Sinulle, journalisti
Media-alan ammattilaisena sinulla on paljon valtaa siihen, miten vammaisia kuvataan edustamassasi mediassa. Toisin sanoen sinulla on valtaa siihen, millaisia mielikuvia ihmiset vammaisista muodostavat. Etenkin he, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta vammaisuudesta, esimerkiksi perheenjäsenten tai tuttujen puolesta, muodostavat käsityksensä erilaisuudesta pitkälti median kautta. Tämä on luonnollista, sillä ihminen muodostaa muutenkin monet käsityksensä median kautta.
Toivoisin, että alasi ammattilaisena ymmärtäisit tämän valtasi ja käyttäisit sitä luodaksesi vammaisuudesta mahdollisimman kattavan kuvan. Tällä hetkellähän median antama kuva meistä vammaisista on kaikkea muuta kuin tarpeeksi laaja. Ymmärrän kuitenkin media-alan toimintaperiaatteet: Kilpailu lukijoista tai katsojista on kovaa. Tragedia myy paremmin kuin iloiset ja positiiviset tarinat. Sinun on toimittava eettisesti, mutta myös lehden levikkiä ajatellen. Näiden kahden seikankin yhdistäminen voi etenkin kokemattomalle toimittajalle tuottaa aluksi päänvaivaa. ”Miten tehdä juoruista kiinnostunut kansa tyytyväiseksi, mutta samalla kunnioittaa jutussa käsiteltävää henkilöä?” Siinäpä vasta kysymys, johon oppii vastaamaan vasta ajan kanssa. Mutta yritäpä siinä sitten vielä yhdistää se, että sinun pitäisi kirjoittaa vammaisesta positiivinen juttu, joka ei keskity yksinomaan hänen rajoitteeseensa. Ei ole helppo juttu se.
Nykyajan ongelma on se, että mediassa mennään usein ”sankaritarina” edellä. Vammaisen elämä on, näiden tarinoiden mukaan, hänen rajoitteensa vuoksi kamalan hankalaa. Siitä huolimatta hän on mahtava sisupussi, puskee läpi vaikka harmaan kiven. Totuus on kuitenkin se, että meidän elämämme ei hirvittävästi eroa vammattoman ihmisen elämästä, niin kauan kuin palvelut pelaavat kuten niiden pitäisi. Vammaton ihminen ei kuitenkaan tätä tiedä.
Toivoisin sinun pyrkivän kirjoittamaan positiivisia juttuja vammaisista ja muista vähemmistöihin kuuluvista ilman, että mentäisiin aina se erityispiirre edellä, vaan se korkeintaan mainitaan sivulauseessa. Toivoisin, että sinä luopuisit sankaritarinoista. Ihminen voi omata monta mielenkiintoista piirrettä ja tehdä vaikka mitä kiinnostavaa, joka ei liity hänen vähemmistöisyyteensä. Hän voi oikeastaan olla paljon mielenkiintoisempi henkilö muusta kuin siitä näkökulmasta. Jos keskitytään korostamaan vain yhtä asiaa ihmisessä, korostaa se näin ollen hänen erityispiirrettään ja erkaannuttaa muista. Se ei ole toivottavaa, jos pyrkimys on tehdä maailmasta tasa-arvoisempi.
Muista myös, että monelle ihmiselle esimerkiksi heidän vammansa voi olla hyvin arka paikka, eivätkä he halua siitä keskustella. Joko asia on tuore, tai muuten vain liian henkilökohtainen. Jotkut kokevat painetta ja ahdistusta siitä, jos heidän kanssaan haluaa keskustella rajoitteesta ja sen vaikutuksista elämään. Ole siis tahdikas kysellessäsi asioista. Jos henkilö vaikuttaa siltä, ettei hän ole valmis jostakin keskustelemaan, kunnioita sitä, äläkä painosta.
Toivon, että omalta osaltasi olisit auttamassa vammaiskuvan moninaistamista, etkä antaisi sen jäädä yhtä kapeaksi kuin mitä se nyt on. Erilaisuudesta on tärkeä puhua. Yhtä tärkeää on miettiä tapaa, jolla sitä tuo esiin. On tietysti muistettava, että vain sinulla ei ole valtaa vammaisuudesta näytettäviin kuviin. Ongelmallista on se, kuinka kuluttaja tekee näkemästään omia tulkintojaan. Vaikka kirjoittaisit kuinka hyvänmielenjutun, voi kuluttaja nähdä jutussa esitetyn vammaisen silti surkuttelun kohteena. Siksi on erityisen tärkeää pyrkiä positiivisiin juttuihin. Jos tarkoitusperäsi ei kuitenkaan välity kuluttajalle, vaan hän surkuttelee silti vammaista, ei sitä kannata ottaa itseensä. Olet yrittänyt parhaasi.
Rakas journalisti, muista valtasi ja käytä sitä hyvin.
Lue myös:
Seis sankaritarinoille
Muut Sinulle-juttusarjan osat löydät blogista tagilla kirje.
