Me vammaiset käytämme usein liikkumiseemme taksia, sillä julkisissa kulkuvälineissä liikkuminen on hankalaa tai jopa mahdotonta. Lain mukaan kunnan on myönnettävä meille tarvittavat työmatkat ja lisäksi 18 yhdensuuntaista virkistys – ja vapaa-ajan taksimatkaa kuussa. Käytännössä tämä tarkoittaa siis yhdeksää (9) edestakaista matkaa kuussa. Tähän kuuluvat siis kaikki kauppareissut, konsertit, elokuvat, järjestöaktiviteetit, isommissa kaupoissa käymiset, kaikki. Olet liemessä, jos et voi käyttää julkisia. Hyvästi yllättävät kahvilareissut ja illanistujaiset kaverin kanssa. Hyvästi spontaanius. Pahimmillaan menot on suunniteltava kuukautta etukäteen, jotta matkat saa varmasti riittämään pakollisiin velvollisuuksiin.
Lisämatkoja on mahdollista anoa, mutta sitä varten sinulla on oltava tarkat erittelyt siitä, mihin niitä taksikyytejä tarvitset. Jollekin kunnalle perusteeksi kelpaavat vain seuroissa toimivat harrastukset, joiden vetäjiltä voi varmistaa harrastamisen säännöllisyyden. Tämä on taas oiva esimerkki siitä, miten meitä yritetään valvoa, rajoittaa ja tarkkailla. Aina lisämatkoja ei saa, vaikka olisi minkälaiset perusteet.
Ongelmat eivät lopu tähän.Taksin joutuu tilaamaan vähintään tuntia aiemmin, joissakin kunnissa jopa kaksi tuntia ennen lähtöä. Tästä huolimatta ei ole takuita, että kyyti olisi ajoissa paikalla. Emme tiedä koskaan kuka sieltä tulee, joten emme voi tavoitella kuskia, jos kyydin kanssa on ongelmia. Toki tässä on kuntakohtaisia eroja. Olen törmännyt pari kertaa tilanteeseen, jossa kuljettaja on tullut hakemaan duunikaveriani yli puolituntia etuajassa töistä ja on kieltäytynyt odottamasta. Kuulostaako tämä oikealta? Itselleni tulee väkisinkin semmoinen tunne, ettei meidän vammaisten työntekoa oteta tosissaan. Miksi muuten meitä tultaisiin hakemaan mielivaltaisesti?
Osa ongelmista aiheutuu mielivaltaisesta kyytien yhdistelystä. Muistan useammankin kerran, kun olen tilannut kyydin ohjattuun harrastukseen. Laskin, että matkaan menee noin parikymmentä minuuttia, ja otin huomioon ruuhkavaran. Taksiin hypätessäni minulle ilmoitettiin, että kävisimme hakemassa ensin henkilön X paikasta Z. Ei siinä mitään, mutta tämä tarkoitti puolentunnin ylimääräistä rundia ja myöhästyin pahasti. Puhumattakaan siitä, että olen useamman kerran myöhästynyt koulusta tämän takia. Eikö opiskeluani tai työtäni nähdä samanarvoisena kuin terveen?
Olen useamman kerran törmännyt, ja kuullut tilanteista, jossa invataksin kuljettaja ei osaa työtään. Hän joko kiinnittää tuolin puutteellisesti, tai joissain tapauksissa ei ollenkaan. Kuulemma joissain kunnissa invataksikuskeja ei kouluteta ollenkaan. Joskus kuskit alkavat väittää meille vastaan, kun toteamme, ettei tuoli ole hyvin kiinni. ”Kyllä se pysyy”, on vakiovastaus, jonka yleensä kuulemme tuossa tilanteessa. Anteeksi kuinka? Turvattomuudentunteemme sivuutetaan täysin.
Kaikki nämä ongelmat olisivat ratkaistavissa, jos meillä olisi samat oikeudet, kuin joskus oli. Saisimme itse valita kuskimme ja sopia suoraan heidän kanssaan siitä, miten liikumme. Silloin meillä olisi mahdollisuus ilmoittaa ongelmatilanteista puolin ja toisin. Matkat sujuisivat mutkattomasti ja jouhevasti.
Meidän on edelleen mahdollista hakea tuttutaksia ja oikeutta lähteä heti matkaan. Edelleenkään allekirjoittaneella ei ole käryä, miten nämä oikeudet voi saada. Useampaan otteeseen olen niitä hakenut, mutta pyyntöni on hylätty. Pitäisikö tässä hankkia hullun paperit, että kyydit onnistuisivat mutkattomasti, kun eivät muut perustelut tunnu riittävän?
1 vastaus artikkeliin “Vammaispalvelulain mukaan myönnetyt kuljetuspalvelumatkat ovat fiasko”