Vammaisuus

Mitä vammaisuus tarkoittaa?

Yleensä ajatellaan, että vammaisuus on yksiselitteisesti vain kyvyttömyyttä tai hankaluuksia joidenkin asioiden kanssa. Vammaisuus voi kuitenkin olla, ainakin vammaiselle itselleen paljon muutakin. Uskaltaisin väittää, että monelle meistä elämässä tulee muutaman kerran vastaan tilanne,  jolloin oivallamme, että tätä on vammaisuus, tämä on yksi sen aspekteista. Nämä tilanteet ja nämä oivallukset eivät sulje toisiaan pois, ne kulkevat rinta rinnan. 

Vammaisuus on ennakkoluulojen kohtaamista. Sen hyväksymistä, ettei ainakaan pitkään aikaan tule täysin tasa-arvoiseksi yhteiskunnan jäseneksi vaikka sitä kuinka yritettäisiin rummuttaa. Ei edes silloin, jos lakia saataisiin muutettua niin, että vammaiset saisivat helpommin tarvitsemiaan palveluita. Asenteiden kitkeminen, sen ehkä vielä suuremman ongelman ratkaiseminen on huomattavasti pidempikestoinen homma. Ja sitä varten aitojen kohtaamisten luominen ja esimerkiksi kokemustoimijuus ovat äärimmäisen tärkeitä. 

Vammaisuus on rohkeutta ja taistelutahtoa. Kuten olen aiemmissakin postauksissa puhunut, vammainen joutuu esimerkiksi perustelemaan tarvitsemiaan palveluita. Lue byrokratiasta tästäja tästä. Kysymys kuuluu myös: Vammauttaako yhteiskunta jäseniään? Usein joudumme todistelemaan myös esimerkiksi sitä, että olemme yhtä päteviä työntekijöitä, kuin naapurimme kummin kaiman sisko, jolla on vähemmän kokemusta, muttei fyysisiä rajoitteita.  

Vammaisuus opettaa kovapintaiseksi.  Jos sen antaa opettaa eikä tuudittaudu sankaritarinoiden luomaan vastakohtaan, eli ajatukseen siitä, että “En mä pysty” kun mä olen vammainen. Jos haluaa puskea tämän haitallisen ajatuksen läpi, tulee itsestä automaattisesti kovapintainen. Tämä ei tarkoita, että vammaisella ei olisi oikeutta olla väsynyt siihen, että perusoikeuksista joutuu tappelemaan. Se ei tarkoita, etteikö ihmisten tuijotus sattuisi ja kyllästyttäisi. Etteikö ihmisten turha, seksuaalissävytteinen uteliaisuus rikkoisi jollain tasolla henkistä koskemattomuutta. Tottakai kaikki tämä satuttaa, se on itsestäänselvää. Samalla siihen kuitenkin, ikävä kyllä, turtuu. Kommentteja ei ota niin voimakkaasti itseensä, niiden antaa jollain tasolla mennä toisesta korvasta sisään, toisesta korvasta ulos. 

Vammaisuus on  yhteisöllisyyttä. Vammapiireihin kuuluu valitettavasti hierarkiaa, kuten olen joskus aiemmin maininnut. Moni meistä on joskus saattanut sortua ajattelemaan, ettei halua tulla niputetuksi yhteen tuon tai tuon vammaryhmän, tai tuolla tavoin käyttäytyvän tai toimintakyvyn x omaavan invan  kanssa. Siitä huolimatta, vammaisuus luo yhteisöllisyyttä. Joukkona pidämme oikeuksistamme meteliä. Tiedämme, että vaikka taustalla olisi erilaisia rajoitteita, voimme ongelmatilanteissa kääntyä toisen henkilön puoleen kysymään neuvoa. Etenkin nyt sosiaalisen median aikakaudella neuvon ja vertaistuen hankkiminen ja saaminen on helppoa. Vertaisneuvot ja yhteisöllisyys eivät tarkoita sitä, etteikö vammapiireissä voisi olla hyvinkin eriäviä mielipiteitä ja radikaaleja riitoja.

 Vammaisuus on sitä, ettei yksinkertaisesti pysty kaikkeen yksin. Kuten jokainen blogin lukija ja itsenäisesti ajatteleva ymmärtää, fyysisten rajoitteiden kanssa elävä ihminen tarvitsee elämässään vammatonta ihmistä enemmän apua. Silloin on hyväksyttävä, että kaikkeen ei pysty itse vaan niihin apukäsiin tulee turvautua. Se turhauttaa. Asian oppii hyväksymään ja sitä ei oikeastaan edes ajattele. Ainakaan niin kauan kuin homma toimii niin kuin pitää. Se ei tarkoita, etteikö toisinaan voisi syntyä vammakriisejä, jolloin kyseenalaistaa kaiken. 

Vammaisuus on mahdollisuuksia. Kuten kirjoitin postauksessani “6 syytä joiden vuoksi olen kiitollinen vammastani” olen rajoitteeni ansioista saanut muutamia sellaisia mahdollisuuksia ja tavannut sellaisia ihmisiä joiden tapaamisesta olisin vain voinut haaveilla ilman elämäntilannettani. Luultavasti en olisi oppinut unelmoimaan ilman vammaani, en ainakaan samalla volyymilla. Vammaisuus luo mahdollisuuksia siinäkin mielessä, että voimme omien voimavarojemme mukaan olla näyttämässä erilaista näkökulmaa elämäämme. 

Vammaisuus ei ole vain tietty asia tai ominaisuus. Siihen sisältyy monta aspektia. Nämä aspektit voivat muuttua radikaalista elämän varrella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.