Lue tai kuuntele nämä ja opi seksuaalisuudesta on juttusarja, jossa käsittelen erilaisten mediatuotosten antamaa kuvaa seksuaalisuudesta. Miten esimerkiksi seksuaalisuuden moninaisuus otettiin huomioon? Onko teos helposti lähestyttävä ja ymmärrettävä? Tökkikö jokin sisällössä minua seksologian ammattilaisena? Mitä olisin kaivannut lisää?
Jaan tässä juttusarjassa mietteitäni niin kirjoista kuin podcasteistakin. Tällä kertaa käsittelyssäni on seksuaalikasvattajaopiskelija ja mediapersoona Joonas Pesosen Onks OK?-podcast. Pesosen touhuja jo hyvän tovin somessa seuranneena olin innoissani kuullessani hänen aloittavan podcastin. Samaan aikaan hiukan mietin, kuinka hän onnistuu yhdistämään seksuaalisuudesta puhuttaessa paitsi jatkuvasti karttuvan ammattitaitonsa tulevana seksologina, myös räiskyvän ja suoran persoonansa. Vastaus selvisi minulle jo ensimmäisen jakson puolessa välissä: aivan loistavasti. Podcastissa hän vastaa seuraajiensa ja kuulijoidensa seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviin kysymyksiin. Seksipodcastien maailmassa, jossa on totuttu siihen, kuinka hostit puhuvat valitusta teemasta keskenään tai vieraiden kanssa, on tämä lähestymistapa virkistävä. Se muistuttaa minua, kuten varmasti muitakin kuuntelijoita, nuoruuden aikakausilehtien kysymyspalstoista, joiden kautta moni meistä on pyrkinyt löytämään vastauksia seksuaalisuudessa mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Vaikka Joonas onkin seksologian tuleva ammattilainen ja hostaa ohjelmaansa yksin, ei hän väitä tietävänsä kaikesta kaikkea. Kun mennään teemaan, josta hän ei tiedä ja kokee, ettei voisi sen tarvitsemalla kunnioituksella tai kattavuudella siitä puhua, kääntyy hän asiantuntijan puoleen. Näin tuleekin toimia. Esimerkiksi transasioissa hän haastattelee tunnettua transaktivistia Mona Blingiä. Vastaavasti, kun vammainen seuraaja pohtii, kuuluuko seksuaalisuus hänelle, antaa Pesonen kysymyksen pohdittavaksi vammaisaktivisti Jasmine Revolle.
Podcastissa käsitellään laajasti eri teemoja: Haluja ja haluttomuutta, ”normaaliuteen” liittyviä paineita, erilaisia seksuaalisia mieltymyksiä, homofobisuutta ja kommunikaatiota ynnä muuta.
Osaa podcastiin tulleista kysymyksistä käsitellään laajasti. Toisiin, kuten ”Mitä tehdä, jos toinen ei halua seksiä?”, hostimme vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi ”Ette harrasta seksiä”. Tämän tyyppiset vastaukset tuollaisiin kysymyksiin ovat ymmärrettäviä. Ilman suostumusta ei ole seksiä. Toista ei saa myöskään painostaa seksiin, vaan (seksi)kumppanin kieltäytymistä ja rajoja on kunniotettava mukisematta. Aivan, kuten jokaisen tulee kuunnella ja kunnioittaa myös omia rajojaan. EI:n sanominen ja kausittaiset tai pidempikestoiset ”kuivat kaudet” kun ovat varsin ok. Halukkuus ja libido ovat täysin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Niihin liittyvät monenlaiset seikat. Vaikka Pesonen saattaa joskus naurahtaa tai naureskella jollekin käsiteltävälle kysymykselle, ei hän koskaan naura kysyjälle. Hän huvittuu ehkä omista ajatuksistaan teemaan liittyen. Kenties häntä naurattavat yhteiskunnalliset vinoumat liittyen kysymykseen. Ensimmäisessä jaksossa hän nauroi muiden vastauksille. Tuohon jaksoon, johon hän ei vielä ollut kerännyt seuraajien mietteitä, etsi hän kysymykset Vauva.fi – sivustolta. Eräs foorumin käyttäjä oli kysynyt, mikä on ”sub mies.” Vastaukset olivat huvittavia. Reagoituaan muutamiin vastauksiin, vastaa Pesonen kysymykseen asiallisesti ja ohjaa sen jälkeen lukijan Helsingin Akateemiset Kinkyt Ry:n (Häkki Ry) sivuille oppimaan halutessaan lisää aiheesta.
Pesonen antaa podcastissa selvästi tilaa persoonalleen ja se tekee siitä niin viihdyttävän ja koukuttavan. Hän avaa omaa historiaansa ja vanhoja, mutta toisaalta myös nykyisiä, ajatuskulkujaan liittyen seksuaalisuuteen. Tämä tekee Pesosesta samaistuttavan, osoittaen, että jokaisella on oma matkansa seksuaalisuutensa kanssa. Avautuminen antaa kuulijalle oivalluksia. Se kertoo, että jokaisella on ja on ollut omat solmunsa liittyen seksuaalisuuteen. Pesonen puhuu kiinnostavasti myös omista, aiemmin omaamistaan homofobisista ajatuksista ja niiden käsittelystä. Tämä on varmasti monelle seksuaalivähemmistöön kuuluvalle tärkeää kuultavaa.
Sydäntäni lämmitti erityisesti se, kun Pesonen kertoi havahtuneensa omiin ableistisiin ajatuksiinsa. Sex Education – sarjan kolmannella kaudella on pariskunta, jossa toinen on vammainen ja toinen vammaton. Kun vaikeavammainen Isaac jätti vammattoman Maven, oli Pesonen hämmentynyt. Voiko näinkin käydä? Hetken mietittyään hän oli ymmärtänyt, että totta kai voi. Suhteet ovat (tai ainakin niiden tulisi olla) tasa-arvoisia, oli sen osapuolten toimintakyky mikä vain. Samalla tavoin vammainen voi päättää suhteen kuin vammatonkin. Ei vammainen (ainakaan toivottavasti) tartu jokaiseen, joka osoittaa hänelle hiukan huomiota, kuin viimeiseen oljenkorteen. Pesosen herääminen omiin ajatuskulkuihinsa on oiva muistutus kahdesta asiasta: ensinnäkin, medialla on valtaa siihen, miten ajattelemme erilaisista ihmisryhmistä. Toisekseen, jotta pääsemme yhteiskuntana eroon vammaisuuteen liittyvistä ennakkoluuloista, on erilaisia toimintakykyjä omaavia suunnattoman tärkeää nähdä vaihtelevissa rooleissa mediassa. Mikäli kyseessä on fiktiivinen tuotos, on vammaisia itsejään tärkeä konsultoida kesken prosessin.
Ensimmäinen kausi podcastista tuli juuri päätökseensä. Se piti otteessaan alusta loppuun. Pesosen ote tekemiseensä muuttui varmemmaksi jakso jaksolta, mutta huumori, joka minut koukutti tuotokseen, ei unohtunut matkan varrella. Pidin myös siitä, miten kauden viimeisessä jaksossa Pesonen oli ottanut studioon vieraan keskustelemaan seuraajien kysymyksistä ja vastaamaan niihin. Tämä kaksikon vuorovaikutus toi jaksoon heti uudenlaista syvyyttä. En näe livevieraan olevan jokaisessa tulevaisuuden jaksossa tarpeellinen, mutta toisinaan se toisi varmasti väriä sisältöön. Tulevaisuudessa teemajaksot voisivat olla järkevä kehityssuunta.
En muista, koska olisin viimeksi nauranut podcastia kuunnellessa näin. Viihdearvo on siis kohdallaan. Siitä huolimatta Pesosen lähestymistapa on lämmin, asiantunteva ja ymmärtäväinen. Maailmaa mullistavia oivalluksia podcast ei välttämättä tarjoa. Se voi kuitenkin antaa vertaistukea: Mikä tahansa itseä mietityttääkin seksuaalisuuteen tai seksiin liittyen, voi olla kohtalaisen varma, ettei ole mietteidensä kanssa yksin. Onks Ok? voi auttaa ymmärtämään itseä. Ennen kaikkea se normalisoi avointa keskustelua seksuaalisuudesta ja seksistä. Voin lämpimästi suositella tätä esimerkiksi Spotifysta löytyvää podcastia.
—
Tutustu myös näihin juttusarjoihin:
Vammaisuuden näyttämö: Juttusarja, jossa pohdin erilaisten mediatuotosten antamaa kuvaa vammaisuudesta. Arvioitavana ovat niin podcastit, sarjat, kirjat kuin elokuvatkin.
Seksuaalisuus fiktiossa käsittelee nimensä mukaisesti fiktiotuotosten antamaa kuvaa seksuaalisuudesta. Miten esimerkiksi elokuva x käsittelee seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta? Missä valossa se näyttää esiin nostamiaan ilmiöitä?
