Seksuaalisuus fiktiossa on juttusarja, jossa käsittelen esimerkiksi elokuvien ja sarjojen antamaa kuvaa seksuaalisuudesta. Miten teoksessa on otettu huomioon seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuus? Mitä olisin kaivannut lisää? Tällä kertaa arvostelussani on vasta ilmestynyt, suomalainen elokuva Tytöt, tytöt, tytöt.
Elokuva kertoo kolmesta lukioikäisestä tytöstä, Emmasta, Mimmistä ja Rönköstä, jotka luovivat tietään ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden maailmassa. Elokuva on viihdyttävä ja omalla tavallaan ihanan kevyt, vaikka käsitteleekin rankkoja, ajankohtaisia teemoja. Elokuva on tarina naiseksi kasvamisesta ja itsensä löytämisestä. Elokuvan castaus oli mielestäni onnistunut ja hahmot oli kirjoitettu uskottavasti.
Nostan hattua sille, miten Tytöt, tytöt, tytöt käsittelee suostumusta. Vaikka monesta asiasta kommunikointi elokuvassa tökkikin, kuten lukioikäisiltä saattaa odottaa, kysyivät nuoret aina toisiltaan suostumusta. Elokuvassa ”Saanko ottaa sulta suihin?” ”Voisitko nuolla mua?” eivät koskaan pilanneet tunnelmaa. Päinvastoin nuoret tuntuivat innostuvan siitä. Nostan myös hattua sille, miten Mimmi neuvoi Rönkköä ohjeistamaan sänkykumppaniaan siitä, miten toivoisi itseään käsiteltävän. Kommunikaatio siitä, mikä tuntuu tai ei tunnu hyvältä, on äärimmäisen tärkeää. Jokainen toimii eri tavoin, eikä kumppani voi osata lukea ajatuksia. Niinpä on tärkeää sanoittaa, mistä juuri itse pitää.
Rönkön tapauksessa sanoittamisessa ei käynyt hyvin. Kumppani ei osannut ottaa kehitysehdotuksia vastaan, vaan syytti Rönkköä intohimon pilaamisesta. Ymmärrettävästi tämä tuntuu Rönköstä pahalta. Ymmärrettävästi ohjeiden kuuleminen saattaa olla vastaanottajalle hankalaa, etenkin jos hän esittää itsevarmaa ja osaavaa, mutta onkin pinnan alla epävarma. Jokaisen olisi kuitenkin ikään katsomatta muistettava, ettei ohjeiden saaminen tarkoita sitä, että niiden saaja olisi huono siinä, mitä tekee. Jokainen on yksilö. Se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi juuri tälle seksikumppanille. Kommunikointi siitä, mikä tuntuu hyvältä ja toisaalta, mikä ei tunnu niin kivalta, lisää merkittävästi intiimin kanssakäymisen nautinnollisuutta.
Vaikka suostumuksesta puhuttiin hyvin, oli elokuvassa jotain, mikä sai seksuaalineuvojaminän aivot nyrjähtämään: Nuoret olivat avoimen seksuaalisia. Ainakin Rönkkö harrasti ja myös ilmaisi aiemmin harrastaneensa, seksiä useamman kumppanin kanssa. Seksitaudit voivat tarttua kaikenlaisessa limakalvokontaktissa, ei siis pelkästään yhdynnässä. Silti nuoret eivät missään vaiheessa keskustelleet esimerkiksi kondomin, tai suuseksisuojan käytöstä, eikä moisia myöskään näkynyt elokuvassa kertaakaan. Ehkäisystä puhuminen jännittää etenkin nuoria. Sen ei kuuluisi jännittää, onhan taudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta suojautuminen järkevää ja vastuullista. Olisikin tärkeää, että elokuvat ja sarjat, etenkin nuorille suunnatut, normalisoisivat ehkäisystä puhumista ja toisivat esiin tapoja, joilla haastavalta tuntuvan aiheen voi ottaa puheeksi.
Elokuvalle täytyy antaa pisteet siitä, kuinka siinä on kuvattu erilaisia seksuaalisia suuntautumisia. Vaikka suuntautumisten moninaisuutta on kuvattu hyvin, olisin kaivannut myös sukupuolen moninaisuuden esittämistä. Koska kyseessä on nimenomaan kasvutarina ja oman seksuaalisuuden löytämistä kuvaava matka, olisi tämä mielestäni ollut oiva paikka ottaa yhdeksi hahmoksi transtaustainen tyttö. Toki tämä olisi täytynyt tehdä oikein: Transihmisten kokemuksia kuunnellen ja heitä konsultoiden, sekä ko. taustan omaava castaten.
Mimmi on ilmeisesti bi – tai pan. Rönkkö puolestaan tuskailee sen kanssa, miksei hän tunne seksissä, kuten olettaa muiden tuntevan. Hän ei koe saavansa sellaista kiihkoa, josta tarinoissa kerrotaan ja jota vertaisnuorten kertomuksista usein kuulee. Periaatteessa Rönkön voisi ajatella olevan aseksuaali, tai kenties aromanttinen. Toisaalta, hän on kuitenkin sooloseksin kanssa hyvin innokas. On kuitenkin muistettava, että seksuaaliset suuntautumisetkin ovat kirjo, joten aseksuaalikin voi nauttia sooloseksistä ja jopa seksistä muiden kanssa. Tämä on oiva esimerkki siitä, ettei muiden tule lokeroida ihmistä sillä perusteella, miltä hän vaikuttaa. Henkilölle itselleen voi sen sijaan olla äärimmäisen tärkeää löytää tuntemuksilleen sanoja ja tietää, ettei ole niiden kanssa yksin. Rönkölle hänen ”epäonnistuneet” seksikokemuksensa aiheuttavat paineita. Hän ajattelee olevansa viallinen. Tietenkään hän ei moista ole, mutta yhteiskunnassamme painotetaan hyvin voimakkaasti sitä, miten seksiä tulisi harrastaa (parisuhteessa) ja jaetaan vinkkejä siitä, miten aktista saadaan nautinnollisempaa. Ristiriitaista kyllä, samaan aikaan naisia, jotka nauttivat seksuaalisuudestaan, pidetään kevytkenkäisinä, helppoina ja huonoina. Sanoivat media, tai ympärillämme olevat ihmiset mitä tahansa, ei ole olemassa oikeaa määrää harrastaa seksiä. Jos seksi ei kiinnosta, se on täysin ok. Seksistä on tärkeää puhua myös mediassa. Sen haluaminen ja siitä nauttiminen ovat täysin normaali asia. Erilaiset mieltymykset ovat täysin ok. Näistä kaikista on puhuttava, jotta ihmiset eivät tuntisi häpeää haluistaan tai haluttomuudestaan. Median tulisi kuitenkin luopua siitä narratiivista, jonka mukaan seksi on välttämättömyys jokaisen parisuhteen hyvinvoinnille ja akteja tulisi harrastaa tietty määrä. Jokainen saa muodostaa itseään tyydyttävän seksielämän, eikä itseään kannata verrata muihin.
Mimmi yrittää vakuuttaa Rönkölle, ettei hänessä ole vikaa. Hän nostaa esiin myös tärkeän pointin: Jotta seksi on nautinnollista, täytyy kemian olla kohdallaan. Hyvä seksi ei välttämättä vaadi tunteita, vaikka tunteet usein parantavatkin seksiä. Kemiaa tulee kuitenkin olla. Rehellisyyden nimissä on kohtalaisen turha ajatella yhden ihmisen voivan täyttää kaikki halut ja tarpeet seksuaalisuuden saralla. Hyvässä, jopa loistavassakin seksissä on usein jotain kompromisseja, sillä toisen rajoja kunnioitetaan. Kaikesta huolimatta mieltymysten tulee osua yhteen. Jos myös (seksi)kumppani on jumissa oman seksuaalisuutensa kanssa, vuotaa se yhteiseen intiimiin kanssakäymiseen. Ehkä Rönkkö ei vain ole löytänyt itselleen sopivaa seksikumppania tai kumppania ylipäätään. Minusta on kuitenkin virkistävää, kuinka elokuvan lopussa Rönkkö toteaa itseään kiinnostavalle pojalle, ettei ole varma pitääkö hän suutelusta tai seksistä, mutta ko. epävarmuus on ok. Tyttö pyrkii pääsemään irti yhteiskunnan tietyntyyppisistä oletuksista sen suhteen, millainen tulisi olla.
Joku saattaa nähdä Mimmissä ongelmanuoren piirteitä. En menisi niin pitkälle, mutta hän on selvästi kokenut kovia. Hänen sisällään on paljon vihaa. Hän kokee tulleensa äitinsä hylkäämäksi tämän löydettyä rinnalleen miehen ja näiden alkaessa odottaa lasta: Enää maailmassa ei ollutkaan vain häntä ja äitiä. Sydäntäni lämmitti suuresti se, miten Mimmi ei heijasta ahdistustaan pikkuvelipuoleensa: Lionel on selvästi hänelle rakas. Koska Mimmillä on vahva hylätyksitulemisen kokemus, pelkää hän päästää Emmaa lähelleen. Hän pilaa jutun tahallaan. Ensin hän koettaa työntää Emman kaikellaan kauemmas ja kun tämä ei onnistu, alkaa hän aktiivisesti satuttaa tyttöystäväänsä henkisellä tasolla: Hän esimerkiksi yrittää mennä sänkyyn tuntemattoman ihmisen kanssa, suoraan tyttöystävänsä edessä. Tämähän on vain itsetuhomekanismia, ei mitään muuta. Hän on ihanan avoin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, eikä esimerkiksi lainkaan häpeile tai peittele tytön kanssa olemistaan. Tämä on suunnattoman virkistävää ja ihanaa. Vaikka Mimmillä on selvästi ongelmia esimerkiksi tunneilmaisunsa kanssa, hän on silti ikäisekseen yllättävän avoin seksuaalisuutensa suhteen: Hän puhuu ja ohjeistaa muitakin puhumaan.
Emmaan minun on seksuaalisuuden näkökulmasta hankala päästä käsiksi. Hän on urheilijatyttö, joka on rakentanut koko elämänsä luistelun ympärille. Seksuaalisuuden toteuttaminen muiden kanssa, tai romanttisten ihmissuhteiden etsiminen ei ole tuntunut hänen jutultaan. Ei, ennen kuin hän tapaa Mimmin. Mimmin tavattuaan Emma on myyty. Hän rakastuu päätäpahkaa, sillä häntä ei ole koskaan satutettu. Voisi sanoa, että Emma ja Mimmi ovat toistensa vastakohdat. Emma tasapainottaa räväkkää Mimmiä. Hänen kohdallaan kysymys kuuluu: Miten rakentaa ns. uudenlainen elämä?
Vaikka Tytöt, tytöt, tytöt sisälsikin ongelmia, oli se kokonaisuudessaan kerrassaan ihana katselukokemus. Tuuletin useassa kohtaa, esimerkiksi siinä, kun Mimmi neuvoi Rönkköä keskustelemaan seksikumppaninsa kanssa siitä, mitä hän tahtoo. Nauroin, viihdyin. Kyseenalaistin muutamaa kohtaa, kuten sen, miten kaikki vain päätyivät hässimään. Voin kuitenkin lämpimästi suositella elokuvaa aivan kaikille. Uskon sen tarjoavan etenkin nuorille paljon samaistuttavaa ja toisaalta jotain sellaista, joista nuoret voisivat jopa oppia.
Tutustu myös juttusarjaani Vammaisuuden näyttämö, jossa jaan mietteitäni olemassaolevista vammaisuuden representaatioista.
