Jokaisella on oikeus harrastaa seksiä, oli se sitten yksin tai kumppanin kanssa. Valitettavasti vammaiselle tilanne ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Voi olla, että hän tarvitsee johonkin siihen liittyvässä asiassa apua. Kuten esimerkiksi asentoon pääsemisessä tai vaikkapa lelujen saamisessa hyllyltä. Ikävä kyllä vammaisten seksuaalisuuteen suhtautuminen on edelleen lapsenkengissä, etenkin jos puhutaan avusteisesta seksistä. Se ehkä hyväksytään yleisessä keskustelussa, että vammaistakin panettaa. Kuitenkin sitä, että asiassa pitäisi auttaa, vieroksutaan kovin.
Hirvittävän usein kuuluu avustajien tiimoilta verkossa siitä, ettei moisessa toimenpiteessä avustaminen kuuluisi heille, ainakaan tällä palkkaluokalla. Ihan kuin seksi olisi jotain luksusta, jonka harrastamisen oikeus pitäisi jotenkin ansaita.Todellisuudessa seksin harrastaminen on jokaisen perusoikeus. Kaikille pitäisi taata hyvät ja turvalliset mahdollisuudet sitä harrastaa.Tietoisuutta pitäisi lisätä. Ymmärrystä siitä, ettei avustava henkilö ole millään tasolla osana aktia, vaikka vammainen siihen valmistautuessaan tai jopa sen aikana tarvitsisi jotain apua. Kuulinpa kerran argumentin, että jos avustaja auttaisi seksiin liittyvissä asioissa, hänhän voisi saada siitä jotain lisäpalkkiota. Kuka hyvä jumala sentään tahtoisi mennä perustelemaan vammaispalvelulle: “Hei, mun assari tarvitsisi palkankorotuksen, kun meikä tarvitsee apua siinä, että pääsen heiluttamaan peittoa.” Voin vastata, että sellaista ihmistä ei löydy. Eikä pyyntö palkankorotuksesta edes menisi läpi. Eikä sen kuuluisikaan mennä, sillä kuten jo aiemmin sanoin, kyseessä on nimenomaan perusoikeus.
Sydämestäni ottaa joka kerta kun kuulen tätä vammaisten seksuaalisuuteen negatiivisesti suhtautuvaa keskustelua. Seksi on aivan jokaiselle intiimi asia, vaikka siitä puhuisi kuinka julkisesti tai ystävien kanssa, itse käytännön toimet ovat jokaisen yksityisyyttä. Avun pyytäminen tässä asiassa vaatii pyytäjältä paljon, etenkin kun ottaa huomioon millainen vastareaktio saattaa olla. Joillekin avun pyytäminen voi olla kova paikka siksi, että on aiemmin esim. ollut pelkästään vammattomien kanssa ja tottunut siihen, että näitä voi luvan kanssa nostella miten sattuu ja kaikki voi tapahtua spontaanisti. Ajatus siitä, että spontaanius on poissa, voi tuntua musertavalta. Ajatus siitä, että intiimiin yksityiseen hetkeen pitäisi kutsua joku toinen, voi tuntua liialta. Ennen kaikkea pelottaa, että hommat eivät onnistuisi. Jos ei ole kokemusta siitä, miten avusteinen seksi toimii ei voi myöskään olla varma onnistuuko se. Tulisiko vastaan ongelmia, joita ei osannut ajatella? Uuden kumppanin kanssa seksin harrastaminen on aina kokeilua. Jos esimerkiksi tarvitsee apua tai apuvälineitä vaikkapa asentoon pääsemiseksi, saattaa kynnys ensimmäisiin kertoihin nousta aiempaakin suuremmaksi.
Muistan ikuisesti tilanteen, jossa olin silloisen poikaystäväni kanssa, ja aikeissa harrastaa seksiä. Siinä kohtaa seksi ja seksuaalisuus olivat jo tärkeä osa minuuttani. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, miten avusteinen seksi toimii. Olin itse ollut aiemmin vain vammattomien kanssa. Itkin rakennuksen kellarissa silloin vuorossa olleelle avustajalle ja ystävälleni, että mitä, jos emme saa hommaa toimimaan. Olin epätoivoinen ja peloissani, sillä en ollut varma, miten kestäisin tilanteen, jossa en harrastaisi kumppanini kanssa seksiä. Tiesin, että muuten hommat varmasti onnistuisivat, mutta miten löytäisimme sopivan asennon? Luojalle kiitos, minulla oli avustaja, jonka kanssa kykenin asiasta puhumaan. Joskin se saattoi vaatia, tai saattoi olla vaatimatta rohkaisuryyppyä. Kiitollinen olen myös siitä, että vuorossa oli erittäin kekseliäs avustaja, joka sai homman toimimaan.
Toisille avun pyytäminen voi olla hankalaa siksi, että ei ole minkään sortin kokemusta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Näinpä ajatus seksistä voi tuntua hyvin kaukaiselta. Nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa pyytää apua. Keskustelun aloittaminen ei ole helppoa, se vaatii rohkeutta. Täytyy luottaa avustajaan, jonka kanssa asiasta keskustelee. On äärimmäisen tärkeää, että molemmilla on tilanteessa mukava ja hyvä olla, niin avustajalla kuin vammaisella. On tärkeää, että avustaja tietää etukäteen, millaista apua häneltä kaivataan ja mikä on hänen roolinsa. Toisin sanoen kuinka olla tilanteessa ”seinä”, ilman, että latistaa tunnelmaa. Avustajan näkökulmasta on tärkeää, että hän tulee kuulluksi. Jos jokin epäilyttää on siitä syytä puhua ja tehtävästä on täysi oikeus kieltäytyä.
Toivoisin syvästi ja hartaasti, että seksuaalikasvatus otettaisiin paremmin huomioon myös vammaisnäkökulmasta, ja esimerkiksi kuntoutuskeskuksissa ruvettaisiin tarjoamaan sitä automaattisesti. Haluaisin nähdä, kuinka terveydenhuollon ammattilaisetkin laitettaisiin oppimaan aiheesta.Vähitellen näitä asioita aletaan ottaa tulevien sukupolvien koulutuksessa mm. sairaanhoitajilla. Tämä ei kuitenkaan auta vanhempien sukupolvien asenteisiin.
Sen lisäksi toivon, että asumispalvelujen työntekijöitä koulutettaisiin enemmän siihen, mitä avusteinen seksi on. Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hanke on järjestänyt koulutuksia aiheeseen liittyen, mutta tietojen mukaan henkilökohtainen apu on koulutuksen ulkopuolella. Entä sitten, kun hanke loppuu? Kuka sitten vastaa koulutuksista ja seminaareista? Toivon myös, että nämä samat kurssit olisivat kaikille avoimia, jotta myös yksityisellä työnantajalla työskentelevät avustajat pääsisivät osaksi opetusta ja valistusta.
Lue myös:
Sananen seksuaalisuudesta
Mietteitä vammaisen seurustelusta toisen kaltaisensa kanssa
Missä on vammaisten seksivalistus?
Miten avuntarve voi rajoittaa vammaisen valintoja?
