Kuntoutus, Vammaisuus

Kuntoutuksesta poikkeustilassa

 Viime viikolla vammaismaailma kuohui, kun Kela totesi, että kaikki läsnäoloterapiat on keskeytettävä 30.5.2020 saakka. Monet vammaiset, sekä heidän hyväkseen toimivat ammattilaiset, kuten fysioterapeutit, nostivat asiasta mekkalan. Kela joutui pyörtämään linjaustaan jo samalla viikolla. Nyt läsnäolofysioterapiat sallitaan, joskin etäyhteyksiä suositellaan.  Miksi läsnäoloterapia on niin tärkeää tällaisenakin aikana? Mitä ongelmia siihen liittyy?

Koronaviruksen vuoksi meidän on vältettävä lähikontakteja. Tauti ja sen aiheuttamat riskit on otettava vakavasti. Virus tulee aiheuttamaan ja on osin jo aiheuttanut suuren loven valtiomme talouteen. Kun kuulin Kelan päätöksestä ensimmäisen kerran, olin raivoissani. Näin asian vain säästötoimena, sillä yksikään muu taho ei ollut linjannut terapioitaan vielä silloin. silloin vastaavalla tavalla. 

Vaikka sanon olleeni raivoissani siitä, että Kela päätti linjata terapiat keskeytettäväksi, ymmärsin kyllä perimmäisen tarkoituksen. Fysioterapia on monelle hyvin fyysistä, eikä kontaktia toiseen ihmiseen voi välttää. Kelan nyt jo kumottu linja siitä, että läsnäoloterapiat on keskeytettävä, oli liian jyrkkä. Läsnäoloterapiat olisi tullut hyväksyä heti, ilman useamman kovaäänisen tahon valituksia asiasta.  Tartuntariskin pienentämiseksi fysioterapiat olisi voinut ohjata heti kotikäynneiksi läsnäoloterapioiden totaalikeskeyttämisen sijaan. Toki jokaisella pitäisi olla ja onkin mahdollisuus, keskeyttää terapia epidemian aikana ilman kauaskantoisia seurauksia. 

Moni meistä ehti säikähtää kunnolla. Vammaiselle fysioterapia on itsenäisen ja mahdollisimman kivuttoman elämän perusedellytys. Jos koko keho on spastisuudesta kuin rautakanki, voi edes asioista osittain selviämisestä vain haaveilla. Joissain sairauksissa tai vammoissa fysioterapeutit voivat käsitellä sellaisia alueita, jotka vaikuttavat elossa pysymiseen, kuten hengityslihaksistoa. Jos näissä tilanteissa ei saa säännöllistä hoitoa, voivat seuraukset olla kohtalokkaita.

Kuntoutukseen liittyy poikkeusoloissa monta mutkaa ja kysymystä, johon kenelläkään ei ole helppoa vastausta. Ymmärrän fysioterapeuttien ahdingon. Vallitseva tilanne voi saattaa monet ammatinharjoittajat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. On tieto siitä, että useat asiakkaista tarvitsisivat vääjäämättä terapiaa etenkin, kun vallitseva tilanne voi jatkua vielä kovin pitkään. Toisaalta, infektioriski on aina olemassa muita ihmistä tavatessa ja etenkin lähikontaktissa. Vaikka päätös on terapeutin ja asiakkaan yhteinen, pelko saattaa silti vallata mielen. Entä, jos terapeutti levittäisi oireettomana taudinkantajana, kun tartunta olisikin saatu muualta kuin lähipiiristä? Onko vammainen puolestaan osannut ottaa yhtälöön tuomansa riskit huomioon?

Yksi vaihtoehto on muuttaa terapiakäynnit etävastaanotoiksi. Lähtökohtaisesti asumispalveluiden henkilökunta ei ehdi toteuttaa asukkaidensa terapioita, kun resurssit ko. asumispaikoissa tuntuvat muutenkin olevan liian tiukilla. Harvoin vammainen kykenee itse toteuttamaan terapiaansa edes fysioterapeutin vastaanotolla. Palveluasumisen yksiköihin eivät saa mennä tällä hetkellä fysioterapeutit eivätkä henkilökohtaiset avustajat. Toisin sanoen näillä vammaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla ilman terapiaa.

Entäpä kaltaiseni tapaiset vammaiset, jotka pyörittävät arkeaan tavallisessa kerrostaloasunnossa henkilökohtaisen avun turvin? Miksei etäterapia toimi kohdallamme välttämättä? Harva meistä, kuten jo asumispalveluita pohtivassa kappaleessa totesin, pystyy itse toteuttamaan fysioterapiaansa. Kaupungit ovat linjanneet, etteivät henkilökohtaiset avustajat saisi tehdä fysioterapeutin hommia. Eihän heillä ole siihen koulutustakaan. Ei heille voi laittaa vastuuta hoidosta. Etenkään silloin, jos käsitellään jotain kriittistä aluetta. Etäyhteyksissä kun saattaa olla viiveitä ja kuvanlaatu huono. Demonstraation seuraaminen voi olla kohtuuttoman haastavaa. Kuka ottaa vastuun, jos näissä tilanteissa asiakasta käsitellään tai hoidetaan väärin?  Onko etäkuntoutuksesta riittävästi hyötyä? Näitä kysymyksiä miettineenä olen suunnattoman onnellinen, että toinen terapeuteistani kykenee toteuttamaan läsnäoloterapiaa kotikäyntein

Vallitseva tila mullistaa maailmaa. Se on saanut päälaelleen myös sellaisia asioita, joita ei ensimmäisenä osaa yhdistää, kuten kuntoutuksen. Sille, mitä tässä tilanteessa olisi pidemmällä tähtäimellä kannattavinta tehdä oman elämänsä ja toimintakyvyn ylläpidon suhteen ei välttämättä ole selvää vastausta. Terveysriskien vuoksi korona pelottaa myös  toimintakyvyn näkökulmasta. Voiko käydä niin huonosti, että Kela katsoo, kun kaikki tämä on ohi, että terapiansa keskeyttänyt pärjää vähemmällä? Tai suositella jatkossa valtaosaa terapioista etänä? Skenaarioita, jotka kauhistuttavat minua. Joita en haluaisi nähdä mitenkään päin mahdollisena, mutta joka ikävä kyllä saattaa olla riski.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.