Huom! Käytän tässä postauksessa esimerkkinä vammaisuutta, mutta samat ajatukset pätevät myös muihin vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin.
Erilaisuus herättää tunteita ja ajatuksia, jotka voivat yllättää. Mitä lähempänä kokija itse on meille rakennettua ihmisyyden normia, sitä vahvemmin hän todennäköisesti tuntee erilaisuuden kohtaamisen.
Erilaisuus voi hämmentää, pelottaa, herättää suurta kiinnostusta tai tarpeen asettua suostumuksetta luotuun pelastajan rooliin. Voi olla vaikea suhtautua normista poikkeavaan ihmiseen luontevasti ja yhdenvertaisesti erilaisuuden herättämien tunteiden ja ajatusten häiritessä kanssakäymistä.
Miten erilaisuutta voi sitten itselleen ja ympäristölleen normalisoida? Kuinka oppia pyrkimään yhdenvertaisempaan toimintaan yksilönä, ja luoda näin pohjaa myös yhdenvertaiselle yhteiskunnalle? Mikä on sosiaalisen median rooli erilaisuudesta oppimisessa ja vähemmistöjen äänten esiin nostamisessa?
- Erilaisuudesta oppii etsimällä tietoa. Erilaisuudesta kiinnostuminen on normaalia. Ihmisellä on luontainen vaisto suhtautua itselleen tuntemattomiin asioihin joko suurella kiinnostuksella tai karttaen. Emme kuitenkaan elä maailmassa, jossa erilaisuutta tulisi karttaa, vaan maailmassa, jossa massasta poikkeamisen voi nähdä rikkautena, josta oppia. Yksi tapa etsiä tietoa on luonnollisesti tarttua kirjaan. Tiedon pänttääminen kirjasta saattaa kuitenkin jättää opitun etäiseksi ja antaa yksipuolisen kuvan. Paremman käsityksen asioista saa kuuntelemalla henkilöiden omia tarinoita sekä havaintoja elämästä ja yhteiskunnallisista rakenteista. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Ei siis ole korrektia mennä kysymään mieltä askarruttavia asioita random ihmiseltä kadulla. Sosiaalinen media on loistava väylä uuden oppimiseen, sillä siellä vähemmistöasioista on helposti saatavilla tietoa monesta eri näkökulmasta. Etsiessään tietoa sosiaalisen median kautta ei myöskään tule häirinneeksi ihmisiä, sillä askarruttaviin mietteisiin onnistuu yleensä saamaan vastauksen ilman, että joutuu kysymään toiselta mitään. Jos kysymisen kokee tarpeelliseksi tai hyväksi vaihtoehdoksi, on sosiaalinen media siihen lähes aina katua parempi vaihtoehto: Mikäli vähemmistöön kuuluva tahtoo vastata kysymykseen x, voi hän tehdä sen juuri silloin, kuin hänestä itsestään tuntuu hyvältä. Hän saa myös aikaa miettiä vastausta, eikä esimerkiksi koe, että tuli kysymyksen yllättävyyden vuoksi ylittäneeksi rajojaan.
- Jokaisen henkilön kokemus vammaisuudesta (tai mistä tahansa muusta vähemmistöön kuulumisesta) on yksilöllinen. Vaikka henkilöillä olisi sama diagnoosi, heidän kokemuksensa elämästä voivat olla täysin erilaiset. Saman diagnoosin omaavien toimintakyky voi poiketa toisistaan suurestikin. Emme ole vain vammamme, vaan kokemukseemme vaikuttavat esimerkiksi kasvatus, elämäntilanne, tavoitteet ja toiveet. Ilmiöt, joiden kanssa minä taistelen, tai joita itse kohtaan säännöllisesti, voivat tuntua jostakin kanssavammaisesta täysin vierailta. Jos seuraat sosiaalisessa mediassa vain yhtä vammaista, saattaa sinulta jäädä monetkin ongelmat huomaamatta. Se, ettei yksi tai muutama ihminen samasta vähemmistöstä nosta jotakin asiaa esiin, ei tarkoita, etteikö ongelmaa olisi olemassa. Me vammaiset emme myöskään, kuten ei mikään muukaan vähemmistö, näe kaikkia asioita samalla tavalla. Voimme olla jostain seikoista, esimerkiksi termien käytöstä, huomattavan erimielisiä. Termistöön suhtautumiseen saattaa vaikuttaa esimerkiksi se, identifioituuko vammaiseksi vai ei. Kaikki toimintarajoituksia omaavat kun eivät identifioidu vammaisiksi.
- Jokainen tekee sisältöjä omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia ilmaista itseään ja nostaa esiin erilaisia teemoja. Yhtälailla se tarjoaa mahdollisuuden kuluttaa juuri sellaisia sisältöjä, joita itse haluaa. Joku kokee tekstimuotoisen sisällön omakseen ja mahdollisimman mielenkiintoiseksi, toinen taas oppii parhaiten esimerkiksi videoista, mahdollisesti humoristisista sellaisista. Some tarjoaa alustan, jolla voi toteuttaa itseään juuri siten kuin hyvältä tuntuu. Jos meemit tuntuvat itselle sopivalta tavalta ottaa kantaa, some tarjoaa niille loistavan alustan. Ja kuten tiedämme, tarpeeksi osuvat meemit leviävät kulovalkean tavoin. Meemien käyttäminen esimerkiksi poliittisessa kenttätyöskentelyssä tai kouluttamisessa, ei onnistu samalla tavoin kuin sosiaalisessa mediassa. Erilaisilla kentillä toimii erilainen tyyli, aivan kuten eri sosiaalisen median alustoilla toimivat erilaiset sisällöt.
Kuten olen tässäkin postauksessa sanonut, me vammaiset emme ole vain toimintarajoitteemme. Emme myöskään halua ottaa kantaa vain vammaisuuteen liittyviin asioihin, jotkut meistä eivät tahdo puhua vammastaan julkisesti lainkaan. Meillä on unelmia, toiveita, kiinnostuksenkohteita, osaamista ja intohimoja rajoitteemme ulkopuolella. Sosiaalisen median kautta voimme vapaasti puhua myös muista teemoista, esimerkiksi seksuaalisuudesta, mielenterveydestä tai vaikkapa ympäristöasioista. Tämä moninaistaa kuvaa vammaisista ja madaltaa kynnystä tutustua erilaisiin ihmisiin. Yhteisen intohimon äärellä voi bondata, vaikka vammaisuuden kohtaaminen olisikin itselle uutta, ja mokaaminen vammaan liittyen jännittäisikin. Mahdollisuus puhua muista teemoista lisää vammaisten henkistä hyvinvointia: Jos täytyisi puhua pelkästään rajoitteistaan, kävisi se voimille etenkin, jos käy samalla läpi vaikkapa suuria byrokraattisia taisteluita.
Osa vaikuttajista tekee sisältöä arjestaan käsin, toiset ottavat yleisemmän linjan. Molempien näkökulmien ymmärtäminen on tärkeää. Asiat, joista osa vaikuttajista puhuu yleisellä tasolla, konkretisoituvat siinä kohtaa, kun joku avaa niitä arkensa kautta.
Vaikka vaikuttamistyö on palkitsevaa, voi se toisinaan olla suunnattoman raskasta. Vaikka jollain somessa olevalla tyypillä olisikin kokemusta asiasta x, ei hän välttämättä tahdo ottaa siihen kantaa tai puhua asiasta julkisesti. Jotkut asiat on hyvä pitää itsellään, jos vähänkään siltä tuntuu. Somen ansiosta löydät varmasti muita samankaltaisia vaikuttajia, jotka puhuvat teemasta jotain.
- Jokainen tietää kokemuspohjaisesti vain omasta vähemmistöryhmästään. Omien seurattavien tilien joukkoa moninaisemmaksi kuratoidessa kannattaa ottaa huomioon, ettei yksi vammainen ihminen voi antaa näkökulmaa kaikkien vammaisryhmien asioihin. Seuraamalla ainoastaan liikuntavamman omaavan ihmisen sisältöjä et opi todennäköisesti mitään esimerkiksi näkövammaisena elämisestä. Vaikka jokaisen vammaisen voidaan ajatella tietävän yleisesti vammaisten kohtaamista haasteista, on juuri vaikkapa näkövammaisilla ja liikuntavammaisilla täysin erilaiset haasteet ja mausteet elämässään. Niinpä, saadakseen käsityksen siitä, millaisia asioita vähemmistöön kuuluminen voi tuoda mukanaan, on hyvä seurata mahdollisimman moninaisia vaikuttajia.
Ota nämä sisällöntuottajat seurantaan:
@oonkaisa Kaisa postaa nykyään harvoin, mutta uudet sisällöt ovat odottamisen arvoisia. Kaisa puhuu avoimesti elämästään CP-vammaisena mielenterveyskuntoutujana. Hän ottaa lisäksi yleisellä tasolla kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joita höystää omakohtaisilla kokemuksilla.
@repojasmine Jasmine on vammainen urheilija, joka kertoo avoimesti arjestaan aivovamman ja selkäydinvamman kanssa. Jasminen tapa tehdä sisältöä on lämmin ja helposti lähestyttävä. Hän vuorovaikuttaa seuraajiensa kanssa runsaasti ja kyselee heidän toiveitaan. Pidän suunnattomasti hänen ”How to” -sarjastaan, jossa hän kertoo, miten tekee erilaisia asioita selkäydinvammaisena. Tämä sarja on opettanut minullekin paljon. Huom! Jasminen, kuten kaikkien muidenkin vammaisten, sisältöjä katsoessa on muistettava, että vammoja on eritasoisia: Kaikki eivät kykene tekemään asioita samalla tavalla. Vaikka Jasmine kertoo hyvin avoimesti omasta arjestaan, ottaa hän kantaa asioihin myös yleisellä tasolla: hän puhuu ennakkoluuloista.
@tajutonmarja Marjan sisällöt ovat rehellisiä, oivaltavia ja samaistuttavia. Hän on pitkäaikaisen sairautensa vammauttama, mutta toimintakyky ei suinkaan ole ainoa asia, mistä tämä valveutunut sisällöntuottaja kirjoittaa: hän puhuu myös feminismistä, kehopositiivisuudesta ja mielenterveydestä. Marjan ote sisällön tekemiseen on positiivinen, mutta hän kertoo ihanan avoimesti huonoistakin päivistä vaihtelevan toimintakyvyn kanssa. Marja on oiva esimerkki siitä, kuinka sisältöjä voi tehdä ilman diagnoosien kertomista.
@sambrandtsmal Sam kertoo tilillään ihmisläheisesti elämästään muunsukupuolisena lesbona vammaisena. Hän ottaa vakaalla otteella kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin niin yleisellä, kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Hänen tililtään olen oppinut paljon. Minusta on myös ihailtavaa, kuinka avoimesti Sam kuvaa huonoja hetkiään, tasapainottaen niitä arjen onnellisuudella. Kaunistelematon avoimuus on se, mikä mielestäni erottaa Samin tilin muista. Kannanottojen ja opettavaisten infojen lisäksi etenkin storyjen puolella vilahtaa suloisia eläimiä.
@selinanera Selinä on nuori vihreä poliitikko, jonka vaikuttamisen keskiössä ovat yhdenvertaisuus ja mielenterveyspalvelut, sekä tietysti vihreät arvot. Selinä on vammainen, joten vaikkei hän varsinaisesti keskitykään vammaisuudesta puhumiseen, kulkee se hänen sisältöjensä mukana siinä sivussa. Selinä tietää paljon laista, mikä näkyy hänen tuottamassaan sisällössä. Siinä missä oma sisältöni perustuu havaintoihin ja ei-juridiseen tietoon, vilisevät Selinän tekstit toisinaan lakipykäliä. Tämä antaa Selinälle omanlaistaan uskottavuutta. Omien sanojensa mukaan Selinä tekee poliittista sisältöä aktivismin twistillä. Se, jos mikä tekee Selinän tilistä mielenkiintoisen: Siellä täällä hän ottaa kantaa asioihin hyvin henkilökohtaisella tasolla, mikä tasapainottaa asiantuntijuutta. Vaikka joissain teksteissä vilahteleekin lakipykäliä, ovat Selinän postaukset silti helppolukuisia ja helposti ymmärrettäviä.
Jessica Kellgren-Fozard Jessica on brittiläinen EDS:n ja monien muiden sairauksien kanssa elävä kuuro youtubettaja. Hän puhuu paitsi vammaisuudesta, siihen liittyvästä byrokratiasta ja haasteista, myös lukuisista muista aiheista. Olen aina ollut suunnattoman kiinnostunut muista vammoista ja sairauksista, etenkin sellaisista, joista itselläni ei ole mitään kokemusta. Jessican tili on todellinen infopaketti. Itseäni kiehtoo sekin, miten vammaispalvelut on järjestetty toisessa kulttuurissa. Pidän Jessican tilistä, sillä se on asiallinen, mutta hän osaa myös hullutella, nauraa itselleen ja toisinaan yhteiskunnan asenteille. Mikä parasta, kanava ei suinkaan keskity vain siihen, miten Jessican monet rajoitteet vaikuttavat hänen elämäänsä. Jessica puhuu kanavallaan myös seksuaalivähemmistöistä ja tyylistä. Hänen kanavallaan on toisinaan suloista parisuhdesisältöä, kun hän tekee vaimonsa Claudian kanssa yhteisvideoita. Uusimpana lisäyksenä Jessican kanavan sisältöön ovat tulleet vanhemmuuteen liittyvät jutut.
Muita vähemmistöasioista puhuvia:
@pikirantanen on muunsukupuolinen mediahäärä, joka ottaa laajasti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Toisinaan hän puhuu mediarepresentaatioista, joskus haitallisista kauneusihanteista ja laihdutuskulttuurista, milloin aiheena on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja joskus hän pohdiskelee mielenterveyttä. Kaiken tämän lisäksi Piki jakaa arkeaan maailman suloisimman Sala-kissan kanssa. Pikin puheenvuorot ovat harkittuja ja hyvin perusteltuja. Sekä kirjoittajana, että puhujana Piki on valloittava ja ehdottomasti sellainen ihminen, jota ihailen suuresti. Lisäväriä Rantasen tilille tuovat hänen upeat lookkinsa.
@annartfi Ani Iivanainen tekee Instagramin puolella rautaista sisältöä liittyen vähemmistöihin ja seksuaalisuuteen. Hänen sisältönsä ovat opettavaisia ja nostavat esiin yhteiskunnallisia epäkohtia hyvin argumentoiden. Tekstiseinät, joiden kautta hän julkaisee sisältöjään ovat tiiviitä, hyvin perusteltuja ja informatiivisia. Vaikka olen itse sateenkaareva, olen oppinut Anilta paljon seksuaalisuuden moninaisuudesta. Etenkin transasioissa käännyn usein Anin tuottamien sisältöjen puoleen, sillä ne ovat monipuolisia ja helposti ymmärrettäviä. Olen myös useaan otteeseen turvautunut Anin apuun omia sisältöjä tehdessäni. Kommentointi ja ideoiden pallottelu vaikuttajien välillä on minun näkökulmastani suunnattoman tärkeää.
@kasperkivistoe on tasa-arvotyön rautainen ammattilainen. Hän puhuu someissaan ihmisoikeuksista, syrjinnästä, transoikeuksista ja kaikesta, mikä liittyy tasa-arvoon. Arkeaan Kasper ei hirvittävästi avaa, mutta painavan sisällön ohella Kasper jakaa viihdyttäviä meemejä ja suunnattoman suloisia kuvia koirastaan Napoleonista. Vaikka Napoleon jo itsessään olisi tarpeeksi painava syy seurata Kasperin somea, on hänen tilinsä lisäksi todella opettavainen. Kasper on myös puhujana hyvin vaikuttava, ja kokemuksesta voin sanoa, että hänen tyhjentävien puheenvuorojensa jälkeen on hankala löytää itse sanottavaa. Haluan vaikuttajana oppia tekemään samanlaista sisältöä.
@mixedfinns on yhteisö, joka koostuu nuorista, joilla on moninainen etninen tausta. Yhteisö puhuu hyvin laajasti eri teemoista etnisen taustan kehyksen kautta. He käsittälevät esimerkiksi ulkonäköä, seksuaalisuutta, antirasismia, rasismin vaikutusta mielenterveyteen ja lukemattomia muita teemoja. Sisältö on rakennettu hyvin ja harkitusti. Jos tältä tililtä ei opi etniseen vähemmistöön kuulumisesta, niin ei mistään. Instagramin lisäksi Mixed Finns -yhteisöllä on mielenkiintoinen podcast ja he ovat julkaisseet kirjan.
@javieramarchantaedo on ihmisoikeusaktivisti ja yhdenvertaisuuskouluttaja. Hänellä on napakoita, teräviä kannanottoja, eikä hän pelkää haastaa ihmisten ajattelua. Hän puhuu rasismista ja syrjinnästä, normien rikkomisesta sekä kehonkuvasta. Liittolaisena Javiera on kunnostautunut erityisesti vammaisille ja sukupuolivähemmistöille.
Syitä vähemmistöön kuuluvien seuraamiseen on lukuisia. Siitä on hyötyä erilaisuuden ymmärtämisessä ja normalisoinnissa. Se auttaa kohtaamaan eri lähtökohdista olevia ihmisiä. Lisäksi näen sen mahdollisuutena saada ideoita omaan sisällöntuotantoon. Esittelemäni vaikuttajat ovat kuitenkin vain murto-osa sosiaalisen median kentällä työtä tekevistä huikeista vaikuttajista ja onkin tärkeää etsiä sellaisia tyyppejä, joiden tekemä työ tuntuu itsestä merkitykselliseltä.
