Vammaisuus

Millä keinoin vammaisten seksuaalista itseilmaisua voitaisiin tukea?

Jokaisella pitäisi olla oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla,  sekä oikeus harrastaa seksiä. Mikäli nämä asiat siis kokee olennaisiksi osiksi itseään. Jokaisella pitäisi olla turvatut mahdollisuudet olla oma itsensä, kokonaisuus. Vammaisella tämä oikeus ei välttämättä toteudu. Seksuaalisuuteemme liittyy paljon ennakko-oletuksia. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että vammainen ei ole seksuaalinen olento, vaan että hän on enemmänkin sukupuoleton ja vailla seksuaalista viettiä. Päinvastaisesti saatetaan ajatella, että vammainen ei omaa itsekontrollia ja on seksuaalisesti jollain lailla hyperaktiivinen. Kumpikaan väitteistä ei lähtökohtaisesti pidä paikkansa. Nämä ennakko-oletukset johtuvat pitkälti ihmisten tiedon puutteesta. Tieto puuttuu niin vammaisilta itseltään, kuin vammattomiltakin. Olen puhunut teemaan liittyvistä ongelmista runsaasti blogissani. Nyt on aika koota näiden postausten avulla yhteen keinoja, joiden avulla vammaisten seksuaalioikeuksien ja itseilmaisun toteutumista voitaisiin tukea.

Koulutus vammaisten kanssa työskenteleville henkilöille.
Vanha sanonta kertoo tiedon lisäävän tuskaa. Todellisuudessa se lisää ymmärrystä. Ihmisille, jotka toimivat esimerkiksi hoitotyössä, vaikkapa avustajina tai asumispalveluiden henkilökuntana, tulisi järjestää koulutuksia aiheeseen liittyen. Näissä koulutuksissa olisi hyvä käydä läpi millaista on avusteinen seksi ja sen eri muodot. Olisi hyvä keskustella myös siitä miten sivistyneesti keskustella teemaan liittyvistä asioista. Mikä avustajan tehtävä mahdollisesti tilanteessa on ja mitä siihen ei ehdottomasti kuulu? Koulutuksessa on hyvä käydä läpi myös se, että seksuaalisuuden ilmaisu on jokaisen perusoikeus, eikä vain ylellisyys, joka kuuluu ainoastaan heille, jotka pystyvät itseään täysin itsenäisesti toteuttamaan. Koulutuksia on olemassa asumispalveluiden työntekijöille, mutta entä he, jotka toimivat työnantajina? Lue lisää avusteisesta seksistä.

Oppaat
Tiedon levityksen lisäksi olisi hyvä kehitellä erilaisia oppaita. Tiedän, että on olemassa muun muassa Seksi ja spastisuus, sekä Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti –teokset. Molemmat ovat tärkeitä. Kumpikaan ei kuitenkaan käsittele varsinaisia käytännön kysymyksiä, kuten millaisia tavallisia apuvälineitä voisi käyttää hyödyksi vaikkapa asentoihin pääsemisessä tai muissa tilanteissa. Avusteisen seksin oppaassa keskitytään esimerkiksi enemmälti etiikkaan ja keskustelun käytäntöihin, jotka toki ovat tärkeitä aiheita. Olemassa olevat kirjaset ovat yleisluontoisia, ymmärrettävistä syistä. Kaikkea ei voi yksi kirja kattaa. Olisi hyvä, jos eri vammoihin liittyen tehtäisiin erilaisia aiheeseen liittyviä teoksia. Miten esimerkiksi CP-vamma saattaa vaikuttaa seksuaalisuuden ilmaisuun ja sen mahdollisuuksiin? Jos sitä vertaa vaikkapa selkäydinvammaan, voivat erot olla valtavat.

Tällaisten oppaiden koostaminen toki on haastavaa siinä mielessä, että vammat vaihtelevat hyvin paljon ihmisestä toiseen. Vaikka paperilla diagnoosi olisi tismalleen sama, voi toimintakyky käytännössä olla täysin erilainen. Lisäksi seksuaalisuus ja seksuaalinen identiteetti koetaan niin yksityiseksi, että niistä voi olla hyvin hankala lähteä noin vain kirjoittamaan. Mieltymyksiäkin voi olla laidasta laitaan, joten tämän hypoteettisen teoksen koko saattaisi kasvaa valtavaksi, eikä aiheen kaikkia osa-alueita voitaisi silti kattaa. Kuitenkin olisi hyvä, jos yleistä tietopankkia lähdettäisiin rakentamaan.

Seksuaalikasvatuksen parantaminen
Nykyään esimerkiksi peruskouluissa saatetaan vain mainita, että vammaisellakin on seksuaalisuus. Asiaan ei mennä sen syvemmin, ainakaan ellei puhumaan kutsuta kokemustoimijaa, jolla itsellään on vamma.

Ymmärrän, että koulun tehtävä ei ole tietää kaikkea kaikista vammoista, eikä se realistisesti olisi mitenkään mahdollista. Tarvittaessa joku terveystiedon opettaja tai terveydenhoitaja voisi ohjata asiasta kipuilevan vammaisen erityisyyteen perehtyneen seksuaalineuvojan pakeille.

Lisäksi esimerkiksi laitoskuntoutuksessa olisi toivottavaa, että tiettyyn ikään mennessä kaikille halukkaille tarjottaisiin seksuaalikasvatusta ja seksuaalivalistusta kahden kesken seksuaalineuvojan kanssa. Sellaisen, joka tietää vammaisuudesta ja on perehtynyt asioihin. Nykyään sitä saa laitoskuntoutuksissa, sai jo minun nuoruudessani. Sitä pitää kuitenkin uskaltaa pyytää, eikä kaikilla todellakaan riitä moiseen rahkeita teini-iässä. Osa on saattanut jo omaksua sen ajatuksen, ettei seksuaalisuus kuulu osaksi heitä. Jotta tämän tuen tarjoaminen olisi mahdollista, vaadittaisiin jokaiselle kuntoutusulaitokselle mahdollisuus käyttää seksuaalineuvojan tai -terapeutin palveluita. Tämä taas vaatisi laitokselta resursseja.

Kaikki vammaiset eivät myöskään käy laitoskuntoutusjaksoilla. Jossain vaiheessa olisi hyvä, jos esimerkiksi fysioterapeutti tai hoitava lääkäri tiedustelisi vaikkapa kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä, että haluaisiko nuori mennä puhumaan seksuaalineuvojalle.

Kaikki tämä edellyttäisi, että seksuaalineuvojille pidettäisiin enemmän koulutuksia siitä, mitä vammaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten vammaisia asiakkaita voidaan tukea itsensä ilmaisussa. Lue aiheesta enemmän esimerkiksi “Missä on vammaisten seksivalistus?” ja “Sinulle, seksuaalineuvoja”.

Muut apuvälineet
Jos pelkän liikuntavamman omaavilla henkilöillä on haasteita itsensä ilmaisuun seksuaalisuuden saralla, entäpä he, joilla on esimerkiksi puheen tuotannon ongelmia. Tai millaisia ongelmia voi olla heillä, jotka kommunikoivat viittomakielellä? Erilaisia kuvakansioita aiheeseen liittyen on olemassa. Tärkeimpänä näistä mainittakoon Selkosekshanke, jonka kuvastossa tuodaan esiin myös seksuaali – ja sukupuolivähemmistöjen kirjo, avusteinen seksi ja se, että myös vammaisilla voi olla kinkyjä mieltymyksiä. Hanke on hyvä ja monipuolinen. Ongelmallista on, että koska homma ei ole saanut rahoitusta, on materiaalipankin kasaaminen valitettavan hidasta, ymmärrettävistä syistä.

 

Median tarjoamat tarina kuvasto
Median pitäisi olla nostamassa vammaisia tekijöitä entistä voimakkaammin esiin ja normalisoida erityistä tukea tarvitsevien seksuaalisuutta, ja ennen kaikkea sen moninaisuutta. Esimerkiksi vammaisten tekijöiden seksuaalisuuteen liittyvää tuotoksia, kuten kaunokirjallisuutta, asiatekstejä, eroottista taidetta tai burleskia pitäisi tuoda esiin.
Jos ihminen kipuilee vammaisuutensa kanssa, on tämän helppo ajatella, että seksuaalisuus ei kuulu hänelle. Erityisesti hallaa voi aiheuttaa tarjolla olevan tiedon negatiivinen sävy tai jos tietoa aiheesta ei vain löydy mistään. Silloin vertaistuki nousee äärimmäisen tärkeään asemaan. Vaan mistä sitä löytää, jos tekijät ja hahmot ovat piilossa? Jos esimerkiksi kirjallisuudessa näkyisi vammaisia erotiikan hahmoina tai eroottisina olentoina, voisi se nostaa jonkun vammaisen nuoren itsetuntoa. Kampanjoita, kuten #disabledpeoplearehot pitäisi olla enemmän, ja niiden pitäisi saada enemmän huomiota. Yleensä en kannusta kampanjointia ja toivoisin, että pian päästäisiin tilanteeseen jolloin tällaisia ei tarvitsisi.

Tilanteeseen, jossa ymmärrettäisiin, että kaikki ovat tai voivat olla seksuaalisia olentoja, riippuen siitä onko rajoitteita vai ei. Tällä hetkellä kampanjoita ja tempauksia tiedon lisäämiseksi kuitenkin tarvittaisiin.

Vammaiskuvaston suppeudesta erotiikassa ja sen vaikutuksista on tulossa oma, laajempi postauksensa viikolla 29, eli aivan lähipäivinä.

Vammaisten mahdolliset hienomotoriikan ongelmat huomioivat seksilelut.
Ihmisillä, joilla on hienomotoriikan ongelmia, voi olla suuria hankaluuksia käyttää perinteisiä seksileluja. Siksi pitäisi miettiä tarkemmin yhdessä erilaisten laitevalmistajien, fysioterapeuttien, seksuaalikasvattajien ja vammaisten itsensä kanssa, kuinka pystyttäisiin tekemään sellaisia välineitä, joita kaikki pystyisivät käyttämään. Tätä aihetta tarkemmin pohtiva postaus on tulossa todennäköisesti viikolla 30.

Vertaistuelliset keskustelut. Seksuaalisuus ja sen ilmaisu ovat yksityisiä ja intiimejä asioita. Siitä huolimatta avoin keskustelu aiheen ympärillä on tärkeää. Tieto siitä, että muut pohdiskelevat samoja asioita, voi tuoda lohtua ja keskustelu luoda ratkaisuja. Lue myös: Suhteeni seksi- ja kehopositiiviseen vaikuttamiseen

Kuten näkyy, vaihtoehtoja vammaisten seksuaalisuuden stigman purkamiseen ja oikeuksien toteuttamiseen on monia. Kaikki keinot eivät ole helppoja ja tie edelleen on pitkä ja kivinen. Uskon kuitenkin, että mikäli näitä ja monia muita suuntia lähdettäisiin kehittämään, voitaisiin tulevaisuudessa nähdä myös vammaiset samalla linjalla muiden ihmisten kanssa kun puhutaan seksuaalisuudesta.

 

PS: Olin taannon H-sanan vieraana puhumassa vammaisten seksuaalisuudesta, kehonkuvastani ja suhteestani seksuaalisuuteen, sekä muutamasta muusta jutusta. Tuo jakso on nyt ulkona. Kuuntele kyseinen jakso esimerkiksi  H-sanan sivuilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.