Tämä postaus on viimeinen osa “Mitä BDSM voi tarjota vammaiselle ja miksi teemasta tulisi puhua enemmän?” -juttusarjassa, jossa avaan laajemmin lopputyössäni esiin nousseita seikkoja. Tarkemmin juttusarjan rakentumisesta ja tarkoitusperistä voit lukea tästä. Ko. postaukseen on listattu myös sarjan muut osat ja linkit niihin löytyvät ko. postauksesta.
—
Seksologian ammattilaisella on valtavasti tietoa seksuaalisuuden moninaisuudesta. Siitä huolimatta ihminen katsoo maailmaa aina omista lähtökohdistaan. Oma historia ja maailmankatsomus vaikuttaa aina siihen, miten asioihin suhtautuu. Olen itse, seksologilla aikanaan käyneenä, ollut paitsi hyvissä kohtaamisissa, saanut myös osakseni vähättelyä, kummastelua ja jopa kyseenalaistamista. Koska polyamorisuuttani ja tuon ihmissuhdemallin eettisyyttä, on kyseenalaistettu ja viehätystäni BDSM-kulttuuriin melkeinpä kauhisteltu, en ole saanut ko. käynniltä apua haasteisiini. Koen saaneeni vastaanotolla otsaani leiman, jota en tahtonut ja ennen kaikkea leiman, jota en allekirjoittanut.
Omat oletukset haastamassa työtä
Seksologian ammattilaisen on hyvä pysähtyä miettimään, millaiset ovat hänen ajatuskulkunsa BDSM-kulttuuriin liittyen. Mistä mielikuvat ja tiedot kulttuuriin liittyen on kerätty? Ovatko lähteet luotettavia? Onko omassa historiassa jotain sellaista, joka estää suhtautumasta kulttuuriin neutraalisti? Jos omissa ajatuskuluissa huomaa jotain nihkeää, tai kokee omaavansa liian vähän tietoa, voi kulttuurista lukea enemmän. Vaikka BDSM:sta on nimenomaan vammaisnäkökulmasta kirjoitettu vain vähän, on kulttuurista ylipäätään kynäilty paljon. Tietoa siis löytyy. Lisäksi voi keskustella kulttuurin harrastajien kanssa ja oppia heiltä. Mikäli omasta taustasta löytyy jotain sellaista, joka selvästi haittaa BDSM-kulttuuriin viehättyneen asiakkaan kohtaamista, on täysin ok ohjata asiakas jollekin toiselle. Se ei tee neuvojasta huonoa tai ammattitaidotonta vaan pikemminkin päinvastoin: Seksologi ymmärtää oman vajaavaisuutensa tässä asiassa ja tahtoo tarjota asiakkaalle parhaan mahdollisen neuvontasuhteen ohjaamalla sopivammalle.
Se, millaisista asioista ihminen pitää, ei koskaan näy päällepäin. Emme voi ihmisen habituksesta tietää mitään. BDSM-kulttuuriin kuuluu monenlaisia ihmisiä. Kulttuuriin kuuluminen ei katso varallisuutta, toimintakykyä, sosiaaliluokkaa, siviilisäätyä tai oikeastaan mitään muutakaan. Jokaisen syy BDSM-kulttuuriin paneutumiselle on yksilöllinen. Ainoa yhdistävä tekijä näillä henkilöillä on heidän halunsa toteuttaa seksuaalisuuttaan valtavirrasta poikkeavalla tavalla, sekä (toivottavasti) kyky avoimempaan kommunikaatioon. Henkilöstä ei voi ulkoisen olemuksen perusteella tietää juuri mitään.
Kulttuurissa voidaan leikitellä kivulla ja alistamisella. Monet asiaan perehtymättömät voivat perusteettomasti mieltää kyseessä olevan väkivaltaa. Näinpä jostakusta saattaa tuntua suorastaan kummalliselta ajatus siitä, että BDSM-kulttuuri voisi tarjota jotain eheyttävää seksuaalista väkivaltaa kokeneelle. Tämä on yksilöllistä. Monelle seksuaalisen väkivallan uhrille pelkkä ajatus tavalla tai toisella satutetuksi tuleminen voi aiheuttaa ahdistusta. Toisille sessiot voivat palauttaa vallan tunnetta omasta kehosta. Ammattilaisen tulee kiinnittää huomiota tapaan, jolla asiakas puhuu sessioinneistaan: Mikäli asiakas kuvaa sessionnin jälkeisen olotilan toistamiseen ahdistuneeksi, voidaan tarkastella tekijöitä, jotka tilanteeseen liittyvät. Lisäksi on hyvä miettiä syitä, joiden vuoksi asiakas on osa sessioita, jos ne aiheuttavat ahdistusta.
Asiakkaan ohjaaminen
26 vastaajaa 39:sta oli lähes, tai täysin eri mieltä väitteen “Olen saanut keskustella BDSM-kulttuuriin liittyvistä asioista ammattilaisen kanssa. Tähän voi vaikuttaa se, miten monet ovat kokeneet löytäneensä tarpeeksi tietoa internetistä ja yhteisöistä. Toisaalta asiaan on saattanut vaikuttaa kulttuuriin yhä liitetty stigma ja harhaluulot. Kyselystä nimittäin käy kuitenkin ilmi, miten perustavanlaatuisista asioista, kuten rajojen asettamisesta, ihmiset omaavat epävarmuuksia.
BDSM-kulttuuriin uppoutuneet tietävät usein paljon seksuaalisuudesta ja kommunikaatiosta. Tieto asioista ei tarkoita, etteivätkö ihmiset kamppailisi samanlaisten ongelmien kanssa, kuin kaikki muutkin. Aivan yhtä lailla BDSM:sta viehättyneet voivat kamppailla riittämättömyyden tunteiden, tai halujen sekä mieltymysten eriparisuuden kanssa. Joskus kommunikaatio tökkii myös BDSM-piireissä.
Kulttuuri kiehtoo myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole sitä vielä kokeilleet. Etenkin näiden ihmisten mielessä pyörii kysymyksiä rajojen asettamisesta. Näissä tilanteissa asiakkaalle voi kertoa esimerkiksi liikennevaloista ja turvasanasta, sekä kertoa paikoista, joissa henkilö voi tutustua muihin teemasta kiinnostuneisiin.
Kommunikaatio mietityttää ihmisiä. Se onkin yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi ihmiset hakeutuvat seksuaalineuvontaan. Usein ihmiset arastelevat ottaa puheeksi omia mieltymyksiään, halujaan ja tarpeitaan, sillä he voivat pelätä esim. torjutuksi tulemista. Kuten jokainen tietää, on omien tarpeiden ja halujen sanoittaminen kuitenkin tärkeää seksuaalisen ja yleisen henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Asiakasta voikin ohjeistaa kysymään kumppanilta esimerkiksi, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia aktiviteetti x, kuten piiskaaminen, hänessä herättää. Teemasta voi sitten keskustella kumppanin kanssa yleisesti. Asiakasta voi myös ohjata avaamaan keskustelua lauseenaluilla, kuten: “Miltä susta tuntuisi jos..”
Joskus törmätään tilanteisiin, joissa toista osapuolta parisuhteessa kiinnostaa BDSM ja toista ajatus lähinnä ahdistaa. Mihinkään ei tule suostua vain toisen miellyttämiseksi ja tästä ammattilaisen on hyvä muistuttaa asiakasta. Yhdessä voidaan kuitenkin selvittää, mikä asiakasta kulttuurissa viehättää / tuntuu tärkeältä. Voisiko samoja elementtejä tuoda yhteisiin hetkiin niin, ettei se tunnu kumppanista nihkeältä. Voidaan myös miettiä, miksi kumppanilla on nihkeitä tunteita: Ovatko aiemmat kokemukset olleet huonoja? Eikö se vain kiinnosta? Onko vastenmielinen suhtautuminen kuitenkin vain tietämättömyyttä? Yhtä tärkeä on pohtia, kuinka tärkeää BDSM on sitä toivovalle kumppanille. Onko hän valmis luopumaan siitä kumppaninsa tähden? Seksologin vastaanotolla voidaan käsitellä myös suhteen avaamisen mahdollisuutta, jolloin kulttuuriin viehättynyt saisi leikkikaverin muualta. Suhteen avaamista ei tule kuitenkaan nähdä automaattisena ratkaisuna kaikkeen, sillä monisuhteisuus ei yksinkertaisesti ole kaikkien juttu. Ammattilaisen suhtautuminen non-monogamiaan ei saa ohjata keskustelua.
Vammainen asiakkaana
Seksuaalisuus on vammaisnäkökulmasta on ollut tabu pitkään. Monilta on saattanut puuttua seksuaalikasvatus, minkä seurauksena esimerkiksi sanoja omien ajatusten tai tunteiden kuvaamiseen ei välttämättä ole. Sanoja pitää etsiä joskus yhdessä. Toisaalta vammainen voi olla hyvin perillä oikeuksistaan, halustaan ja tarpeistaan. Älä siis oleta hänen lähtökohdistaan mitään. Asiakkaan kynnys puhua omista epätyypillisistä mieltymyksistä voi kuitenkin olla suuri.
Kuten aiemmissa postauksessa on käynyt ilmi, BDSM voi merkata vammaiselle monenlaisia asioita ja tarjota uusia kokemuksia, sekä auttaa löytämään rajoja. Kulttuurin tapa nähdä koko keho nautinnon välineenä voi tarjota esimerkiksi tuntopuutoksia omaavalle uusia tapoja nauttia. (Enemmän BDSM:n merkityksistä voit lukea tästä. Tämä ajattelu olisi tärkeä omaksua vaikka vastaanotolla ei muuten kulttuurissa puhuttaisikaan.
Vammaisilla on samoja kysymyksiä kuin vammattomilla. Kuinka asettaa rajat ja kommunikoida tarpeista? Lisäksi moni voi miettiä kuinka päästä osaksi yhteisöä. Esiin saattaa nousta myös kysymyksiä välineistä. Mitkä ovat helppokäyttöisiä? Voiko jotain saada apuvälineinä esim. kunnalta? Seksologi voi neuvoa asiakasta välineiden helppokäyttöisten välineiden löytämisessä ja potentiaalisesti auttaa että etsimään vastausta tai perusteluja apuvälinekysymykseen.
Ymmärryksen lisäämiseksi toivotaan BDSM:sta kerrottavan osana seksuaalikasvatusta. Allekirjoitan tämän toiveen. Mitä aiemmin ihmiset oppivat ettei heidän mieltymyksissään ole mitään väärää, sen parempi. Lisäksi toivoisin, että kun henkilökohtaisia avustajia koulutetaan esimerkiksi avusteiseen seksiin liittyen, puhuttaisiin myös BDSM-kulttuurista lyhyesti. En tarkoita, että avustajan tulisi hutkia vammaista, ei sinnepäinkään. Ihmisten tulisi kuitenkin ymmärtää, että henkilöllä voi toimintakyvystä riippumatta olla erilaisia mieltymyksiä. Mieltymykset eivät tee ihmisestä outoa. Jos vammainen on BDSM-harrastaja, voi hänellä joskus olla jälkiä. Koska avustaja voi joskus nähdä ne, tulee hänen osata suhtautua niihin, olettamatta automaattisesti pahinta. Mustelmat eivät ole aina merkki kaltoinkohtelusta. Ne voivat myös tarkoittaa sitä, että henkilö on aiemmin kokenut nautintoa. Pohdittaessa, ovatko mustelmat esimerkiksi merkki kaltoinkohtelusta, on hyvä tarkastella henkilön koko olemusta: Jos hän vaikuttaa tyytyväiseltä, kyse ei mitä luultavammin ole siitä, että olisi tapahtunut jotain väkivaltaista.
Kohdatessaan BDSM-maailmassa olevan, seksologi voi törmätä toisaalta hyvin samanlaisiin ja toisaalta erilaisiin haasteisiin verrattuna vanillaan: esimerkiksi stigman pelko, välineiden löytäminen / käyttäminen, sessioiden mahdollisesti aiheuttamat ristiriitaiset tunteet ja tietyllä tapaa erilainen kommunikoinnin tarve. Tärkeintä on kohdata asiakas yksilönä, tunnistaa omat lähtökohdat ja levittää tietoa stigman poistamiseksi.
Lue myös:
Miten kohdata seksuaalisuus vammaisen kanssa työskennellessä?
Miten seksuaalikasvatus lisää turvallisuutta?
Muita tekstejäni BDSM – teemasta luettavaksi (lista päivitetty 17.9.2022):
Miten tehdä BDSM – sessiosta turvallinen?
Seksilelut arviossa: BDSM-Edition
Dominan asiakkaana
