Yhteiskunnassamme elää vahvana käsitys yksiavioisuudesta eli monogamiasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihmisen oletetaan olevan yhdessä romanttisessa suhteessa kerrallaan ja tunteiden syttyminen jotain suhteen ulkopuolista kohtaan nähdään olemassa olevan suhteen loppuna. Todellisuudessa suhteitaan voi järjestää erittäin monella tapaa. Monisuhteisuudeksi kutsutaan kaikkea, mikä ei toimi monogamianormin mukaan. Koska yhteiskunnassamme on suhdenormi, oletamme automaattisesti normista poikkeavan olevan jokin mitättömän pieni ilmiö. Todellisuudessa monisuhteisia on paljon. Monisuhteiset, kuten polyamoriset, kohtaavat usein ennakkoluuloja. Mitkä ovat yleisimmät ennakkoluulot, joihin olen itse törmännyt?
Kaikki polysuhteet ovat samanlaisia. Yleensä romanttiset suhteet nähdään asiana, jossa kumppanin kanssa jaetaan kaikki. Polysuhteissa näin ei välttämättä ole. Erilaisille suhteille voidaan asettaa erilaisia toiveita ja tavoitteita. Niissä saattaa olla erilainen intensiteetti esimerkiksi ajankäytön suhteen. Intensiteetti voi vaihdella myös elämäntilanteen mukaan. Toisessa suhteessa voidaan tehdä eri asioita verrattuna toiseen suhteeseen.
Polyamoriset eivät muuta kuin pane. Tämä ennakkoluulo hämmentää minua paljon, etenkin kun ottaa huomioon seuraavana olevan ennakkoluulon. Jokseenkin huvittavaa, kuinka ristiriitaisia monisuhteisuuteen liittyvät ennakkoluulot ovat. Kyllä, useampi suhde voi tarkoittaa enemmän seksiä kuin monosuhteessa. Polyys ei kuitenkaan tarkoita korkeampaa libidoa. Poly voi olla, vaikka olisi aseksuaali. Seksin määrä on aina yksilöllistä. Siihen vaikuttavat niin omat kuin kumppanin tarpeet, elämäntilanteet ja yhdessä vietetty aika. Polysuhteissa tehdään muutakin kuin vain hässitään tai keskustellaan. Suhteissa tehdään samoja juttuja, kuin monosuhteissakin: Asioita, joita suhteen osapuolet haluavat keskenään jakaa.
Polyamoriset eivät koskaan ehdi panemaan, kun aina pitää vain olla keskustelemassa. Kaikki ihmissuhteet, olivat ne romanttisia tai platonisia, vaativat toimiakseen kommunikaatiota, sillä kukaan ei osaa valitettavasti lukea ajatuksia. On kuitenkin totta, että poly vaatii monosuhdetta enemmän kommunikointia, sillä vaikka romanttiset suhteet olisivatkin toisistaan irrallisia, kuten usein ovatkin, on kaikessa toiminnassa kuitenkin useampi ihminen, jonka tarpeet ja toiveet tulee ottaa jollain tasolla huomioon. Ajatus omasta kumppanista jonkun toisen kanssa voi myös ajoittain nostaa syystä tai toisesta mähmäisiä tunteita kuten mustasukkaisuutta pintaan. Jos omassa suhteessa menee huonosti, saattaa kumppanin onnea (toisesta suhteesta) olla hankalampi käsitellä. Nämä tunteet eivät ole sellainen asia, jota tulisi varsinaisesti säikähtää. Tunteet, kuten myös niiden juurisyyt, on kuitenkin hyvä käsitellä niin yksin kuin yhdessä kumppaninkin kanssa. Polyamoriset ehtivät kuitenkin, tästäkin huolimatta, tehdä paljon muutakin kuin höpöttää keskenään, myös panna.
Kaikki polykuviossa olevat ovat suhteessa keskenään. On olemassa polysuhteita, joissa kaikki sen osapuolet ovat keskenään romanttisessa suhteessa. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa järjestää polysuhteita. Jokainen polyamorinen pari päättää yhdessä omat sääntönsä. Yleensä henkilön romanttiset kumppanit eivät ole suhteessa keskenään. Joskus henkilöt päättävät, että kumppani voi tehdä muiden ihmisten kanssa mitä tahtoo (kunhan pitää itsensä turvassa) mutta kumppani ei tahdo tietää muista suhteista mitään. Koska polyamoria perustuu nimenomaan avoimeen kommunikaatioon, kuulostaa tämä omaan korvaani jokseenkin kyseenalaiselta tavalta rakentaa suhteita. Itse suosin ns. kitchen table polymallia, jossa kumppanin kaikki kumppanit tietävät toisensa ja tulevat hyvin toimeen. Joillekin se voi tarkoittaa sitä, että yhteiselo metamurujen kanssa on hyvin tiivistä, vaikka keskinäisiä romanttisia suhteita ei ole. Eräs voimakas muoto tästä on halu tietyntyyppiseen polykommuuniin. Tapa, jolla itse käsitettä käytän ja joka soveltuu parhaiten minuun ja tarpeisiini on se, että kumppani ja kumppanin kumppanit voivat esimerkiksi mutkattomasti olla samoissa illanistujaisissa ja viettää keskenään aikaa.
Polyt ovat immuuneja mustasukkaisuudelle. Mustasukkaisuus itsessään ei ole tunne. Oikeammin se on kasa tunteita: Epävarmuutta itsestä tai omasta riittävyydestä, pelkoa toisen menettämisestä tai jotain nihkeää, mistä ei oikein saa kiinni. Vaikka polyt ajattelevatkin, että useaa ihmistä voi rakastaa samaan aikaan, emme ole immuuneja epävarmuuksille ja nihkeille tunteille. Emme hallitse tunteiden ilmestymistä, kuten ei kukaan muukaan. Polyjen suhtautuminen mustasukkaisuuteen vain eroaa hiukan verrattuna monogamiaan: Olemme tottuneempia puhumaan ajatuksistamme ja tunteistamme ja pyrimme löytämään niille sanoja. Tämä ei suinkaan tarkoita monisuhteistenkaan kommunikoinnin olevan aina kitkatonta. Uskokaa huviksenne, aivan jokainen ihminen kompastelee joskus sanoissaan, eikä siinä ole mitään hävettävää. Yrittäminen ja toisen ajatusten äärelle pysähtyminen on tärkeintä.
Polyys on vaihe. Polyys ei ole trendi. Se ei myöskään ole vaihe. Syy, miksi yhä useampi ihminen ilmaisee olevansa monisuhteinen tai toteuttaa monisuhteisuutta on yksinkertainen: Asiasta puhutaan enemmän. Ihmiset, jotka eivät ole kokeneet monoutta omakseen, eivät enää tunne itseään kummajaisiksi, kuten ennen, kun monous nähtiin ainoana vaihtoehtona. Löydämme helpommin samanhenkisiä ihmisiä. Pelko tuomituksi tulemisesta on myös pienempää, kun erilaisista suhdemuodoista on enemmän tietoa kuin aiemmin.
Toisaalta on tärkeä muistaa, että on täysin ok kokeilla esimerkiksi suhteen avaamista ja sitten todeta, ettei moinen olekaan syystä tai toisesta oma juttu. Se ei tarkoita epäonnistumista. Monisuhteisuus voi vaikuttaa paperilla hyvältä idealta, mutta käytännössä voikin huomata, että siinä alun perin houkuttelevalta tuntuneet asiat jäävät itselle etäisiksi, jos omaa esimerkiksi paljon käsittelemättömiä tunteita, tai kommunikaatio suhteessa / suhteissa ei toimi tavalla, jolla sen tarvitsisi toimia.
Polyt ovat sitoutumiskammoisia. Monisuhteiset pitävät epärealistisena ajatusta, jossa yksi ihminen voisi täyttää kaikki tarpeet. Poly ei tahdo olla kumppanilleen kaikki kaikessa, eikä myöskään kumppaninsa ainoa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sitoutumiskammon kanssa. Polylla voi olla hyvinkin sitoutuneita tahi sitouttavia ja pitkäaikaisia suunnitelmia, kuten vaikkapa perheen perustaminen kumppaninsa kanssa. Hän näkee tulevaisuuden kumppaniensa kanssa ja tahtoo jakaa näille arkeaan.
Polyt ovat pervoja ja / tai valmiita harrastamaan seksiä kaikkien kanssa. Jokainen määrittelee itse, mitä kaikkea polyamorinen elämä hänelle tarkoittaa. Polyamorian ydin on kuitenkin ajatus, jonka mukaan ihminen voi olla samanaikaisesti useammassa romanttisessa ja / tai seksuaalisessa suhteessa. Paino sanalla voi. Vaikka poly voikin harrastaa seksuaalisia suhteita romanttisten ja seksuaalisromanttisten suhteidensa ulkopuolella, se ei suinkaan tarkoita, että poly haluaisi hässiä jokaisen vastaantulevan kanssa. Myös moni aseksuaali on poly ja moni poly aseksuaali. Vaikka osa polyista, kuten minä itse, saattaakin kuulua kinkykulttuuriin, ei monisuhteinen ihminen suinkaan saa automaattista pervon leimaa otsaansa.
Jos polyamorisessa suhteessa on ongelmia, johtuvat ne suhteiden määrästä ja ajankäytöstä. Kyllä, ajankäyttö voi koitua ongelmaksi, mikäli suhteita on paljon ja jokin osapuolista kokee itsensä laiminlyödyksi. Tämä ei kuitenkaan ole automaatio. Polyamorisessa suhteessa on kuitenkin ihan samanlaisia ongelmia kuin muissakin suhteissa: väärinymmärrykset, erilaiset tarpeet, toiveet ja tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat tai haaveet. Kenties toisessa huomataan jotain, mikä ei vastaa omia ajatuksia ns. ihannekumppanista. Kenties luottamus on petetty. Polysuhteet eivät kaadu siihen, että henkilö ”yrittää jakaa huomionsa liian monelle”, vaan eron taustalla on ainakin useimmiten jotain ihan muuta.
Miten ajankäyttöön liittyvät haasteet voidaan ratkaista? Keskustele kumppanisi kanssa siitä, millaiset tarpeet hänellä on juuri teidän suhteessanne. Ihmiset eivät osaa lukea ajatuksia. Kaikkiin suhteisiin ei myöskään tarvitse investoida yhtä paljon aikaa. Ajankäyttö on muuttuvaista. Muistakaa myös, ettei yhdessä vietetyn ajan määrä ole ratkaisu ongelmiin vaan ennemmin yhdessä vietetyn ajan laatu, eli se, kuinka läsnä toiselle on hetkinä, jolloin yhteistä aikaa on.
Ytimeltään polyys eroaa monogamiasta vain siinä, ettei se rajoita ihmisiä olemaan romanttisessa suhteessa vain yhteen ihmiseen. Sen ajattelu rakkaudesta eroaa jossain määrin siinä, miten yhteiskuntamme tahtoo yleensä nähdä romanttisen rakkauden. Muuten polyamorisista suhteista ei välttämättä löydä kovinkaan paljon yhteisiä tekijöitä. Polyamoriset suhteet kun muodostuvat sen osapuolista ja säännöistä ja sopimuksista, jotka he ovat asettaneet suhteelleen. Tämän vuoksi polyamoriaan liittyvistä ennakkoluuloista tulisi päästä eroon: Ennakkoluulot antavat monisuhteisuudesta turhan erikoisen kuvan. Lisäksi ne voivat rajoittaa käsitystä siitä, millaista polyamoria on.
Muut polyamoriaa käsittelevät tekstini voit lukea tästä.
