Vammaisuus

Miten vammaisen turvallisuuden tunnetta voisi lisätä?

Turvallisuus voi tarkoittaa erilaisille ihmisille eri asioita. Lähtökohtaisesti sen voi kuitenkin kiteyttää seuraavasti: Jos ihmisellä on turvallinen olla, voi hän olla oma itsensä, eikä hänen mieltään varjosta pelko erilaisissa tilanteissa. Kokiessaan olonsa turvalliseksi ihminen tietää rajojaan kunnioitettavan ja voivansa ilmaista itseään. 

Turvallisuuden tunnetta syövät monet asiat. Jos nyt ei mietitä jonkun (ei siis itseni) mahdollisesti horjuvaa uskoa maan hallintoon ja oikeusjärjestelmään, nousevat mieleeni ainakin seuraavat seikat: tiedon puute, traumat, kultttuuriin ja oletettuun sukupuoleen liittyvät seikat, sekä asema suhteessa muihin ihmisiin: Jos on esimerkiksi fyysisesti riippuvaisempi muista, ei välttämättä tunne oloaan niin turvalliseksi kuin vammaton tuntisi. Turvallisuuden tunne ei siis ole lainkaan stabiili asia. 

Mitkä seikat vaikuttavat vammaisen kokemukseen turvallisuudesta? 

Esteettömyys lisää turvallisuutta. Käytännössä tämä ei toteudu. Nyky-yhteiskunnassakin monet paikat ovat esteellisiä: Rakennukseen päästäkseen voi joutua menemään portaita. Käytävät voivat olla niin kapeita, ettei niillä pääse apuvälineen kanssa liikkumaan. Nämä ovat vain muutamia ongelmia, joita voi ilmetä. Manuaalituolin saa kyllä kiskottua muutaman portaan, mutta siihen liittyy paljon riskejä. Avustava henkilö voi esimerkiksi helposti rikkoa itsensä auttaessaan portaissa, ellei tiedä, mitä tekee. 

Esteetön rakentaminen voi maksaa hiukan enemmän. Se kuitenkin maksaa itsensä takaisin, sillä esteettömyys on kaikkien etu. Kuka tahansa voi esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi tarvita hetkellisesti ramppia. Kaikki meistä vanhenevat. Kun tiedän pääseväni  haluamiini paikkoihin ilman ylimääräisiä kikkailuja, laskee stressitasojani ja lisää halukkuuttani osallistua yhteiskuntaan. Esteettömyys on terveysteko, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Esteettömyyteen liittyvät myös esimerkiksi palopelastussuunnitelmat. Koska me apuvälineenkäyttäjät liikumme runsaasti kaupungilla, voi onnettomuuksia sattua myös silloin, kun joku meistä erityistarpeita omaavista on liikenteessä. Palon sattuessa ei luonnollisestikaan saa käyttää hissiä. Mutta miten meidät vammaiset pelastetaan noissa tilanteissa? Saisin mielenrauhan, jos rakennuksissa olisi kaikkien nähtävillä palopelastussuunnitelma, jossa myös vammaiset on huomioitu.

Talvikunnossapito on ehdottoman tärkeää turvallisemman liikkumisen takaamiseksi. Vammaisen pahinta aikaa on talvi. Kun lunta tulee taivaan täydeltä, emme pääse mihinkään, vaikka pitäisi. Ymmärrän, ettei kaikkialta ehdi auraamaan heti, mutta kunnon talvikunnossapito on vammaisen elämän kannalta välttämätöntä. Meillä on hyvin rajattu taksimatkamäärä (lakisääteinen minimi on 9 edestakaista matkaa / kk), eikä sillä juhlita. Jos vammainen haluaa liikkua, tulisi hänen päästä tekemään matkaa myös kelaten tai työntäen ja julkisilla. Tuoli jää lumikasoihin jumiin. Jos vieras auttaa jumittuneen tuolin kanssa, voi tuoli hajota osaamattomissa käsissä. Sekös hirvittää, sillä ilman tuolia emme selviä. Jumista pois auttava voi rikkoa itsensä. Apuväline voi kaatua. Olemme siis vaarassa loukkaantua.

Hiekoittamattomalla tiellä esimerkiksi tuoli voi lähteä käsistä. Liukkaat tiet ovat kaikille vaarallisia, mutta kävelevä vammainen, jonka tasapaino on muutenkin huono, on muita suuremmassa vaarassa loukata itsensä. Jos tienvarsille tai ovien eteen on jätetty lumivalleja, ei vammainen pääse kotiinsa tai vaikkapa taksiin. Mikäli tietäisin teistä varmasti huolehdittavan, lähtisin kotoani useammin talvella liikkeelle ilman hirvittävää varautumista ja ahdistusta. Onnettomuusriski pelottaa. 

Turvaverkkoa tulisi vahvistaa. Vammaisen turvaverkko ontuu. Oman kokemukseni mukaan vammainen jätetään etenkin työnantajamallissa tyhjän päälle. Olen työnantaja ja rekryän itse työntekijäni, samoin kun suunnittelen heidän vuoronsa. Tämä sopii minulle. Takaraivossani jyskyttää kuitenkin pelko. Entäs sitten kun joku tulee kipeäksi, ja en löydä sijaista omasta ringistäni, eikä ostopalvelustakaan, johon minulla on hätätilanteessa käyttöoikeus, löydy ketään? Kaikilla ei ole läheisiä, jotka voisivat hätätilassa kipittää apuun. Vielä piru ei ole kohdallani ollut niin merrassa, etten olisi jotain keksinyt. Pelkään kuitenkin kuollakseni sitä päivää, jolloin mitkään omat keinoni eivät riitä. Lisää vammaisen turvaverkon puutteesta voit lukea tästä.

Tarvitsen henkilökohtaista apua selvitäkseni arjestani. Poikkeuspäiviä ei ole. Vammaispalvelulla tulisi olla selvästi avattu ja helposti löydettävissä oleva suunnitelma vammaisen auttamiseksi silloin, kun kaikki on mennyt pahimmalla tavalla pieleen. Tiedän, ettei suunnitelman teko ole yksinkertaista. Varmuus siitä, että selviää arjestaan tilanteesta riippumatta, olisi kuitenkin välttämätön turvallisuudentunteelle. Vammaryhmissä käydään lähes jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka painajaismaista olisi, jos joku ei tulisikaan aamulla töihin. Tämä pelko on monelle todellisuutta. On kamalaa, miten hätäämme ei tunnuta ottavan tosissaan. Tämä hätä voi katkeroittaa ja lamauttaa ihmisen, sekä aiheuttaa merkittäviä vaaratilanteita. 

Tieto rajojen kunniottamisesta ja omista rajoista lisäävät turvallisuutta. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja omiin rajoihin. Vammaisellakin, vaikka nämä rajat saattavat olla hämärtyneitä, sillä monet meistä joutuvat päästämään arjessaan ihokontaktiin lukuisia ihmisiä, joita ilman emme selviäisi – näistä esimerkkinä vaikkapa avustaja ja fysioterapeutti. Meillä on näissäkin tilanteissa oikeus sanoa, jos jokin tapa koskettaa ei tunnu hyvältä. Usein kuitenkin unohdamme sen, sillä olemme niin tottuneita kosketukseen. Tämä saattaa heijastua myös ihmissuhteisiimme. Saatamme antaa vaikkapa kumppanin kosketella meitä tavalla, joka tuntuu hassulta tai jota ei haluaisi. 

Jotkut ihmiset saattavat käyttää tilannetta hyväkseen. Koska vammainen on riippuvainen avusta, voi avustaja tai kumppani pahimmassa tapauksessa hyväksikäyttää vammaista esimerkiksi seksuaalisesti. Ihminen ei välttämättä ymmärrä, mitä tapahtuu, ellei häntä ole seksuaalikasvatettu. Tai hän kyllä ymmärtää, muttei uskalla kertoa asiasta kenellekään. Takaraivossa voi jyskyttää pelko, ettei kukaan usko, tai pelko vaille apua jäämisestä.

Jokaiselle, myös vammaiselle, on tärkeää opettaa hänen oikeudestaan omaan tilaan. Jokaisen on tärkeää tietää oikeudestaan sanoa vaikkapa siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä, ja millainen ote on avustaessa tai fysioterapiassa ok. Aivan yhtälailla on ok sanoa vaikkapa pyörätuolin olevan osa oma tilaa, tai ettei tahdo vastata johonkin arkea tai terveyttä koskevaan kysymykseen. Siinä missä vammaisille tulee opettaa omien rajojen sanoittamista, tulee heille myös opettaa muiden rajojen kunnioittamista. Terveydentila ei oikeuta epäsopivaan käytökseen. Vammattomien on puolestaan hyvä muistaa se, ettemme me vammaiset ole käveleviä tietopankkeja. 

Osaava, monipuolinen, ajantasainen ja inklusiivinen seksuaalikasvatus on omiaan lisäämään henkilön turvallisuuden tunnetta ja henkistä hyvinvointia. Hyvä seksuaalikasvatus ottaa huomioon jokaisen oikeuden nauttia seksuaalisuudestaan ja ilmaista sitä, mutta opettaa myös tarvittavat turvataidot ja informoi riskeistä. Tästä teemasta on kuitenkin tulossa oma postauksensa tulevaisuudessa. 

Moninaisten asioiden avulla voidaan vahvistaa ihmisen turvallisuuden tunnetta. Keskeisimpänä seikkana nousee esiin tiedon lisääminen, niin vammaisten itsensä kohdalla, kuin aivan kaikkien muidenkin kohdalla: Asioihin osataan suhtautua, jos niistä tiedetään tarpeeksi. Vaikka osa asioista vaatii toteutuakseen suurempia toimia, valtaosa on kuitenkin hyvin yksinkertaisia. Meistä jokainen voi vaikuttaa kanssaihmisten turvallisuudentunteeseen.

Lue myös:
Hetket, jolloin vammaisuutensa tajuaa
Mitä vammaisuus tarkoittaa?
Vammauttaako yhteiskunta jäseniään?

 

Huom! Asutko Tampereella? Onko sinulla idea siitä, miten kaupunkiamme voisi muuttaa turvallisempaan suuntaan? Voit käydä jättämässä ideasi Osbuun eli Osallistuvaan budjetointiin täällä. Ideoita kerätään 7. –20.2.2022. (Vaikka olenkin heidän mainoksissaan yhtenä kasvoista, ei tämä postaus syntynyt heidän pyynnöstään tai yhteistyössä.)

 

Vastaa