Vaikka Pride on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmiselle omistettu juhla ja kuukausi, on ihan jokaisen tärkeää ottaa osaa sen viestiin. Vaikka ei itse kuuluisikaan vähemmistöön, on jokaisen vastuulla rakentaa meille kaikille parempaa maailmaa. Vähemmistön oikeuksia puolustavaa valtaväestön edustajaa kutsutaan allyksi, eli liittolaiseksi. Tässä postauksessa käyn läpi, miksi on tärkeää olla liittolainen, ja kuinka olla hyvä liittolainen.
Sateenkaariväestön oikeudet eivät toteudu yhteiskunnassa, kuten edellisessä postauksessa totesin. Vähemmistöstressillä, eli vähemmistöön kuulumisesta johtuvasta syrjinnästä aiheutuvalla stressillä, on merkittäviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. Vähemmistöön kuuluvat eivät saa yksin muutosta aikaan, eikä meidän tarvitse olla niitä, jotka muutosta tekevät. Tarvitsemme enemmistön apua. Enemmistö voi tehdä aktivismia turvallisemmasta lähtökohdasta, sillä aktivismi ei uhkaa välittömästi heidän terveyttään ja turvallisuuttaan.
Liittolaisuuden ei tarvitse olla rakettitiedettä, vaikka nettikeskustelujen seuraaminen saattaa joskus luoda sen kuvan. Kaikkea ei tarvitse – eikä edes voi – tietää ja osata. On syytä muistaa, että tasa-arvon toteutuminen on hyvin monitahoinen vyyhti, jossa yhtä aikaa tapahtuu monenlaisia epätasa-arvon muotoja. Jokainen vähemmistön edustaja myös reagoi kokemuksiinsa eri tavalla. Maailma, jossa kaikki suhtautuisivat toisiinsa yhtäläisesti ilman ennakkokäsityksiä on mahdottomuus. Ihminen oppii jatkuvasti paitsi termien kehittyessä, myös toisia ihmisiä kohdatessaan. Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea. Tärkeintä on kohdella muita ihmisinä ja pystyä tunnistamaan, vaikuttavatko omat ennakko-oletukset tai asenteet käytökseemme.
Asiat eivät muutu välittömästi. Esimerkiksi kulttuuritutkimuksen legenda Stuart Hall on kirjoittanut siitä, kuinka rasistista orjuuden kieltämistä vaatinut retoriikka oli. Se voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta muuttunut tilanne antaa mahdollisuuden reflektoida tarkemmin ajatuksia. Orjuuden jatkuessa abolitionismin sisäistämien ongelmallisten stereotypioiden ruotimisen hyöty olisi ollut vähäinen. Aktiivisen väkivallan lopettaminen on prioriteetti, ei voida kuitenkaan ajatella niin, että asian x pitäisi olla korjattu, ennen kuin mainitaan listan seuraava asia.
Kun lähdemme etsimään tietoa aiheesta, pöllähdämme keskusteluun, joka vilisee ristiriitaisia ohjeita siitä, mikä on oikein ja mikä ei. Tärkeintä on, että pyrit olemaan parempi ja muistamaan, että vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki arvokkaita ja jokaisella on oikeus elää elämäänsä omalla tavallaan niin kauan, kuin ei vahingoita muita. Riittää, että aidosti olet valmis yrittämään ja hyväksyt sen, että myöskin toisella on oikeus tunteisiinsa, vaikka mahdollinen loukkaus ei olisi ollut tarkoituksellinen.
Mitä on hyvä liittolaisuus?
TIEDOSTA OMAT ENNAKKOLUULOSI JA ASENTEESI.Omia ennakkoasenteita ei tarvitse hävetä silloin, kun ne ovat vain ajatuksia. Ne pitävät meidät hengissä, ja jokainen muodostaa niitä kaikkialta ympäristöstämme. Olennaista on se, miten niiden pohjalta toimii. Älä tuo oletuksiasi julki, sillä esimerkiksi sukupuolta tai suuntautumista ei voi päätellä ulkoapäin. Haasta ennakkoajatuksiasi ja etsi asianmukaista tietoa sateenkaarevuudesta.
Omien ennakkoluulojen tiedostaminen on tärkeää myös sateenkariyhteisön sisällä, sillä yhteisökään ei ole ennakkoluuloista vapaa. Osa seksuaalivähemmistöön kuuluvista saattaa väheksyä transihmisiä.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvana vammaisena törmään ja kuulen myös samassa tilanteessa olevilta ystäviltäni, ulossulkemiseen liittyvistä kokemuksista. Tapahtumia järjestettäessä kiinnitetään aivan liian vähän huomiota esteettömyyteen sillä usein vammattomien toimesta ajatellaan, ettei vammaisilla ole samanlaista yhteenkuuluvuudentarvetta, tai ettei kokemus sateenkaarevuudesta olisi heille yhtä iso osa itseä kuin muille. Se, ettei vammaisia näy jossain, johtuu usein hyvin pitkälti siitä, ettemme pääse paikalle.
Vaikka kuuluisitkin itse sateenkaareviin, ota selvää myös muiden saman yhteisöön kuuluvien elinoloista – ja kokemuksista. Jokaisen identiteetti on uniikki, samoin kuin kokemus maailmasta. Jokainen kokemus on yhtä aito ja tärkeä, eikä niitä sovi kyseenalaistaa vain siksi, että ne ovat itselle vieraita.
KUNNIOITA YKSITYISYYTTÄ. Jos tunnet sateenkaarevan ihmisen, muista: hän ei ole velvoitettu olemaan tietopankkisi. Ensinnäkin, hän voisi vastata sateenkaariasioihin liittyviin kysymyksiin vain omasta näkökannastaan. Toisekseen, kokemukseen omasta identiteetistä voi liittyä paljon kipeitä asioita ja identiteetti voi olla hakusessa. Kellään ei myöskään ole velvollisuutta toimia tietolähteenä muille.
JAA SATEENKAAREVIEN POSTAUKSIA JA TIETOA. Sateenkaarevat aktivistit jakavat huomattavan määrän tietoa siitä, millaista elämä ko. vähemmistöön kuuluvana on. Julkaisut ovat niin kantaaottavia kuin arkeen keskittyviäkin. Jokaisen kokemus vähemmistöön kuulumisesta on erilainen, vaikka universaalejakin kokemuksia on. Seuraa mahdollisimman montaa vaikuttajaa saadaksesi mahdollisimman kattavan käsityksen LGBTQ+ -yhteisössä elämisestä ja yhteisön kohtaamista haasteista. Jakamalla postauksia autat tiedon leviämistä ja toimit äänitorvena ilman, että yrittäisit puhua heidän puolestaan. Osallistu myös sateenkaarevien hyväksi järjestettäviin tapahtumiin, kuten Prideen.
PYRI SENSITIIVISEEN KIELENKÄYTTÖÖN. Kohtaamme kanssaihmisiä erilaisissa tilanteissa ja pääsemme, tai voimme kysyä heiltä heidän seuraelämästään tai intiimistä terveydestään. Älä puheissasi tee turhia viittauksia sukupuoleen, vaan anna henkilön kertoa identiteetistään ja vaikkapa suhdetilanteestaan omin sanoin. Ellei henkilö ole kertonut olevansa sukupuoli-identiteetiltään nainen, älä viittaa häneen naisena vaan henkilönä. Puhu mies- tai naisystävän sijaan kumppanista. Kysy keskustelukumppaniesi pronomineja, etenkin jos puhut englanniksi. Ne eivät kerro suoraan henkilön sukupuolesta, mutta auttavat sensitiivisessä kohtaamisessa. Suomessa pronomini hän on sukupuolineutraali, sillä se vastaa englanninkielen ”she”, ”he” ja ”they” -ilmauksia. Vaikka pronominien kysyminen ei sinällään ole Suomessa samalla tavoin sensitiivisyyden edellytys kuin englannissa, antaa se nähdyksi tulleen olon.
Sen sijaan, että puhut kadulla näkemästäsi henkilöstä lapselle tai ystävälle ”tätinä tuolla” käytä enemmän tunnistettavampia termejä kuten: ”hän, jolla on pinkki glitterhattu ja tatuointi, jossa on pörröinen opossumi.”
Yhteiskunnassamme on totuttu käyttämään tiettyjä termejä, kuten “homo”, haukkumistarkoituksessa. Tämän loukkaavuutta ei toivottavasti tarvitse enää selittää.
ÄLÄ VELVOITA AKTIVISTIA OTTAMAAN KANTAA. Lähtökohtaisesti vähemmistöasioista aktivismia tekevä henkilö kuuluu itse siihen vähemmistöön, tai niihin vähemmistöihin, joista puhuu. Kaikki normia ravisuttava voi aiheuttaa ympärillä olevissa ihmisissä huomattavaa närää ja altistaa vaikuttajan vihapuheelle. Samaan aikaan jatkuva syrjintä uuvuttaa ja maailmalla olevat muutokset voivat pelottaa. Älä vaadi vaikuttajaa ottamaan kantaa asiaan x, kun voit ottaa siihen kantaa itsekin.
Liittolaisuus on suunnattoman tärkeää tasa-arvon saavuttamiseksi. Monet pelkäävät ryhtyä liittolaisiksi, sillä siitä maalataan verkossa jotakin hirvittävän monimutkaista, ja ihmiset pelkäävät mokaavansa. Kaiken liittolaisuuteen liittyvän voisi kuitenkin tiivistää kahteen sanaan: “kuuntele, kunnioita.” Haastankin jokaista avartamaan omaa maailmaansa, keräämään tietoa moninaisuudesta ja kysymään itseltään: “Mikä estää sinua olemasta liittolainen?”
Lue myös:
Miksi sateenkaarevien asemaan on kiinnitettävä huomiota?
Sinulle, sateenkaarinuoren ystävä
Sinulle, sateenkaarinuoren vanhempi
Kynäniekan salaiset mietteet 