Vammaisuus

Missä on vammaisten seksivalistus?

Seksi ja seksuaalisuus ovat luonnollisia asioita, mutta vielä tänäkin päivänä asioista puhutaan kainostellen. Kuten olen aiemminkin sanonut, jokaisella tulisi olla oikeus seksuaaliseen itseilmaisuun ja seksin harrastamiseen. Yhtälailla kun jokaisella tulisi olla oikeus näiden asioiden kokemiseen, heillä tulisi olla oikeus myös tietää näistä asioista. 

Ainakin minun nuoruudessani, vammaisten seksuaalivalistus loisti poissaolollaan. Olen aiemminkin puhunut tästä hiukan postauksessani sananen seksuaalisuudesta, mutta nyt on aika mennä aiheeseen syvemmin. 

Nuoruudessani, tavallisessa lukion terveystiedon kirjassa ei mainittu juuri muuta kuin että tällaisia ehkäisymenetelmiä on ja että ihmiset tykkäävät erilaisista asioista, eikä seksiin tule ryhtyä ennen kuin on valmis. Vammaisuudesta puhuttiin sen verran, että meitä invoja on, piste. Mitään muuta ei mainittu.  Terveyskeskuksessa minulle todettiin ehkäisypillereitä hakiessani: “Mihinkäs sä niitä tarvitset, kun sulla on hyvä iho.” Se oli pöyristyttävää. Missä on terveydenhuollon ammattilaisten ammattitaito, ainakin toisinaan? Näihin aikoihin elimme vuotta 2012, joten luulisi nyt, että terveydenhoitajat olisivat osanneet olla poliittisesti korrekteja ja jättää edes lauseen lopun pois, jos ajatus invasta heiluttamassa peittoa nyt yksinkertaisesti tuntuu kummalta. 

Jos terveydenhoitaja suhtautuu vammaisen seksielämään maton alle lakaisten ja ei esimerkiksi kysy asiaankuuluvia kysymyksiä tai alkaa puhua invalle lisääntymismekanismeista samalla tavalla kuin viisivuotiaalle, saattaa se aiheuttaa jo valmiiksi asian kanssa kipuilevalle pahemman luokan kriisin. “Entä jos tämä ei kuulukaan minulle, kun ei tuokaan näytä siihen oikein suhtautuvan?” Miten minun pitäisi saada mistään vastauksia kysymyksiini, jos hoitajat kohottelevat kulmiaan?” Jos ajattelee, ettei seksuaalinen kanssakäyminen kuulu itselle, saattaa se nostaa mahdollisesti ennestään korkeaa kynnystä hakeutua seurustelusuhteisiin vieläkin ylemmäs.

Vaikka minut olikin kasvatettu “vammattomaksi”, sillä elinpiirini koostui lähinnä sellaisista ihmisistä, joilla ei ole rajoitteita, ja minulle opetettiin pienestä pitäen, että sinähän pystyt ja sinähän teet, kipuilin näiden asioiden kanssa paljon teininä. Vaikka tahdoin parisuhteen ja näin itseni kumppanina, ajatus kaikesta seksuaalisesta tuntui vieraalta. Juurikin sen vuoksi, että tuohon aikaan asioista puhuttiin vielä vähemmän. 

Ymmärrän ettei tavallisen peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen ole millään tavalla mahdollista opettaa laajasti erilaisista tavoista harrastaa seksuaalista kanssakäymistä. Se ei olisi millään tavalla edes koulujärjestelmän tehtävä. Sen verran voitaisiin kuitenkin mainita, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus seksielämään, jos sellaisen tahtoo, rajoitteista tai muista haasteista huolimatta. Olisi tärkeää todeta myös, että mahdollisten kysymysten noustessa pintaan on ok etsiä tietoa ja hakeutua puhumaan asioista tietäville. 

Ongelmallista on, ettei vieläkään ole helppoa löytää tietoa eri vammojen mahdollisista vaikutuksista seksielämään. Asiasta kirjoitetaan paljon artikkeleita tänä päivänä, mutta edelleen on niukasti tietoa siitä, kuinka vaikkapa spastisuus saattaa vaikuttaa asioihin ja miten mahdollisia haasteita pystyy voittamaan. 

Huolestuttavinta on, että ainakaan minun kokemukseni mukaan laitoskuntoutusjaksoillekaan ei kuulu automaattisesti seksuaalineuvontaa. Mielestäni olisi olennaista, että vammaiset pääsisivät tietyssä iässä puhumaan seksuaalisuudesta ammattilaisen kanssa, joka ymmärtää myös jotain erilaisista rajoitteista. Siihen on aina ollut mahdollisuus ainakin siinä kuntoutuskeskuksessa, jossa olen itse käynyt, mutta keskusteluhetken on joutunut itse pyytämään. Itsensä kanssa kipuileva teini ei välttämättä uskalla sitä tehdä tai edes tiedä mahdollisuuden olemassaolosta. Niinpä olisi tärkeää, että mahdollisuutta keskusteluun tarjottaisiin nuorelle aktiivisemmin. Sen voisi hyvin tehdä jo siinä vaiheessa, kun nuorelle ei ole vielä ajankohtaista päätyä sänkyyn, mutta asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Hän tietäisi, että ajatukset ovat normaaleja hänellekin, rajoitteista huolimatta. Hän saisi kysyä mieltä painavista seikoista ja tietoa asioista, joita ei tullut ehkä edes ajatelleeksi. Näin ensimmäisiä kertoja eivät varjostaisi tai jopa estäisi lauma kysymysmerkkejä.

Esimerkiksi laitoskuntoutusjaksoon sisältyvässä seksuaalineuvonnassa olisi hyvä neuvoa myös avusteiseen seksiin liittyviä seikkoja, jos sille on tarvetta. Nuorelle on tärkeä selittää, mistä on kyse.  Nuoren tulee tietää, että on ok pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Yhtä olennaista on ymmärtää, missä asioissa toisen apuun voi turvautua, ja miten asia kannattaa ottaa puheeksi.

Opin vasta taannoin keskustellessani tutun kanssa, ettei Kela laske seksuaaliterapiaa korvattavien hoitosuhteiden piiriin missään tapauksessa. Olin tippua tuolistani. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä, muodossa tai toisessa. Se on myös erittäin herkkä osa meitä. Se muuttuu jossain määrin halki koko elämän, mutta erityisen suuren kolauksen se kokee esimerkiksi vammautumisen tai seksuaalisen trauman seurauksena. Ne ovat ihan eri asioita, mutta molemmissa suhde itseen ja omaan kehoon muuttuu. Miksei näitä ihmisiä ohjata voimakkaammin puhumaan? Ylipäätään kaikki, joilla on haasteita näiden asioiden kanssa, tarvitsisivat helpon reitin asioiden purkamiseen. Miksei seksuaaliterapiaa nähdä terapiana muiden joukossa?

Johtuuko se, että seksuaalisuuteen liittyvä valistus ja tuki on vielä niin suppeaa ja vammaiset unohtavaa siitä, että ajasta, jolloin seksuaalisuudesta vaiettiin täysin ja erilaisuutta karsastettiin vieläkin voimakkaammin ei ole niin kauaa? Nyt, kun seksistä puhutaan avoimemmin, keskustelun tulisi huomioida kaikki väestöryhmät ja erilaiset tarpeet. 

Seksuaalivalistus on tärkeää ja on hyvä, että kouluissamme ja yhteiskunnassamme ylipäätään on sitä suhteellisen helppo saada verrattuna moniin muihin maihin. Se on kuitenkin hyvin suppea. Laajempi ja monimuotoisempi valistus, joka olisi helposti kaikkien tarvitsijoiden saatavilla, auttaisi rakentamaan tervettä suhdetta itseen ja kehoon.

Lue myös:
Seksuaalineuvonta kunniaan 

Seksiin ei ole vain yhtä kaavaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.