seksuaalisuus, Vammaisuus

Toteutuvatko seksuaalioikeudet mielestäni vammaisilla?


Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille, aivan kuten seksuaalisuus itsessään. Vaikka seksuaalisuus voi ilmetä ihmisillä eri tavoin, ovat oikeudet kaikille samat ikään, sukupuoleen, tai suuntautumiseen katsomatta. Vaikka oikeuksista ja niiden toteutumisesta tai toteutumattomuudesta, puhutaan paljon, tuntuu monille olevan hukassa niiden sisältö. Tässä postauksessa käynkin läpi seksuaalioikeuksia ja pohdin niiden toteutumista omassa elämässäni, jossakin elämänvaiheessani tai ns. ulkopuolelta tekemieni havaintojeni pohjalta. Lue lisää seksuaalioikeuksista esimerkiksi tästä Väestöliiton dokumentista.

1.  OIKEUS SEKSUAALISUUTEEN: Lyhyesti ja yksinkertaistetusti selitettynä tämä tarkoittaa seuraavaa: Olen ihminen. Siispä minulla on oikeus fantasioida, haluta ja nauttia. Lisäksi minulla on oikeus määritellä ja ilmaista itseni aspekteja, kuten sukupuoltani ja seksuaalisuuttani parhaaksi kokemallani tavalla, kunhan se ei loukkaa muita ja heidän itsemääräämisoikeuttaan tahi koskemattomuuttaan.

Toteutuuko ajatus? Kauneudestaan huolimatta oikeus ei toteudu. Se, että vammaisten seksuaalisuudesta keskustellaan vinoon sävyyn, kertoo, jos ei minulle, niin ainakin epävarmemmille invatovereilleni siitä, että heidän haluissaan ja tarpeissaan olisi jotain poikkeavaa. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta nauttia, sillä heillä, jotka tarvitsevat apua seksissä, voi olla vain sellaisia avustajia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua avustaa seksissä. Aikuisten lelumarkkinoilla ei erityisemmin ole leluja, joissa olisi huomioitu esimerkiksi heikentynyt hienomotoriikka. Helppokäyttöisyys kun ei ole mitenkään mediaseksikäs tai myyvä sana. Tämä sulkee monet vammaiset ulos sooloseksin (tai kumppanien kanssa leikittyjen leikkien) tiettyjen sfäärien ulkopuolelle.

 2. Oikeus teemaan liittyvään tietoon. Infoa tarvitaan, jotta ihminen voisi tehdä vastuullisia, itseä ja muita osapuolia huomioivia päätöksiä. Saatavilla olevan tiedon on oltava asianmukaista, riittävän kattavaa ja erilaisia ilmentymiä sekä kokemuksia kunnioittavaa.

Toteutuuko ajatus? Nätisti sanottuna voisin todeta tähän, että ei muuten helvetissä toteudu. Syitä tähän on monia. Vaikka erilaiset hankkeet ovatkin tehneet paljon sen eteen, että esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus tulisi näkyvämmäksi ja hyväksyttävämmäksi, saatetaan vammainen silti skipata täysin puhuttaessa esimerkiksi ehkäisystä. Terveydenhuollonkin ammattilaiset voivat ohittaa vammaisen tarpeet keskustella ehkäisystä, tai muuten selittää heille asiat huomattavasti ikätasoaan yksinkertaisemmin.

Toisaalta ongelmia aiheuttaa se, että vammaisuuden mahdollisia vaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi. Vamma ei estä nauttimasta tai harrastamasta seksiä. Esimerkiksi tuntopuutokset, kivut tai spastisuus, voivat vaikuttaa esimerkiksi tapoihin tai asentoihin, joissa seksiä on mukava tahi mahdollista harrastaa. Sen lisäksi jotkut vammat voivat esimerkiksi hankaloittaa sosiaalisten tilanteiden havainnointia, mikä luonnollisesti tuo omat kiemuransa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Huom! Vamma ei silti oikeuta tai ole peruste asiattomalle käytökselle. Näitä kohtaamiseen vaikuttavia seikkoja on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Sen vuoksi niistä ei myöskään käydä tarvittavaa keskustelua. Avoimen keskustelun myötä vammainen voisi saada tarvitsemansa tuen.

3. Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi: Jokaista on suojeltava seksuaalisuuteen tai sukupuoleen kohdistuvalta väkivallalta ja kaltoinkohtelulta ylipäätään. Näiden elementtien ollessa läsnä ihminen on oikeutettu tukeen. Lisäksi ihmisen on voitava suojella itseään ei-toivotulta raskaudelta ja seksitaudeilta. Ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen ja vastapuolen on ymmärrettävä “EI”-sanan tarkoittavan juuri sitä, myös kesken hommien. 

Toteutuuko ajatus?  Vammaiset, etenkin vammaiset naiset, ovat helposti vaarassa joutua väkivallan tai häirinnän uhriksi. Ajatellaan, että vammainen on helppo maalitaulu. Hän on fyysisesti alakynnessä. Joku voi myös ajatella, ettei vammaisella ole samanlaista ihmisarvoa, joten häntä voi kohdella miten vain. Vammainen on ainakin joissain tilanteissa toisen ihmisen varassa. Häirintää tapahtuu myös avustavan ihmisen toimesta. Tähän on puututtava. Häirintää saattaa myös olla vaikea tunnistaa, sillä omat rajat ovat muutenkin ehkä normaalia häilyväisemmät. Häirinnästä raportointia voidaan myös pelätä, sillä päässä saattaa väijyä pelko siitä, että kuka sitten auttaisi.

4. OIKEUS SEKSUAALITERVEYSPALVELUIHIN. Jokaiselle on taattava turvalliset ja yhdenvertaiset terveyspalvelut rahatilanteesta ja taustasta riippumatta. Tilanteen on oltava syrjinnästä vapaa. Palvelujen on oltava saatavissa asuinpaikasta riippumatta. Ihmisillä on oltava mahdollisuus asiantuntevaan palveluun tutkimusten, turvallisen ehkäisyn ja raskaudenkeskeytyksen, mahdollisten sukupuolitautitilanteiden hoidon, sekä vaikkapa seksuaalineuvonnan kautta.

Toteutuuko oikeus? Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Jos vammainen ohitetaan täysin seksuaalikasvatuksessa, ei hän välttämättä osaa tai uskalla hakeutua palveluiden piiriin. Lääkärit ynnä muut eivät ehkä osaa ottaa vammasta johtuvia erityistarpeita huomioon. Tietämättömyys saattaa olla haitaksi siinäkin mielessä, jos vammainen saa väärää tietoa. Monet terveyskeskukset saattavat myös olla esteellisiä.

5. Oikeus näkyä, eli jokaiselle tulee turvata mahdollisuus olla oma itsensä, sukupuolenkokemuksesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, ja ilmaista sitä haluamallaan tavalla. Tähän liittyy vahvasti myös turvallisuuden kokemus. Ihmisen on saatava olla itsensä ilman pelkoa häirinnästä, syrjinnästä tai väkivallasta. 

Toteutuuko oikeus? Ei. Vammaisten seksuaalisuuteen liittyy paljon harhaluuloja. Tämän vuoksi vammaisilta saatetaan kysyä asiattomuuksia, tai häntä saatetaan lähestyä ei-toivotuin iskuyrityksin. Toisaalta vammaisten seksuaalisuus yritetään lakaista maton alle ja esimerkiksi heidän oikeuksiaan, jotka tarvitsevat apua, vähätellään. Vammaisia saatetaan myös fetisoida. Jokaisella on toki oikeus fantasioida ja omata fetissejä. On kuitenkin eri asia, miten niiden kanssa toimii ja kohteleeko fantasioidensa kohteita ihmisinä vai ”esineinä.”

Myös sosiaalinen media on tietyllä tapaa ongelmallinen oikeuden toteutumisen kannalta. Vammainen saattaa nähdä verkossa samaistuttavia, esimerkiksi sensuellisti puettuja eri tavoin toimivia kehoja ja kokea voimaantumista. TOISAALTA osa alustoista voi rajoittaa erilaisuuden näkyvyyttä, perustellen sitä kiusaamisen ehkäisyllä. Kiusaaminen on oikea ilmiö. Se on väärin, kuten myös alustojen toimintatapa sen torjumiseen.

6. Oikeus yksityisyyteen, Henkilö itse päättää seksuaalisista teoistaan, kunhan niihin liittyy mahdollisten muiden osapuolten suostumus, ja siitä, miten itseään ilmaisee. Oma seksuaalisuus kuuluu muille vain siinä määrin, kuin henkilö päättää muille asiasta kertoa. Jokaisella on myös oikeus päättää, millaisia kuvia hänestä julkaistaan tai hän itse jakaa mediassa.

Toteutuuko oikeus? Ei. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minulta on tultu kysymään esimerkiksi siitä, miten harrastan seksiä. Aivan väärissä tilanteissa. Samoin koen, että etenkin me vammaiset naiset saatamme usein törmätä tilanteeseen, jossa menetämme ihmisarvomme. Ikään kuin meitä saisi kohdella miten vain ja meiltä voisi kysyä mitä vain. Eihän se näin mene.

Vammaisen oikeus yksityisyyteen hämärtyy myös siinä, että osa meistä tarvitsee runsaasti käytännön apua. Toiset tarvitsevat sitä jopa seksissä, joko aktiivisesti tai passiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että vammainen joutuu usein päästämään ihmisen hyvin lähelle ja paljastamaan sellaisiakin asioita, joita ei välttämättä kertoisi edes ystävälleen. Avustaja voi olla henkisellä tasolla hyvin vieras, joten tilanne saattaa olla kaikkea muuta kuin mukava. Toisaalta tilanne voi olla erittäin epämukava myös avustajalle. Hän ei välttämättä osaa olla tilanteessa poliittisesti korrekti ja on joko vaivaantunut tai heittää jotain epäkorrektia, mikä tekee tilanteesta vielä kiusallisemman.

7. Oikeus vaikuttaa. Kaikki voivat siis iästään, sukupuolestaan ja suuntautumisestaan riippumatta ottaa osaa seksuaalisuuteen ja sen itseilmaisuun liittyvään päätöksentekoon. Esim. nuorilla on oikeus vaatia riittävän kattavaa seksuaalikasvatusta.

Toteutuuko oikeus? Kyllä. Vammaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda asioita ilmi esimerkiksi erilaisten kampanjoiden kautta, mutta myös omissa kanavissaan. Toisaalta se, miten vammaisten seksuaalisuuteen ylipäätään suhtaudutaan, saattaa syödä kipinää vaikuttamiselle ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Seksuaalioikeudet eivät toteudu maassamme niin hyvin kuin ne voisivat. Erityisesti vammaisten kohdalla oikeudet ovat mielestäni monin tavoin retuperällä. Nämä epäkohdat tulisi tunnistaa. Niihin on puututtava. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.