Jokaisella pitäisi olla oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla, sekä oikeus harrastaa seksiä. Mikäli nämä asiat siis kokee olennaisiksi osiksi itseään. Jokaisella pitäisi olla turvatut mahdollisuudet olla oma itsensä, kokonaisuus. Vammaisella tämä oikeus ei välttämättä toteudu. Seksuaalisuuteemme liittyy paljon ennakko-oletuksia. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että vammainen ei ole seksuaalinen olento, vaan että hän on enemmänkin sukupuoleton ja vailla seksuaalista viettiä. Päinvastaisesti saatetaan ajatella, että vammainen ei omaa itsekontrollia ja on seksuaalisesti jollain lailla hyperaktiivinen. Kumpikaan väitteistä ei lähtökohtaisesti pidä paikkansa. Nämä ennakko-oletukset johtuvat pitkälti ihmisten tiedon puutteesta. Tieto puuttuu niin vammaisilta itseltään, kuin vammattomiltakin. Olen puhunut teemaan liittyvistä ongelmista runsaasti blogissani. Nyt on aika koota näiden postausten avulla yhteen keinoja, joiden avulla vammaisten seksuaalioikeuksien ja itseilmaisun toteutumista voitaisiin tukea.
Koulutus vammaisten kanssa työskenteleville henkilöille.
Vanha sanonta kertoo tiedon lisäävän tuskaa. Todellisuudessa se lisää ymmärrystä. Ihmisille, jotka toimivat esimerkiksi hoitotyössä, vaikkapa avustajina tai asumispalveluiden henkilökuntana, tulisi järjestää koulutuksia aiheeseen liittyen. Näissä koulutuksissa olisi hyvä käydä läpi millaista on avusteinen seksi ja sen eri muodot. Olisi hyvä keskustella myös siitä, miten sivistyneesti keskustella teemaan liittyvistä asioista. Mikä avustajan tehtävä mahdollisesti tilanteessa on ja mitä siihen ei ehdottomasti kuulu? Koulutuksessa on hyvä käydä läpi myös se, että seksuaalisuuden ilmaisu on jokaisen perusoikeus, eikä vain ylellisyys, joka kuuluu ainoastaan heille, jotka pystyvät itseään täysin itsenäisesti toteuttamaan. Koulutuksia on olemassa asumispalveluiden työntekijöille, mutta entä he, jotka toimivat työnantajina? Lue lisää avusteisesta seksistä ja miksi aihe on haastava.
Oppaat
Tiedon levityksen lisäksi olisi hyvä kehitellä erilaisia oppaita. Tiedän, että on olemassa muun muassa Seksi ja spastisuus, sekä Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -teokset. Molemmat ovat tärkeitä. Kumpikaan ei kuitenkaan käsittele varsinaisia käytännön kysymyksiä, kuten millaisia tavallisia apuvälineitä voisi käyttää hyödyksi vaikkapa asentoihin pääsemisessä tai muissa tilanteissa. Avusteisen seksin oppaassa keskitytään esimerkiksi enemmälti etiikkaan ja keskustelun käytäntöihin, jotka toki ovat tärkeitä aiheita. Olemassa olevat kirjaset ovat yleisluontoisia, ymmärrettävistä syistä. Kaikkea ei voi yksi kirja kattaa. Olisi hyvä, jos eri vammoihin liittyen tehtäisiin erilaisia aiheeseen liittyviä teoksia. Miten esimerkiksi CP-vamma saattaa vaikuttaa seksuaalisuuden ilmaisuun ja sen mahdollisuuksiin? Jos sitä vertaa vaikkapa selkäydinvammaan, voivat erot olla valtavat.
Tällaisten oppaiden koostaminen toki on haastavaa siinä mielessä, että vammat vaihtelevat hyvin paljon ihmisestä toiseen. Vaikka paperilla diagnoosi olisi tismalleen sama, voi toimintakyky käytännössä olla täysin erilainen. Lisäksi seksuaalisuus ja seksuaalinen identiteetti koetaan niin yksityiseksi, että niistä voi olla hyvin hankala lähteä noin vain kirjoittamaan. Mieltymyksiäkin voi olla laidasta laitaan, joten tämän hypoteettisen teoksen koko saattaisi kasvaa valtavaksi, eikä aiheen kaikkia osa-alueita voitaisi silti kattaa. Kuitenkin olisi hyvä, jos yleistä tietopankkia lähdettäisiin rakentamaan.
Seksuaalikasvatuksen parantaminen
Nykyään esimerkiksi peruskouluissa saatetaan vain mainita, että vammaisellakin on seksuaalisuus. Asiaan ei mennä sen syvemmin, ainakaan ellei puhumaan kutsuta kokemustoimijaa, jolla itsellään on vamma.
Ymmärrän, ettei opettajan tehtävä ole tietää kaikkea kaikista vammoista, eikä se realistisesti olisi mitenkään mahdollista. Tarvittaessa esim. terveystiedon opettaja tai terveydenhoitaja voisi kuitenkin ohjata asian kanssa tuskailevan vammaisen erityisyyteen perehtyneen seksuaalineuvojan pakeille.
Lisäksi esimerkiksi laitoskuntoutuksessa olisi toivottavaa, että tiettyyn ikään mennessä kaikille halukkaille tarjottaisiin seksuaalikasvatusta ja neuvontaa kahden kesken seksuaalineuvojan kanssa. Sellaisen, joka tietää vammaisuudesta ja on perehtynyt asioihin. Nykyään sitä saa laitoskuntoutuksissa, sai jo minun nuoruudessani. Sitä pitää kuitenkin uskaltaa pyytää, eikä kaikilla todellakaan riitä moiseen rahkeita teini-iässä. Osa on saattanut jo omaksua sen ajatuksen, ettei seksuaalisuus ole osa heitä. Jotta tämän tuen tarjoaminen olisi mahdollista, vaadittaisiin jokaiselle kuntoutusulaitokselle mahdollisuus käyttää seksuaalineuvojan tai -terapeutin palveluita. Tämä taas vaatisi laitokselta resursseja, eikä niitä välttämättä ole.
Kaikki vammaiset eivät myöskään käy laitoskuntoutusjaksoilla. Jossain vaiheessa olisi hyvä, jos esimerkiksi fysioterapeutti tai hoitava lääkäri tiedustelisi vaikkapa kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä, haluaisiko nuori mennä puhumaan seksuaalineuvojalle.
Kaikki tämä edellyttäisi, että seksuaalineuvojille pidettäisiin enemmän koulutuksia siitä, mitä vammaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten vammaisia asiakkaita voidaan tukea itsensä ilmaisussa. Lue aiheesta enemmän esimerkiksi “Missä on vammaisten seksivalistus?” ja “Sinulle, seksuaalineuvoja”
Muut apuvälineet
Jos pelkän liikuntavamman omaavilla henkilöillä on haasteita itsensä ilmaisuun seksuaalisuuden saralla, entäpä he, joilla on esimerkiksi puheen tuottamisen ongelmia. Tai millaisia ongelmia voi olla heillä, jotka kommunikoivat jotenkin muuten, kuin puhuen? Erilaisia kuvakansioita aiheeseen liittyen on olemassa. Tärkeimpänä näistä mainittakoon Selkoseks-hanke, jonka kuvastossa tuodaan esiin myös seksuaali – ja sukupuolivähemmistöjen kirjo, avusteinen seksi ja se, kuinka vammaisillakin voi olla kinkyjä mieltymyksiä. Hanke on hyvä ja monipuolinen. Ongelmallista on, että koska homma ei ole saanut rahoitusta, on materiaalipankin kasaaminen valitettavan hidasta, ymmärrettävistä syistä.
Median tarjoamat kuvastot
Median pitäisi olla nostamassa vammaisia tekijöitä entistä voimakkaammin esiin ja normalisoida erityistä tukea tarvitsevien seksuaalisuutta, ja ennen kaikkea sen moninaisuutta. Esimerkiksi vammaisten tekijöiden seksuaalisuuteen liittyvää tuotoksia, kuten kaunokirjallisuutta, asiatekstejä, eroottista taidetta tai burleskia pitäisi tuoda esiin.
Jos ihminen kipuilee vammaisuutensa kanssa, on tämän helppo ajatella, että seksuaalisuus ei kuulu hänelle. Erityisesti hallaa voi aiheuttaa tarjolla olevan tiedon negatiivinen sävy tai jos tietoa aiheesta ei löydy mistään. Silloin vertaistuki nousee äärimmäisen tärkeään asemaan. Vaan mistä sitä löytää, jos tekijät ja hahmot ovat piilossa? Jos esimerkiksi kirjallisuudessa näkyisi vammaisia erotiikan hahmoina tai eroottisina olentoina, voisi se nostaa jonkun vammaisen itsetuntoa. Kampanjoita, kuten #disabledpeoplearehot pitäisi olla enemmän, ja niiden pitäisi saada enemmän huomiota. Yleensä en kannusta kampanjointia ja toivoisin, että pian päästäisiin tilanteeseen jolloin tällaisia ei tarvittaisi. Tarkoitan siis tilannetta, jossa ymmärrettäisiin, että kaikki ovat seksuaalisia olentoja, riippumatta siitä onko rajoitteita vai ei, tai kuinka seksuaalisuuttaan ilmaisee. Tällä hetkellä kampanjoita ja tempauksia tiedon lisäämiseksi kuitenkin tarvitaan.
Vammaiskuvaston suppeudesta erotiikassa ja sen vaikutuksista kertovaan postaukseen pääset tästä.
Vammaisten mahdolliset hienomotoriikan ongelmat huomioivat seksilelut.
Ihmisillä, joilla on hienomotoriikan ongelmia, voi olla suuria hankaluuksia käyttää perinteisiä seksileluja. Siksi pitäisi miettiä tarkemmin yhdessä erilaisten laitevalmistajien, fysioterapeuttien, seksuaalikasvattajien (ja / tai seksuaalineuvojien) sekä vammaisten itsensä kanssa, kuinka pystyttäisiin tekemään sellaisia välineitä, joita kaikki pystyisivät käyttämään. Tätä aihetta tarkemimn tutkivaan postaukseen pääset tästä.
Vertaistuelliset keskustelut. Seksuaalisuus ja sen ilmaisu ovat yksityisiä ja intiimejä asioita. Siitä huolimatta avoin keskustelu aiheen ympärillä on tärkeää. Tieto siitä, että muut pohdiskelevat samoja asioita, voi tuoda lohtua ja keskustelu luoda ratkaisuja. Lue myös: Suhteeni seksi- ja kehopositiiviseen vaikuttamiseen
Kuten näkyy, vaihtoehtoja vammaisten seksuaalisuuden stigman purkamiseen ja oikeuksien toteuttamiseen on monia. Kaikki keinot eivät ole helppoja ja tie on edelleen pitkä ja kivinen. Uskon kuitenkin, että mikäli näitä ja monia muita seikkoja lähdettäisiin kehittämään, voitaisiin myös vammaiset nähdä samalla viivalla muiden ihmisten kanssa seksuaalisuudesta puhuttaessa.
PS: Olin H-sanan vieraana puhumassa vammaisten seksuaalisuudesta, kehonkuvastani ja suhteestani seksuaalisuuteen, sekä muutamasta muusta jutusta. Kuuntele kyseinen jakso esimerkiksi H-sanan sivuilta.
