka ei ole kenenkään syy) vaikutukset omaan henkiseen hyvinvointiinsa. Jonkin ajan päästä sitä lakkaa yrittämästä. Kumppanilla ei välttämättä ole aikaa ajatella seksiä, kun kaikki voimavarat menevät arjen pyörittämiseen. Jos suhde on etääntynyt masennuksen vuoksi myös muilta osin, ei ole ihme, jos seksin ehdottaminen tai sen harrastaminen ei nappaa. Kenties hän on niin “turtunutkin” siihen, ettei seksiä ole, ettei ajatus käy mielessä.
Lääkkeillä voi lisäksi olla vaikutuksensa seksuaalisuuteen. Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi penikselliselle erektiovaikeuksia tai hankaluuksia laueta. Pelko siitä, mitä toinen ajattelee, voi estää heittäytymästä nautinnon pauloihin. Ihminen voi pelätä epäonnistuvansa tai joutuvansa naurunalaiseksi, minkä takia hän kokee, että on parempi olla yrittämättä. Vastaavasti henkilö saattaa ahdistua omasta haluttomuudestaan ja kokea olevansa epänormaali, jolloin hän entisestään vetäytyy läheisistä ihmissuhteista. Tietenkään hän ei ole epänormaali, vaan ongelmat esimerkiksi erektion kanssa ovat yleisiä. Asiaa voi korjata lääkkeillä ja / tai pienillä muutoksilla elämäntavoissa, kuten ruokavalion tarkistuksella tai kevyen liikunnan lisäämisellä. Lisäksi masennuslääkkeet voivat aiheuttaa haluttomuutta tai ahdistusta. Ahdistunut ihminen voi olla poikkeuksellinen tietoinen itsestään, jolloin ajatus kosketuksi tulemisesta voi lisätä ahdistusta ja pahaa oloa.
Syömishäiriölläkin on omat vaikutuksensa seksuaalisuuteen. Tutkimusten mukaan yli 80% syömishäiriötä sairastavista sairastaa lisäksi masennusta. Syömishäiriöisen kehonkuva on usein monin tavoin vääristynyt. Hän saattaa tuntea itsensä inhottavaksi ja kehonsa yököttäväksi. Ajatus siitä, että hän tulisi toisen ihmisen koskettamaksi, voi aiheuttaa suoranaista paniikin tunnetta. Lisäksi hormonitoiminta on usein häiriintynyt poikkeavan syömiskäyttäytymisen vuoksi, mikä aiheuttaa mitä luultavammin haasteita tuntea mielihyvää, ihan jo aistien tasolla. Ruokakäyttäytymisen vallatessa ajattelua ei päähän mahdu mitään muuta, kosketuksesta puhumattakaan.
Kun sairastin syömishäiriötä, ei seksuaalisuuden ilmentäminen tullut mieleenikään. Toisaalta olin nuori ja seksuaalisuuteni heräsi myöhään, mikä saattaa hämmentää nykyisen version minusta tuntevia. Nuorempana seksuaalinen kanssakäyminen tuntui vammani takia kaukaiselta ajatukselta ylipäätään, joten en osaa arvioida syömishäiriön vaikutusta menneisyyden itseeni seksuaalisuuden saralla. Huomaan kuitenkin syömishäiriölle ominaisia ajatuksia nousevan kolkuttelemaan mielessäni masennuskauden ollessa voimakkaimmillaan vielä tänäkin päivänä, vaikka lähtökohtaisesti olenkin ko. demonini voittanut enkä toimi ajatusten mukaan vaan pyrin niistä aktiivisesti pois.. Silloin haluni laskevat lehmän hännän tavoin, toisin kuin esimerkiksi stressissä.
Masennuksessa ja syömishäiriössä vinkkini on sama: keskittykää läheisyyden lisäämiseen ja toisen lähellä oloon. Mielihyvää voi saada monista lähteistä, mutta jotta intiimissä suhteessa tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen voi olla nautinnollista, tulee muun kohtaamisen olla pitkälti kunnossa. Koskettakaa, kuunnelkaa, olkaa läsnä ja pitäkää sylissä, mutta antakaa tarvittaessa myös omaa tilaa.
Seksuaalisiin tekoihin ei koskaan kannata ryhtyä puhtaasta miellyttämisenhalusta tai etenkään velvollisuudentunnosta. Jos mukana ei ole fiilistä hommaan, näkyy se yleensä kauas, ja aiheuttaa joko suhteelle tai sen osapuolille yksilöinä enemmän hallaa kuin hyvää. Miellyttäessään toista saattaa vahingossa ylittää omia rajojaan ja vastapuoli taas saattaa suhtautua kaikenlaiseen seksuaaliseen toimintaan ko. kumppanin kanssa kyseenalaistavasti: ”Tekeekö toinen tämän vain miellyttääkseen minua, vai tahtooko hän sitä oikeasti?” Vaikkei akteja olisikaan, on seksuaalisuus tärkeä pitää osana suhdetta ja kommunikaatiota. Keskustelkaa siitä, mitä tahtoisitte tehdä, jos olisi jaksamista / tai haluja. Mitä tekisitte sitten, kun mielen demonit on voitettu?
(Jos kyseessä on irtosuhde ja kaipuu nimenomaan seksuaaliseen aktiin, ei muunlaisen kosketuksen luonnollisestikaan tarvitse olla niin hyvin huomioitu.)
On ymmärrettävää, että kumppanin kamppailut mielenterveyden kanssa voivat tuntua itsestä haasteellisilta, oli kyseessä sitten pitkittynyt stressi tai masennus. Vaikka kumppania kuinka turhauttaisi tilanne, on hänen muistettava, että vähintään yhtä ahdistavalta tuntuu siitä, joka kamppailee mielensä haasteiden kanssa. Kukaan ei tahdo elää stressissä tai kuunnella aggressiivisia ääniä, jotka kuiskivat korviin julmia sanoja. Kukaan ei tahdo tuntea oloaan mitättömäksi tai vetäytyä suhteesta. Jos kumppani vähättelee tai syyllistää, ei hän ainakaan auta asiaa. Vaikka tilanne olisi kuinka turhauttava, on tärkeää, että omaa rakasta pyritään tukemaan ja kuuntelemaan. Sitä ei kuitenkaan saa tehdä oman hyvinvoinnin kustannuksella, vaan on tärkeä ymmärtää, ettei toisen paraneminen voi olla itsestä kiinni. Kysy, kuuntele ja kuulostele, mitä itse tarvitset, ja tee sama toiselle. Jos tuntuu, että voisit hyötyä itse jollekin ammattilaiselle puhumisesta, voit tehdä niin. Kukaan ei ole valinnut haasteitaan. Ne eivät ole kenenkään syy, eikä kukaan ole niille immuuni.
Rakkaussuhde on pidettävä juuri sellaisena kuin se on, eli intiiminä suhteena, ei tilanteena, jossa toinen on riippuvainen toisesta. Vaikka mielen haasteet vaikuttavat suhteeseen ja sen dynamiikkaan, on tärkeää muistaa, etteivät haasteet ole rakkaussuhteen syytä (terveen dynamiikan omaavista suhteista puhuttaessa) tai niiden ongelma. Haasteet ovat henkilön omia. Kumpikaan, oli kyse haasteiden kanssa elävästä tai kumppanista, ei saa tukeutua suhteen toiseen osapuoleen liikaa. Omasta elämästä on tärkeää pitää kiinni, sillä se tukee suhteen hyvinvointia. Kumppanit eivät saa ottaa toistensa ammattiauttajien roolia, vaikka omaisivatkin tietotaidon moiseen. Avun on tultava ulkopuolelta.
Etenkin vakiintuneissa suhteissa on tavallista, ettei oma mielentila aina vastaa toisen mielentilaa ja joskus tulee torjuneeksi toisen. Näin käy, oli mielenterveysongelmia tai ei. Henkisestä hyvinvoinnista riippuu, miten usein torjuntaa tapahtuu. Näihin tilanteisiin on hyvä varautua. Kumppanin kanssa voi keskustella avoimesti siitä, millä tavoin tahtoisi tulla torjutuksi, kun mielentilat ovat ristiriidassa. Millaiset sanat eivät vahingoita henkilön egoa ja tuntuvat mahdollisimman lempeiltä?
Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan tarkoita automaattisesti seksistä luopumista. Hyvä, paineeton seksihetki yksin tai yhdessä kumppanin kanssa voi myös toimia aseena sairautta vastaan. Hyvässä seksihetkessä vapautuu runsaasti mielihyvähormoneja.
Vaikka seksuaalisuuden toteuttaminen aktien kautta on monelle ihmiselle parisuhteessa (ja ilmankin sitä) tärkeää, on etenkin intiimeissä suhteissa läsnäolo ja hellyys akteja tärkeämpää. Pysähtykää toistenne äärelle. Kuunnelkaa ja kommunikoikaa. Kehukaa toisianne ja ottakaa hellyysharjoitukset osaksi arkipäiväänne. Läheisyys ja rakkaus kumppanin kanssa lisäävät mielihyvähormonien tuotantoa ja onkin tärkeää, että parit pyrkisivät tähän.
On turha väittää, etteivät mielenterveyden sairaudet ja haasteet näkyisi seksuaalisuudessa ja sen ilmentämisesssä. Ihminen on kokonaisuus ja henkinen hyvinvointi peilautuu voimakkaasti fyysiseen hyvinvointiin. Seksuaaliterveys ja omasta seksuaalisuudestaan huolehtiminen ja sen vaaliminen ovat osa psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Kun muut demonit ovat vallalla, on haasteellista keskittyä nautinnon löytämiseen ja omista intiimeistä suhteista huolehtimiseen. Kuitenkin esimerkiksi kosketuksen ja läheisyyden puute voi altistaa masennukselle tai voimistaa sitä, eikä esimerkiksi jatkuva torjutuksi tuleminen tee hyvää intiimeille ihmissuhteille tai niiden osapuolille. Mielenterveyden haasteita hoitaessa olisikin tärkeää keskustella myös niiden vaikutuksesta seksuaalisuuteen, ja siitä, miten juuri kyseinen henkilö tilanteen kokee. Olemme kaikki yksilöitä. Sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen tulee tarjota keskusteluapua ja vinkkejä siihen, kuinka yhteyttä omaan kehoon, tunteisiin ja kumppaneihin saisi parannettua.
Lue myös:
Miten masennus on minuun vaikuttanut?
Mitä mielenterveyden sairauksien kanssa kamppailu on minulle opettanut?
Mielen sairauksiin liitettyjä ajatusvinoumia
Lähteinä käytetty esim.
Sexpon artikkeli
Mielenterveysongelmat, itsetunto ja seksuaalisuus nuorten kuvaamana (opinnäytetyö)
Syömishäiriöt ja seksuaalisuus
