Vaikuttamistyö näyttäytyy monelle pelottavana mörkönä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jokainen meistä voi vaikuttaa omalla tavallaan. Sitä työtä tehdäkseen ei tarvitse olla perillä jokaisesta lain kiemurasta. Tähän tärkeään työhön on monta eri reittiä, jokaiselle omanlaisensa.. Se vain täytyy löytää. Kannattaa miettiä tarkasti, mitkä asiat itseä kiinnostavat ja lähteä kulkemaan sitä polkua. On turha yrittää tunkea nenäänsä joka paikkaan, sillä se on vain voimavarojen tuhlausta. Keskittäminen on tässäkin se juttu.
Vaikuttaa voi ihan ruohonjuuritasolla. Aina ei tarvitse pyrkiä politiikkaan tai tehdä massiivisia aloitteita. Itselleni nimenomaan tämä ruohonjuuritason vaikuttaminen on henkireikä Haluan muuttaa ihmisten mielipiteitä ja asenteita kohtaamalla heitä joko tekstieni välityksellä tai kasvotusten. Haluan saada ihmiset avaamaan silmänsä yhteiskunnan epäkohdille. Näin he todennäköisesti asettuvat joukkoihimme taistelussa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta allekirjoittamalla esimerkiksi aloitteita. Enkä minä voi esimerkiksi lukiolaisille luennoidessani tietää, kuinka monen tulevan poliitikon edessä minä istun ja höpisen. Jos viestini on tarpeeksi vakuuttava, ehkä he tulevaisuudessa lähtevät ajamaan asioitamme. Niin minä toivon.
Olin taannoin luennoimassa elämänkatsomustiedon tunnilla siitä, millaista minun näkökulmastani on olla vammainen yhteiskunnassa. Siellä yksi opiskelija kysyi mielestäni erittäin oivaltavan kysymyksen. Hän kysyi, mitä hän voi tehdä, että vammaiset otettaisiin paremmin huomioon yhteiskunnassamme. Vastaus kysymykseen on yksinkertainen: Näytä esimerkkiä. Näe erilaisuus rikkautena. Kohtaa kaikenlaiset ihmiset yksilöinä, avoimin mielin. Jokaisesta kohtaamisesta voi oppia jotain.
Sinä, joka vielä epäröit, uskallatko lähteä tekemään vaikuttamistyötä jossakin muodossa jonkin asian tiimoilta, tahdon sanoa: Vaikka hyppy tuntemattomaan pelottaa, uskalla. Pystyt siihen kyllä.
