Työmarkkinoilla sanotaan olevan huutava pula työntekijöistä. Samaan aikaan joidenkin selvitysten mukaan jopa 80% vammaisista on työmarkkinoiden ulkopuolella, joko työttöminä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä ei suinkaan johdu siitä, etteikö meissä vammaisissa olisi valtavasti potentiaalia. Meidän työllistymistämme estävät paitsi ennakkoluulot, myös työhön liittyvät rakenteet. Miten työkulttuurista saisi inklusiivisemman, ja millaisiin taustatekijöihin panostamalla vammaisten olisi helpompi löytää itsensä osana työyhteisöä?
OSA-AIKATYÖ KUNNIAAN. Uusi hallitus haluaa rokottaa kaikkia niitä, jotka eivät kykene tekemään täyttä työviikkoa. Tämä on suora hyökkäys monia vammaisia tai pitkäaikaissairaita kohtaan. Maailmassa, jossa moni heikommassa asemassa oleva elää jo nyt köyhyysrajan molemmin puolin, ja jossa sosiaaliturvaa ollaan edelleen leikkaamassa, tulisi tukea voimakkaammin erilaisia työn muotoja. Monelle sairaalle täysi työviikko on niin kehollisesti, kuin mielen näkökulmasta liikaa. Osa-aikatyössä voisimme kuitenkin paitsi vaikuttaa ratkaisevasti elintasoomme, myös olla työyhteisölle suunnattoman arvokas voima.
JOUSTOA TYÖPÄIVIIN. Työnteon tulisi olla joustavaa kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Vammainen on parempi työntekijä, jos hän voi kehollisesti hyvin. Tähän auttaa usein kuntoutus. Koska monet kuntoutuspaikat ovat auki vain virka-aikaan tai inan sen yli, saattaa kuntoutusta olla hankala sopia työpäivien yhteyteen, mikäli vammainen tekee täyttä työviikkoa vailla joustomahdollisuutta. Olisikin hyvä, jos toimenkuvan salliessa yhä useampi työnantaja tarjoaisi vammaiselle mahdollisuuden käydä kesken työpäivänsä fysioterapiassa ja tulla sitten jatkamaan työpäivänsä loppuun, tarvittaessa sitä toisesta päästä venyttäen.
Myös etätyön mahdollisuus on hyvä olla olemassa. Koronan ainoa hyvä puoli olikin se, kuinka se muutti työkulttuuriamme. Sellaisen työn, jonka ei aiemmin ajateltu voivan tapahtua etänä, olikin pakko muotoutua kotoa tehtäväksi. Vammaisella on kuitenkin yhtäläinen oikeus päästä lähityönä tehtävän työn toimipisteeseen ja osallistumaan yhteisöön. Kuitenkin joinain päivinä, jos esimerkiksi oma keho kiukuttelee, tai avustajan saaminen on ongelma, saattaa etätyön mahdollisuus olla vammaisen pelastaja.
KESKUSTELU YKSILÖLLISISTÄ TARPEISTA. Vammojen ja sairauksien vaikutus elämään on yksilöllinen. Niinpä työnantajan on syytä keskustella vammaisen kanssa, minkälaista apua ja tukea tämä saattaisi tarvita kyetäkseen mahdollisimman tehokkaaseen ja itselleen vähiten kuormittavaan työsuoritukseen.
TIETOA PALKKAAMISEN TUISTA LISÄTTÄVÄ. Monissa tilanteissa työnantaja voi saada vammaisen palkkaamiseen rahallista tukea. Tämä palkkatuki myönnetään työnantajalle, mikäli työntekijän vamma vaikuttaa työntekoon tai sen laatuun. Esimerkiksi mikäli työntekijällä ei ole juuri sillä hetkellä tarvittavia apuvälineitä tai ne ovat huollossa, tai kuntoutus käynnissä, saattaa työn laatu heikentyä. Konkreettisesti tilanne voi olla seuraavanlainen: Kuulovammaisen työntekijän työskennellessä asiakaspalvelussa, hän ei välttämättä pysty suorittamaan puhelinsoittotehtäviä työpaikan antamilla välineillä. Tässä tilanteessa on kuitenkin mahdollisuus keskittää työntekijä muihin tehtäviin, tai hankkia tarvittavat apuvälineet ja laitteet, joilla hän pystyy suorittamaan samat tehtävät kuin muutkin työntekijät. Vain harva on kuitenkin tietoinen näistä tukimahdollisuuksista. Niistä tulisi puhua enemmän. Vammainen tulee kuitenkin ensisijaisesti palkata osaamisensa vuoksi eikä siksi, että työnantajalla on mahdollisuus saada siihen rahallista helpotusta.
Samaan tapaan vammaisjärjestöjen ja työnantajatahojen välistä yhteistyötä olisi lisättävä, jotta vammaisilla ja potentiaalisilla työnantajatahoilla olisi paremmat mahdollisuudet kohdata toisensa.
TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN TYÖYHTEISÖISSÄ. Tutkimusten mukaan vammaiset saattavat kohdata syrjintää myös saadessaan työpaikan. Työtoverit eivät välttämättä osaa kohdata vammaista. Hän saattaa joutua todistelemaan osaamistaan, eikä välttämättä saa osaamistaan vastaavia työtehtäviä. Olisi tärkeää, että työnantajat kuulisivat esimerkiksi joissakin johtajuuskoulutuksissa siitä, miten vammaisia ihmisiä kohdataan. Lisäksi olisi tärkeää antaa vammaiselle työsuhteen alussa tilaa kertoa vammastaan ja tilanteestaan muille yhteisön jäsenille, mikäli hän itse tahtoo niin toimia. Velvoitetta tähän ei saa olla.
ESTEETTÖMYYTEEN JA SAAVUTETTAVUUTEEN KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA. Työpaikka on velvoitettu tekemään kohtuulliset muutokset tiloihinsa. Tällaisia ovat esimerkiksi kaiteiden asentaminen WC-tiloihin tarvittaessa tai ergonomisen työpisteen järjestäminen.
VAMMAISUUDEN MUKANAAN TUOMA YMMÄRRYS NÄHTÄVÄ HYÖTYNÄ. Vaikka vammaisuus tuo mukanaan ikäviä mausteita, samaan aikaan se kuitenkin tuo myös merkittävää osaamista ja ymmärrystä maailmasta. Esteettömyydestä ja saavutettavuudesta on alettu puhua viime vuosina huomattavasti aiempaa enemmän. Vammaisena näiden asioiden kanssa on joutunut kosketuksiin, ja sitä kautta on mahdollista tuoda arvokasta tietoa työyhteisölle. Vastaavasti esimerkiksi avustajien työnantajana toimiminen on opettanut organisointikykyä ja muitakin työkulttuurissa usein arvostettuja taitoja aina johtamisesta lähtien. Tätä osaamista ei tosin välttämättä uskalla tuoda ilmi, ainakaan hakemusvaiheessa, sillä vammaisten syrjintää esiintyy rutkasti.
VAMMAISEN TYÖKYKYYN / TYÖSKENTELYN MAHDOLLISUUKSIIN VAIKUTTAVAT TAUSTATEKIJÄT
TUKIJÄRJESTELMÄ MUUTETTAVA TYÖHÖN KANNUSTAVAKSI. Nykyinen tukijärjestelmä ei motivoi työntekoon tai korkealle kouluttautumiseen. Tukia on myönnettävä jokaiselle, joka niitä tarvitsee, sillä on muistettava, etteivät kaikki voi työskennellä täyspäiväisesti. Ilman tukia moni osa-aikatyöläinen ja/tai opiskelija ei eläisi. Pelkillä tuillakaan ei elä. Jos ihminen kuitenkin tekee töitä ”liikaa”, hän joutuu maksamaan tuistaan takaisin.
Työkyvyttömyyseläke on joustavuudessaan työttömyystukia parempi. Eläkeläinen voi työskennellä omien mahdollisuuksiensa mukaan ilman, että se vaikuttaa eläkkeen maksamiseen – tulorajaan saakka. Tuloraja määritellään niin, että se on täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä 40% ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä 60% aiemmasta ansiotasosta. Eläkkeen tarve ei kuitenkaan välttämättä katoa mihinkään, vaikka työntekijä saavuttaisi vaikkapa 61% entisestä palkkatasostaan. Usein esimerkiksi toimintakyky on vaihtelevaa. Eläkeläisen ei siis kannata pyrkiä tuota parempiin palkkoihin. Pääomatulot eivät kuitenkaan vaikuta eläkkeeseen, olivat ne minkä suuruisia tahansa. Eläkeläinen saisi siis vaurastua sijoittamalla, mutta ei kehittämällä ammatillista osaamistaan.
Huom! Jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty pysyvän sokeuden tai liikuntakyvyttömyyden vuoksi, voi henkilö työskennellä ilman, että työstä saatavat ansiot vaikuttavat eläkkeen maksamiseen.
KUNTOUTUKSEN MERKITYS YMMÄRRETTÄVÄ. Mikäli henkilö saa riittävää kuntoutusta, on hänen kehonsa kivuton ja paremmin auki, kuten aiemmin todettiin. Paremmat liikeradat omaavan kehon kanssa on usein helpompi toimia, ja näin ollen henkilö on tehokkaampi.
Viime vuosina ainakin Kelan kustantamaa kuntoutusta on leikattu monilta perusteettomasti. Näin on saattanut käydä, vaikka kuntoutuksessa olisi tapahtunut edistymistä. Tapahtui kuntoutuksessa edistystä tai ei, on toimintakykyä ylläpitävällä kuntoutuksella suuri merkitys henkilön hyvinvointiin. Jotta toimintakyky pysyisi yllä, täytyy olemassa olevan kertamäärän pysyä stabiilina. Toisin kuin Kela tuntuu ajattelevan, ei kuntoutuksen merkitys vähene iän myötä vaan päinvastoin.
Harjoitteet ylläpitävät kehon voimaa ja kestävyyttä, mahdollisesti myös lisäävät sitä. Paremmat voimatasot ja vaikkapa hallinta omasta kehosta puolestaan helpottavat työssä toimimista.
Fysioterapiassa on myös mahdollisuus manuaaliseen käsittelyyn. Monet vammaiset kehot, joissa on spastisuutta, kuten omassani, suorastaan huutavat säännöllistä ja osaavaa, monipuolista käsittelyä. Käsittelyn avulla liikeratani pysyvät auki ja kipuni minimissään. Oikeaoppinen käsittely vaatii laajaa anatomian tuntemusta ja uskallusta toimia. Käsittelyä ei voi laittaa avustajien vastuulle.
Kuntoutus ei ole kuluerä, vaan se parantaa vammaisen tuottavuutta ja tarjoaa henkilölle mahdollisuuden vaikuttaa elintasoonsa.
RIITTÄVÄT YKSILÖLLISET VAMMAISPALVELUT TAKAVAAT OSALLISUUDEN. Suoriutuakseen työstä vammainen tarvitsee erilaisia palveluita, kuten kuljetuspalveluita, avustajatunteja ja toimivat apuvälineet. Vammaispalvelu on velvoitettu takaamaan nämä. Näiden palveluiden olemassaolo ei itsessään riitä, vaan niistä tulee tehdä toimivia.
Esimerkiksi apuvälineet eivät ole asia, josta voidaan ajatella olevan mahdollista säästää. Ergonomiset, juuri omiin tarpeisiin sopivat apuvälineet takaavat sen, että vammainen kykenee osallistumaan ja olemaan, työn saatuaan, ripeä työntekijä.
Mikäli henkilö tarvitsee työpäivän aikana henkilökohtaista avustajaa tai esim. tulkkia, on näiden palveluiden oltava riittäviä. Avustajien ja tulkkien vaihtuvuus tulisi pitää mahdollisimman pienenä. Kun kasvot eivät kokoajan vaihdu, voi vammainen keskittyä vain työntekoon, eikä hänen aikansa kulu esimerkiksi avustajan ohjeistukseen tai jatkuvaan rutiinien uudelleenluomiseen.
KULJETUSPALVELUIDEN UUDELLEENRESURSSOINTI Vammainen työntekijä on aivan yhtä arvokas, kuin vammaton. Hän ei voi siis jatkuvasti tulla myöhässä esimerkiksi sen vuoksi, ettei kuljetusautoja ole yksinkertaisesti tarpeeksi, tai ettei joku ole muistanut merkata kyytiä ylös. Vailla järjen häivää tehdyistä kuljetusten yhdistelyistä on luovuttava. Näillä tarkoitan tilannetta, jossa otetaan henkilö A kyytiin paikasta x ja ilman, että henkilölle A on etukäteen ilmoitettu, lähdetään hakemaan henkilö B jostain mutkan takaa. Mikäli henkilö on jatkuvasti myöhässä, hän menettää arvokasta työaikaa. Lisäksi hän voi näyttää huonolta työnantajan silmissä ja työpaikka voi olla uhattuna. Hyvin toimivat kuljetuspalvelut ovat työnteon edellytys kun kyseessä on vammainen henkilö.
Inklusiivisemman työkulttuurin rakentaminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii niin tiedon lisäämistä, kuin toimintatapojen muutoksiakin. Jokaisella ihmisellä on oikeus pyrkiä vaikuttamaan elintasoonsa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella tulisi olla tasa-arvoinen mahdollisuus työelämään.
Lue myös:
Miksi vammaisia on työmarkkinoilla niin vähän?
Oivalluksia työllistymisestä
Mitä erilaiset työt ovat minulle opettaneet?
Lähteet:
Björkberg, E., Fredriksson, J., Hakola, M., Hanhikoski, B., Jantunen, V., Mäki, A., Ojamo, M., Rissanen, P., Salminen, P., Tammi, T., Teinikivi, M., Ukkola, V. & Verainen, L. (2019). Miten vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat Suomessa? Työelämä ja köyhyys –teematyöryhmän raportti. Vammaisfoorumi Ry. https://vammaisfoorumi.fi/wp-content/uploads/2019/09/RAPORTTI-Työelämä-ja-köyhyys.pdf
Ekholm, E. & Teittinen, A. (2014). Vammaiset nuoret ja työntekijäkansalaisuuus: Osallistumisen esteitä ja edellytyksiä. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia. Kela. http://hdl.handle.net/10138/144151
Lehtinen, S. & Narsakka, J. (2018). Ammatillisesti koulutettujen vammaisten henkilöiden kokemuksia työelämästä [opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802052021
Mahlamäki, P. (2013). Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus. https://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_005.html?s=0
https://www.kela.fi/tyokyvyttomyyselake-ja-kuntoutustuki-tyonteko-elakkeella
https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/kuinka-paljon-tyokyvyttomyyselakkeella-voi-tehda-toita/
Kynäniekan salaiset mietteet 