Postaus on tehty yhteistyössä Premius Kuntoutuksen kanssa ja sen tekemiseksi olen saanut maksuttoman kävelykerran. Vaikka kuvissa näkyvä kävelykerta onkin maksuton, olen pitkäaikainen Premiuksen asiakas ja kävellyt robotilla lukuisia kertoja. Käyn Tampereen toimipisteessä.
Jokainen minua sosiaalisen median kanavissa seurannut tietää kuntoutuksen olleen minulle äärimmäisen tärkeää viimeiset kymmenen vuotta. Olen aina onnellinen päästessäni kokeilemaan jotain uutta. Vaikka käytän pidemmillä matkoilla liikkumiseeni pyörätuolia, on se, että kykenen kävelemään lyhyet matkat avustajan tukemana minulle äärimmäisen tärkeää. Kävelykyky helpottaa arkeani, kun en ole niin apuvälineiden varassa. Lisäksi kävely, olkoonkin tuettuna, antaa minulle pystyvyyden tunteen. Olink in innoissani, kun viime vuoden helmikuussa sain kuulla Premius Kuntoutuksen saaneen kaksi Lokomat-kävelyrobottia. Viimein pääsisin kokeilemaan, miten kävelyrobotti toimisi minulla.
Kävelyrobottien tarkoitus on tarjota toistuvaa liikettä ja kuormitusta vammaisen henkilön keholle, etenkin alaraajoille. Varsinkaan ihmiselle, joka vamman vuoksi istuu valtaosan päivästään takamuksellaan, tarvittavaa kuormitusta ei useinkaan tule alavartalolle. Pitkäaikainen toisto myös opettaa hermostolle liikeratoja.
Kävelyrobotti ei suinkaan ollut minulle uusi juttu ennen Lokomat-kokeilua. Olin kirjoittanut Indigo-kävelyrobotista muutama vuosi aiemmin Tukilinja-lehteen, jossa toimin freelancerina. Tuolloin olin harmitellut, etten päässyt kokeilemaan laitetta lehdistötilaisuudessa. Ensinnäkin, laitteen säätöjen asettaminen itselle optimaaliseen pisteeseen vie aikaa, jollaista lehdistötilaisuudessa ei luonnollisesti ole. Toisekseen, olisin ymmärrykseni mukaan ollut Indigoon liian spastinen. Spastisuuden määrän vuoksi pelkäsin, etten soveltuisi Lokomat-kävelyrobottiinkaan. Toisin kävi.
Omasta mielestäni suurin ero Lokomatin ja Indigon välillä on se, miten niitä käytetään: Indigolla voi liikkua ympäriinsä ilman tarkkoja rajoja. Lokomat kulkee ainoastaan kävelymatolla. Olin hiukan pettynyt siitä, etten päässyt juoksentelemaan ympäriinsä villinä ja vapaana. Pettymys unohtui heti, kun pääsin näkemään sen, mitä Lokomatilla on minulle tarjottavana.
Lokomat toimii maton päällä. Asiakas kiinnitetään valjaisiin, jotka tukevat ylä- ja keskivartaloa. Jalkoihin tulee itse robotti, joka ohjaa ja avustaa liikkeissä. Harjoitellessaan asiakas voi seurata taululta, kuinka pitkän matkan hän on kävellyt, ja miten esimerkiksi polvea tai lonkkaa liikuttavat lihakset aktivoituvat liikkeessä.
Mitä hyötyä laitteesta on?
Kävelyrobotti ei poista vammaa. Jos sinulla on syntymävamma, et mystismaagisesti parane käveltyäsi kerran tai kaksi. Laite ei ole ihmeidentekijä. Jos olet vammautunut, voit parhaimmillaan jopa oppia kävelemään uudestaan. Vaikket pystyisikään kävelemään harjoiteltuasi ilman tukea, voi kävelysi kuitenkin parantua: Voit päästä siirtymään kevyempiin apuvälineisiin tai liikkumisesi voi olla muuten kevyempää. Harjoittelun tulee kuitenkin olla säännöllistä.
Laite kuormittaa alaraajoja. Tämä on hyväksi esimerkiksi luustolle. Koska robotti ohjaa jalkoja oikeaan asentoon, on Lokomatissa harjoittelun tarkoitus auttaa asiakasta oppimaan pois virheellisistä kävelymalleista. Se vähentää myöskin spastisuutta. Tahdon kuitenkin muistuttaa, että mikäli laitteella kävelee pitkään, saattavat esimerkiksi pohkeiden lihakset olla tuskaisen jumissa seuraavana päivänä, mutta tämä on normaalia. Pitkäkestoinen kävely vilkastuttaa aineenvaihduntaa, joten sen avulla voidaan päästä esimerkiksi vatsantoiminnan lääkkeistä (hetkellisesti) eroon.
Olen puhunut laitteesta usean ystäväni kanssa. Toimintakykymme ovat erilaisia. Tästä huolimatta jokainen, kenen kanssa olen aiheesta puhunut, on kokenut arkiliikkumisensa helpottuneen merkittävästi. Askellus on kevyempää. Jalat jaksavat kauemmin.
Minä ja Lokomat
Suhteeni Lokomatiin on lämmin. Se ei kuitenkaan kohdallani korvaa manuaalista fysioterapiaa, vaan tukee sitä. Mitä toimintakyvylleni voisikaan tapahtua, jos saisin toivomani kertamäärän Kelalta: Fysioterapiaa siten, että kerran viikossa minulla on käsittelyt ja kerran viikossa kävelytreenit. Uskon, että tällä ratkaisulla toimintakykyni paranisi merkittävästi: Liikeradoistani ehdittäisiin pitää huolta ja kehoni olisi paremmin auki. En tuntisi jatkuvaa kipua. Arjessani tarjoutuisi aikaa ja mahdollisuuksia ihan elämiselle itselleen. Lisäksi Lokomat-harjoittelun avulla, saisin haastettua kehoani sellaisella tavalla, joka ei arjessa mitenkään ole mahdollista muuten. Jos manuaalista käsittelyä olisi tarpeeksi, saisin kävelyrobotistakin parhaan mahdollisen hyödyn.
Yksi kävelykertani on yleensä 90 minuutin mittainen, josta noin 75 minuuttia on kävelyä. Tuona aikana ehdin kävellä noin kaksi kilometriä. Joskus sairaalassa mitattiin kaiken tekemäni fyysisen olevan spastisuuteni vuoksi minulle 10 kertaa raskaampaa kuin vammattomalle. Tuolla kertoimella kävelyni vastaa 20 kilometrin rasitusta. Aika hyvin, sanoisin. Kävelen tasoni tietävän terapeutin ohjauksessa suorana ja hyvässä asennossa. Laitteen moottori auttaa kävelijää. Kun aloitin Lokomat-treenin, auttoi laite 75 %. Nykyään tuo luku on 45 %. Selvää kehitystä on siis havaittavissa.
Elämässäni oleva stressi ja esimerkiksi huonot työasennot vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka spastinen olen ja kuinka pitkäkestoisia venyttelyistä tai treeneistä saadut vaikutukset ovat. Avustajanikin ovat huomanneet, kuinka kävelyni on Lokomat-treenin jälkeen aina huomattavasti helpompaa. Kehoni tuntuu rennommalta, joskin lihakset saattavat seuraavana päivänä muistutella olemassaolostaan, kuten liikunnan jälkeen yleensäkin.
Vaikka treenaan aktiivisesti arjessani esim. Motomedillä, salilla ja uiden, koen Lokomatissa aivan toisenlaista minäpystyvyyttä kuin muualla. Osittain tähän vaikuttaa se, kuinka tiedän liikkumisteni olevan taas arjessa hetken helpompia. Vaikka hehkutankin Lokomatia ja uskon sen mahdollisuuksiin a) parantaa ja b) ylläpitää, vammaisen ihmisen toimintakykyä korostan: Lokomat yksin ei riitä. Ihminen tarvitsee paitsi muunkinlaista liikuntaa, myös manuaalista käsittelyä, jotta hänen toimintakykynsä olisi mahdollisimman hyvä.
Suosittelisin ottamaan itselle esimerkiksi kuulokkeet, joista voi kuunnella musiikkia, äänikirjaa tai vaikka podcastia. Tunnin kävely matolla, samoissa maisemissa saattaa jostain käydä pitkäveteiseksi. Jos taas on esimerkiksi äänikirja, on kävely hyvä mahdollisuus unohtaa hetkeksi todellisuus ja antaa fantasiamaailman viedä mukanaan. Ja siinä samalla kroppa saa itselleen haasteita. Vastaavasti jos tietokirjallisuus on enemmän oma juttu, voi ajan käyttää hyödyksi opiskelemalla. Kuinka monta seksologian teosta olenkaan käynyt läpi kävellessäni. Toisessa kävelyrobotissa on myös pelejä, mutta on täysin yksilöllistä, kuinka viihdyttäväksi ne kokee.
Onko laitteessa ongelmia?
Valehtelisin, jos väittäisin Lokomatin olevan täysin ongelmaton.
Jos olet kuin minä, on Lokomatissa yksi merkittävämpi käytännön ongelma. Kuten aiemmin sanoin, laitteessa on valjaat. Kaikki koskaan kohtaamani valjaat ovat aina painaneet minua kivuliaasti nivusiin. Myös Lokomatissa nivuskipu on uhkana, joskin lievempänä, joten harjoittelu on mahdollista. Kipua ja epämukavuutta voi pyrkiä pitämään poissa valitsemalla itselleen oikeanmalliset valjaat ja pyytämällä rohkeasti lisää pehmusteita kaikkialle, minne tarvitsee. Terapeutit eivät lue ajatuksia, joten asiakkaan tulee itse osata sanoittaa haasteet. Itse robotti tai robotin tuottama liike eivät tuota epämukavuutta, vaan liike saadaan tuntumaan hyvinkin luonnolliselta ja jouhevalta.
Vaikka Lokomatin käyttäjäkohtaiset asetukset tallentuvat laitteen muistiin, joutuu joitain asetuksia säätämään silti manuaalisesti. Näin ollen on aina jossain määrin terapeutin silmästä ja preferensseistä kiinni millaisessa asennossa lopulta kävelee: Voi myös olla, ettei asiakkaalta syystä tai toisesta uskalleta tai haluta vaatia paljoa. Vaikka Lokomat on pitkälti mekaanista, koneen ohjaamaa harjoittelua, korostuu asennon löytämisessä nimenomaan kommunikaation tärkeys: Jotta harjoittelusta saadaan asiakkaalle mahdollisimman suuri hyöty, terapeutin olisi hyvä tuntea asiakas etukäteen. Vaikka mahdollisimman optimaaliseen asentoon pyrkiminen onkin Lokomatin itu, on terapeutilta myös vastuullisuuden ja ammattitaidon osoitus, ettei hän vaadi asiakkaan keholta liikaa. Asiakkaan itsensä tulee olla myös motivoitunut harjoittelemaan. Parhaan hyödyn kun saa irti silloin, jos pyrkii mahdollisimman puhtaaseen suoritukseen, eli tässä tapauksessa kiinnittää itse huomiota siihen, missä asennossa vaikkapa jalat ovat. Oman haasteensa tähän saattaa tuoda esimerkiksi se, jos asiakkaalla on hahmotushäiriö, kuten itselläni. Osaan sanoa jos sattuu tai tuntuu väärältä – tunnen kehoni. En kuitenkaan välttämättä hahmota, olenko aivan suorassa, vai hiukan vinossa. Luonnollisesti asentoon vaikuttaa myös päivän kunto. Vaikka oma toimintakykyni on kohtuu stabiili, on päiviä, jolloin jalkani ovat huomattavasti jäykemmät. Näin samanlaista asentoa ei välttämättä saa joka kerralla.
Indigon tavoin myös Lokomat reagoi spastisuuteen.: Kun se luulee kohonnutta spastisuutta spasmiksi, se pysähtyy turvallisuusasetusten vuoksi. Laite saadaan kyllä nopeasti uudelleen käyntiin, mutta asiakas täytyy ensin nostaa ilmaan ja tietyt asetukset, kuten painokevennys ja maton nopeus, on säädettävä uusiksi. Tämä vie aikaa treeniltä. On hyvä, että laite reagoi lihassäpsyihin, mutta se on kohdallani asteen turhan herkkä. Kuten sanottua, pystyn korkeasta lihasjänteydestäni huolimatta kävelemään laitteella siten, että se avustaa liikettä kohtuullisen pienesti. Kuitenkin mitä pienempi laitteen tarjoama tuki on, sitä herkemmin se reagoi esimerkiksi puhumiseeni. Kun puhun, tuppaa lihasjänteyteni nousemaan. Laite tulkitsee sen spasmiksi. Ihan kamalan jäykälle ihmiselle laite ei siis välttämättä tarjoa parasta mahdollista hyötyä. Toisaalta, liike voi auttaa myös murtamaan voimakasta spastisuutta ja harjoittelun myötä spastisuuden määrä ja spasmit vähenevät.
Lokomat mullistaa kuntoutuksen. Se ei silti korvaa tavallista kuntoutusta, joka sisältäisi esimerkiksi venyttelyjä ja manuaalista käsittelyä. Parhaan hyödyn robotista saa, jos kertamäärät sallivat sekä manuaalisen fysioterapian että kävelyrobotin käytön. Mikäli jalkojen kuormitus on suuri, voivat lihakset olla aivan uskomattoman jumissa seuraavina päivinä. Kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää. Unohtamatta sitä, että mikäli kävellessä ei käytä tarpeeksi pehmusteita, voivat valjaat pahimmillaan aiheuttaa painaumia. Kävelyn tuomat hyödyt ovat kuitenkin kokonaisvaltaiset ja suunnattoman suuret. Voin siis lämpimästi suositella Lokomat-kävelykertoja kenelle tahansa.
Lue lisää Lokomatista ja ota yhteyttä Premiukseen tästä.
