Vammaisuuden näyttämö

Vammaisuuden näyttämö 16: Mother Dead and Dearest

HBO Nordicilta löytyvä Mother Dead and Dearest on dokumenttiversio Gypsy Rose Blanchardin ja hänen äitinsä traagisesta tarinasta. Olen aiemmin kirjoittanut arvostelun Vammaisuuden näyttämössä tositapahtumiin, eli juuri tähän Gypsy Rosen tarinaan pohjautuvasta The Act sarjasta. Nyt on aika sukeltaa aidompaan tuotokseen aiheesta, nimittäin dokumenttiin, jossa kuullaan mm. Gypsyä, Nicholasta ja Dee Deen sukua. Millaisia ajatuksia se minussa herätti?

Kuten kaikki tapauksen perehtyneet tietävät, Gypsy Rose tappoi äitinsä poikaystävänsä avustuksella. Nopealla vilkaisulla Gypsy on siis tarinan pahis. Kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Dee Dee oli nimittäin kaltoinkohdellut tytärtään vuosia. Äidin mukaan tyttärellä oli kuulemma lukuisia vammoja ja sairauksia, allergioita unohtamatta. Dee Dee itse kärsi Münchaussenin syndroomasta. Sairaus selittää osaltaan sen, miten äiti saattoi olla tyttärelleen niin julma. Lääkärillä Gypsyn korvat kuulemma peitettiin, niin ettei hän kuullut mitä äiti lääkäreille sanoi. Omien sanojensa mukaan Gypsy tiesi vain voivansa oikeasti kävellä ja uskoi muuten sokeasti äitinsä tarinoihin. Mikä esti tyttöä kertomasta totutta kävelykyvystä kenellekään? Syitä on varmasti monia. Tytär mitä luultavammin pelkäsi äitiä hänen julmuutensa vuoksi. Äiti ei juurikaan antanut tytön olla yksin.

Vähitellen totuus omasta terveydentilasta alkaa valjeta Gypsylle, ja hän tutustuu poikaystäväänsä Nicholakseen. Alussa parilla oli virtuaalisuhde, joka vähitellen muotoutuu livesuhteeksi. Suhteen muututtua myös suunnitelma Dee Deen päiviltä pistämiseksi alkaa saada muotoaan.

Dokumentissa päästetään ääneen enemmän Dee Deen sukulaisia, kuin sarjassa. Dokumentissa on voimakkaassa osassa Gypsyn isä, joka vain vierailee draamasarjassa. Tämä on mielestäni virkistävää, sillä se antaa kokonaisvaltaisemman kuvan mm. Dee Deen psyykeeseen liittyvistä haasteista ja auttaa muutenkin saamaan jonkin käsityksen siitä, millaisen kaaoksen keskellä perhe oli oikeastaan elänyt ja kuinka huonot kortit heille oli alusta lähtien jaettu. Sukulaisten haastatteluissa käy ilmi, kuinka epävakaa ja kyseenalainen persoona Dee Dee oikeastaan oli, sillä kukaan sukulaisista ei ole surullinen hänen poismenostaan. Oikeastaan heidän mielestään Dee Dee ansaitsi kohtalonsa. Yhtäkaikki, kumpikaan, äiti tai tytär, ei ansainnut kohtaloaan. He olisivat tarvinneet apua.

Eräs lääkäri oli kirjannut lausuntoonsa, että hän epäilee vilunkia. Hän ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Toinen lääkäri sanoi lastensuojeluilmoitusten tulevan kyseeseen vain laiminlyöntitapauksessa. Laiminlyöntitapauksesta ei kuitenkaan tässä tilanteessa ollut lääkärin mielestä kyse, vaan pikemminkin ylihuolehtivaisuudesta. Anteeksi, kuinka? Eikö sänkyyn kahlitseminen kahdeksi viikoksi ole muka laiminlyöntiä, kysyn minä. Tai se, että sepittää toiselle vammoja ja sairauksia, joita hänellä ei ole, ja pistää tolkuttoman määrän lääkkeitä alas toisen kurkusta. Millä tavalla se ei ole laiminlyöntiä?

Toisaalta, Gypsy kertoo dokumentin haastatteluissa, ettei hän ole oikeastaan ollut rehellinen. Herää kysymys, onko hän dokumentissakaan rehellinen vai tiesikö hän toimintakykynsä todellisesta tilasta oikeasti paremmin kuin mitä esitti? 

Mitään tästä ei olisi pitänyt tapahtua. Se, että tällaista tapahtuu nyky-yhteiskunnassa herättää kysymyksiä: Millaiset ovat turvaverkkomme? Miten yhteiskunnalliset järjestelmät pystyivät pettämään niin pahasti? Miksei kukaan puuttunut asiaan? Saatamme ajatella, ettei moinen olisi Suomessa mahdollista. Toivon ettei olisi, mutta samaan aikaan mielessäni herää kysymys: Miksei olisi? Mikä tekee suomalaisesta järjestelmästä muka niin poikkeavan, ettei vaaraa olisi?

Kyseenalaistan dokumentin pohjalta kuitenkin yhteiskuntamme järjestelmät ja niiden toimivuuden. Kuka pitää huolta heikommista ja vähäosaisista? Kuka pitää huolta lapsista ja nuorista tai heistä, joiden mieli on järkkynyt? Miksei kukaan puuttunut asiaan, jos kaikki tiesivät Dee Deen olevan ongelmallinen tapaus? Ja miksi keskustelua on herättänyt Gypsyn kohtalossa erityisesti se seikka, ettei hän oikeasti ole vammainen? Miksi juuri se tuntuu olevan niin monille ongelma? Olisin kaivannut dokumentilta juurikin selitystä siitä, yrittivätkö sukulaiset oikeasti tehdä tilanteelle jotain? Yrittivätkö he auttaa Gypsyä tai Dee Deetä, kun he olisivat selvästi sitä kaivanneet.

Dokumentti antaa kokonaisvaltaisemman kuvan Gypsyn tilanteesta, kuin draamasarja. Vaikka sarjaa olikin dramatisoitu, on todenmukaisempikin tuotos varsin kylmäävää katsottavaa. En siis suosittele sitä herkemmille. Vaikka dokumentti on todellisempi kuin sarja, on sekin vain yhden näkökulman representaatio. Emme koskaan saa tietää kaikkea tilanteiden taustalla vaikuttaneista seikoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.