Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan minulla on ollut aidosti oikeasti aikaa katsella sarjaa! Minunhan siis toki oli tarkoitus katsella sarjaa ennemminkin viihdemielessä, mutta ei siitä mitään tullut, sillä ”sattumalta” päädyin katselemaan seksuaalisuudesta kertovaa sarjaa nimeltä Sex/Life. Jestas se herätti tunteita, joten tässä sitä ollaan. Kyseinen tuotos löytyy Netflixistä.
Mistä sarja sitten kertoo? Lyhyesti sanottuna, seksielämästä, aika lailla kuolleesta sellaisesta, ja siitä, kuinka tämän ylipitkän kuivan kauden keskellä saattaa alkaa haikailemaan exän perään. Exän, jonka aika on kehystänyt enemmän tai vähemmän kullatuin reunuksin. Luvassa on siis paljon päähenkilön sisäistä kerrontaa höystettynä kuvilla ja tapahtumilla nykyhetkistä, mutta vielä enemmän on odotettavissa kuumaksi kuvattuja seksimuistoja, joiden parista päähenkilö herää milloin sopivissa tilanteissa ja milloin vähemmän sopivissa. Ymmärrän kyllä, että sarjassa, jonka nimi on kirjaimellisesti Sex/Life, on paljon intiimejä hetkiä. Minusta kuitenkin tuntui useampaankin otteeseen, että sarja oli pornoa, joka yritti mennä läpi kunnollisena, hyvän juonen omaavana sarjana, mutta siinä käsikirjoittajat ovat epäonnistuneet ruhtinaallisesti.
Mistä sarja sitten varsinaisesti kertoo? Billiestä, kahden pikkulapsen kotiäidistä, joka elää täydellistä lähiöelämää. Tosin Billie ei ole onnellinen. Nuorempana hän eli varsin villin vaiheen, jonka aikana hän tapaili lukuisia ”pahoja poikia”. Yksi pahoista pojista, Brad, vei hänen sydämensä täysin. Aluksi katsoja luulee, että kyseessä oli vain kuumalle seksille perustuva suhde, sillä sarja näyttää Bradin jonkinasteisena seksijumalana. Mitä pitemmälle sarja etenee, saa katsoja ymmärtää heidän välillään olleen oikeaa, vakavaa historiaa. Sarja kuvaa Bradin ikään kuin Billien unelmien miehenä ja elämän rakkautena. Hänen nykyinen miehensä Cooper on oikea kultapoika, kaikkea muuta kuin Brad. Mikä on tavallaan hyvä, sillä pahoista pojista ei koskaan seuraa hyvää, kuten Billiekin toteaa jaksoissa moneen otteeseen. Seksielämän yksjaipuolisuus ja kuolleisuus kuitenkin syö naisen sielua. Kesken kotiäidin arjen päähenkilömme päättää alkaa kirjoittaa tietyntyyppistä päiväkirjaa tahi ”muistelmia” nuoruusvuosistaan. Nämä muistelmat sisältävät hyvin yksityiskohtaisia kuvauksia Billien menneestä elämästä, ja voivat saada herkimmän katsojan punastumaan. Ei liene sattumaa, että ainoat hyvin toteutetut seksikohtaukset olivat ”jumalaisen” Bradin ja päähenkilömme välillä, ja muuten intiimi meno oli, jopa seksibileissä, johon Billie ja Cooper päätyvät, vähintäänkin kiusallista. Miten ihmeessä flegmaattiselta vaikuttava kultapoika päätyy seksibileisiin? Sarjan mukaan kyse on mustasukkaisuudesta: Cooper nimittäin löytää vaimonsa päiväkirjat ja on järkyttynyt. Aluksi vaikuttaa siltä, että Cooper on kohtalaisen ok asian kanssa, ja lähinnä käyttää löytöään ohjekirjana tarjotakseen vaimolleen sitä, mitä tämä on tahtonut. Totuus on toinen, sillä todellisuudessa Cooper on romuna.
Käy ilmi, että Brad on kaupungissa ja on seksisuhteessa Billien parhaan ystävän kanssa, muttei ole unohtanut nuoruuden tyttöystäväänsä. Mitäpäs siinä sitten muuta kuin perinteistä kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta ja kommunikoimattomuutta. Suuri kysymys, jota katsojat miettivät tai ovat miettimättä, on: ”Kumman Billie valitsee?” Olisin itse valinnut Bradin, sillä vaikka tämä käyttäytyi nuoruudessaan kuin mikäkin idiootti ja yrittää nyt monogamisessa avioliitossa olevaa naista, kuvaa sarja hänen kasvaneen menneisyyden itsestään ja kohtelevan Billietä nyt paremmin. Cooper taas lukee vaimonsa päiväkirjaa, esittää syytöksiä ja helvetti soikoon jäljittää vaimonsa liikkeitä. Näiden Cooperin käytösmallien pitäisi niin olla punaisia lippuja, mutta sarjassa ne vain kuitataan normaalina seikkana. Ei näin. Jos punaiset liput laitetaan hetkeksi sivuun, kysyn polyamoristina: Miksei voisi ottaa molempia? Polyamoria ei sovi kaikille, mutta ihmisen ei kuitenkaan automaattisesti tarvitse luopua jostain osa-alueesta itsessään, jos sitä ei jossakin suhteessa saa. Jos asioista keskustelisi ja ei-monogaminen järjestely olisi kaikille ok, kukaan ei häviäisi tai tuntisi riittämättömyyttä, vaan kaikki voittaisivat. Suhdejärjestelyn uusiminen ei ole väärin tai pettämistä, vaan se voi olla kaikille hyväksi. Mutta ei, Billie on ehdottoman monogaminen, minkä seurauksena kaikki kärsivät. Harva sen sijaan kärsii eettisestä polyamoriajärjestelystä, jossa kaikki osapuolet ovat omasta tahdostaan ja ovat varsin selvillä siitä, mitä tapahtuu, sekä noudattavat yhdessä luotuja sääntöjä. Pettäminen, eli toisen selän takana sopimusten (kuten esim. yksiavioisuuden) rikkominen eli luottamuksen rikkominen, puolestaan sattuu.
Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka minua sarjassa häiritsee.
Ensinnäkin ajatus siitä, että intohimosta tulisi luopua. Kyllä, on totta, että pitkässä parisuhteessa seksielämä ja himo saattavat kuihtua. Sarja kuitenkin näyttää, muutamaa yritystä kipinän herättämiseen lukuun ottamatta, Cooperin enemmän tai vähemmän flegmaattisena. Lisäksi Billien sisäinen monologi antaa ymmärtää, että hänen tulisi valita joko a) kunnollinen mies tai b) intohimo. Tämä saa minut näkemään punaista. Vaikka olenkin polyamoristi, ja uskon, ettei yhdeltä ihmiseltä tarvitse tai välttämättä edes voi saada kaikkea, etenkään seksuaalisesti, en silti usko tuohon asetelmaan. Vaikka kumppani olisi kuinka kunnollinen, voi kokea uskomatonta intohimoa. Jos suhde on pitkä, kipinän uudelleenlöytymisen suhteen voi joutua tekemään valtavan määrän töitä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei töitä ja kommunikointia ole valmis tekemään.
Toiseksi ehkäisyn puuttuminen pistää tulevana seksologian ammattilaisena hyvin pahasti silmään. Kuten jo aiemmin sanoin, sarjassa on PALJON seksiä. Etenkin Billien nuoruusvuosina kuvattu seksi on intohimoista ja hyvin spontaania. Ennen Bradin tapaamista hänen kumppaninsa vaihtuvat tiuhaan. Silti en näe yhtäkään kondomia asetettavan paikalleen tai kuule yhtäkään ehkäisyyn liittyvää keskustelua käytävän. Eikä tästä seuraa mitään. Kyllä, Billie tulee vahingossa raskaaksi, mutta se ei mielestäni riitä valistamaan ehkäisyn tärkeydestä. Minusta on pöyristyttävää, ettei seksin ympärille kietoutuneessa sarjassa keskustella lainkaan ehkäisystä tai riskeistä. Ymmärrän, ettei ehkäisystä puhuminen ole välttämättä seksikästä, mutta se on tärkeää. Opimme vähintään alitajuntaisesti mediasta, myös fiktiosta, malleja, joiden kautta hahmotamme maailmaa: se, että ihminen harrastaa runsaasti suojaamatonta seksiä ja vain kerran käy jotain, antaa minusta väärän kuvan. Sellaisen, että riskit olisivat pienemmät kuin mitä meidän annetaan tosimaailmassa ymmärtää. Se, että hahmot keskustelisivat arkipäiväisesti ehkäisystä, normalisoisi vastaavaa käytöstä myös tosielämässä. On tärkeää, että on olemassa Sex/Lifen kaltaisia sarjoja, jotka kuvaavat intohimoa ja spontaaniutta, mutta vastuullisuutta ei sovi unohtaa.
Brad hahmona ahdisti ja vitutti. Kyllä, olin hänen puolellaan koko sarjan ajan, sillä pahat pojat vetoavat minuun ja ulkonäkökin onnistui painamaan oikeita nappeja sielussani. Siitä huolimatta. Järkevästi ajatteleva ihminen ei valitse ihmistä vain hyvän seksin takia. Ei, vaikka se olisi kuinka tajunnanräjäyttävää. Brad ja Billie olivat raskaassa on/off suhteessa vuosien ajan. Katsoja näkee heidän välillään seksuaalisen yhteyden, mutta henkinen puuttuu mielestäni täysin. Mies oli paska ja teki kaikkea sellaista, jonka vuoksi kuka tahansa olisi Billien asemassa lähtenyt lätkimään. Niin ei tapahtunut. Nykypäivän kuvauksessa Brad kuvaa muuttuneensa. Monessa kohtaa katsoja näkee häivähdyksiä tästä. Nämä häivähdykset eivät kuitenkaan riitä, ainakaan itselleni, jotta voisin hyvällä omallatunnolla olla Bradin puolella. Kaipaisin enemmän. Minusta tuntuu, että laiskuutta kirjoittaa kunnon kasvun kokeneita hahmoja on kompensoitu sillä, että esimerkiksi Cooperista on tehty hahmona vielä keskeneräisempi ja vaisumpi.
Se, missä sarja onnistui hyvin, on intohimoisten kohtausten kuvaaminen, siis silloin kun niiden on tarkoitus olla intohimoisia. Pienet eleet, ilmeet, asenteet, kaikki oli kohdallaan. Sarja osoitti onnistuneesti, kuinka himoa voidaan saada aikaan ja mitä se, tai sen puute, voivat tehdä henkiselle hyvinvoinnille. Harva sarja kuvaa naisen nautintoa yhtä moninaisesti kuin Sex/Life, joten siinä se on onnistunut.
Netflixin sarja Sex/Life nostaa tunteet pintaan. Se ei ole paras kuvaus seksuaalisuudesta, eikä varsinkaan siitä, miten parisuhteita hoidetaan, eettisyydestä puhumattakaan. Loppuratkaisu sai minut raivoihini, mutta siihen en mene spoilereiden vuoksi. Se on juoneltaan ennalta-arvattava ja oli selvästi päätetty, kenestä hänen tulee tulee pitää ja kenestä ei. Paremman vaikutuksen sarja olisi tehnyt, jos kotikatsomo olisi joutunut oikeasti miettimään päähenkilön tavoin, kumman hän valitsee. Intohimoa sarjasta kuitenkin löytyi. Jos siis kaipaat elämääsi huonolla juonella varustettua pornohkoa katsottavaa, voin suositella sarjaa. Suhtaudu siihen varauksella.
