20.11 vietettiin lasten oikeuksien päivää. Sen kunniaksi ja siitä johtuen julkaisen tavallaan jatko-osan postaukselle, jonka kirjoitin viime vuoden joulukuussa. Tämä postaus oli “Sinulle, rakas nuorempi minä“ -kirje. Nyt haluan kuitenkin palata laajemmin sen pariin, miten neuvoisin nuorempaa itseäni.
Rakas nuorempi minä,
Lakkaa säälimästä itseäsi. Kyllä, sinulla on vamma. Kyllä, se hankaloittaa elämääsi ajoittain monin tavoin. Toisinaan tunnet olevasi hukassa ja olet varma, ettei sinua tulla hyväksymään, koska olet erilainen. Et mielestäsi tule koskaan saavuttamaan mitään, sillä sinulla on vamma. Et ehkä sano näitä asioita ääneen, sillä tunnet, että sinun pitää näytellä vahvaa sekä läheistesi vuoksi, että pärjätäksesi yhteiskunnassa. Jos olet itsesäälin kuplassa, ei sinulle ainakaan tarjota mahdollisuuksia. Siinä olet oikeassa. Tarmoa pitää ruokkia. Se tulee näyttää. Silti ajattelet toisinaan, ettei sinusta ole mihinkään. Lopeta se! On ok haaveilla sellaisesta, jota ei voi saada, kunhan se on ohimenevää. Haaveile asioista, jotka voit realistisesti saavuttaa, jos yrität kaikkesi. Jos elät turhassa itsesäälin ja epäilyksen kuplassa, satutat ja sabotoit vain itseäsi.
Ole rohkea. Usko itseesi ja siihen mitä haluat. Tule ulos kuorestasi ja ruoki vahvuuksiasi. Vaikka toisinaan tuntuisi, ettet osaa mitään, on sinulla esimerkiksi kynäilyn ja ajattelun lahja. Käytä sitä oikein. Älä pelkää liikaa muiden loukkaamista, sillä jos kirjoitat jotain internetissä tai muuten julkaisukuntoon, joku kukkahattuhenkilö pahoittaa aivan varmasti mielensä, olit kuinka diplomaattinen tahansa. Rohkeuteen liittyy myös rohkeus myöntää virheensä. Niitähän sinä elämässäsi teet. Se on osa elämää. Älä peittele tai pelkää niitä. Mikäli loukkaat jotakuta vahingossa, tai vaikka levität väärää tietoa, pyydä anteeksi ja korjaa asia parhaasi mukaan. Muuten, syleile epäonnistumisia. Ota ne oppimiskokemuksina. Ne tekevät sinusta sinut. Koettele omia rajojasi ja mukavuusalueitasi. Yritä toisinaan mennä niiden yli. Saatat oppia jotain uutta.
Älä pidä ihmisiä ympärilläsi itsestäänselvyytenä. Tiedän, olet kohdannut elämässäsi paljon paskoja ihmisiä. Siitä huolimatta elämääsi on mahtunut myös oikeita kultakimpaleita. Osa heistä on syystä tai toisesta lähtenyt nyt, olette yksinkertaisesti kasvaneet erillenne. Toiset taas ovat edelleen vierelläsi. Siitäkin huolimatta, että he ovat nähneet sinut huonoimmillasi. Ja se, ystäväiseni, ei ole mikään kaunis näky. Muista kertoa lähimmäisillesi arvostavasi heitä. Olet nimittäin pieni työmaa.
Vaadi asioita, jotka sinulle kuuluvat. Vaadi palveluita, joiden avulla pystyt toteuttamaan omannäköistäsi elämää. Vaikka sinulla on rajoite ja tarvitset apua päivittäisissä toimissasi, on sinulla oikeus tulla kohdatuksi ihmisenä siinä, missä muutkin ja elää kokonaisvaltaista, ihmisarvoista elämää, jossa pääset tavalla tai toisella toteuttamaan itseäsi ja olemaan osa yhteiskuntaa. Älä lannistu, kun esimerkiksi jokin päätös tulee bumerangina takaisin. Pyydä tarvittaessa apua hommasta selvitäksesi. Vaadi yksityisyyttä. Sinun ei tarvitse selittää jokaista menoasi esimerkiksi äidillesi tai muille läheisillesi. Sinullakin oikeus pieniin, toisinaan hämäriin salaisuuksiin. Et ole myöskään avuntarpeesi näkökulmasta täysin tilivelvollinen millekään taholle. Sinullakin on oikeus yksityisyyteen. Esimerkiksi vammaispalvelun ei tarvitse tietää avuntarvettasi pilkuntarkasti.
Pyydä apua. Sinulla on ongelmia, ei viitsitä kaunistella sitä. Toisinaan tuntuu kuin musertuisit mielesi alle. Älä yritä sinnitellä yksin. Hae apua.
Oleta, että sinut nähdään muutenkin kuin rajoitteesi kautta. Oleta tulevasi nähdyksi kokonaisuutena. Muista oikeutesi. Sinulla on oikeus kapinoida ja epäonnistua. Sinulla on oikeus itsesi toteuttamiseen ja aktiivisuuteen. Älä anna kenenkään sääliä, kasvattaa pumpulissa, tai käyttää sinua turhana inspiraationa.
Hyvä nuorempi minä. Jos voisin, palaisin ajassa kertomaan sinulle nämä viisaudet.
