Kuntoutuksella on suuri merkitys vammaisen hyvinvoinnille. Se mahdollistaa monelle meistä itsenäisemmän ja kivuttomamman elämän. Terapia nähdään kuitenkin usein teknisenä suorituksena, jonka toteuttaja on vaihdettavissa ja kilpailutettavissa. Pitkillä terapiasuhteilla on kuitenkin suuri merkitys. Miten ne vaikuttavat kuntoutukseen? Mitä tapahtuu, jos ne katkeavat?
Pitkät asiakassuhteet ovat kuntoutuksessa erittäin merkittäviä. Terapeutti oppii ajan kanssa tuntemaan kuntoutujan kehon kuin omat taskunsa ja ymmärtää usein hyvin nopeasti vaihtoehdot, joista kiputila tai poikkeava jäykkyys voisivat johtua. Hän myös huomaa helposti, jos jokin on vialla. Tuttu terapeutti oppii tunnistamaan kuntoutujan potentiaalin ja mihin tämä pystyy. Pitkien asiakassuhteiden aikana oppii vaatimaan ja tuntemaan kuntoutujan rajat. Kuntoutuja taas oppii, että on okei näyttää tunteitaan: jos turhauttaa, sitä saa purkaa. Jos ei jaksa tai pysty tekemään jotain, sen voi kertoa. Silloin kun turhauttaa ja vituttaa, terapeutti osaa lohduttaa. Avun pyytäminen ei nolota. Kun terapeutti tuntee vammaisen arjen, on lausuntoja helpompi kirjoittaa. Terapeutin on myös helppo miettiä yhdessä kuntoutujan kanssa, millä apuvälineillä hänen arkeaan voisi helpottaa ja itsenäistää.
Olen ollut siinä mielessä onnekas, että minulla on kokemusta pitkäkestoisista terapiasuhteista. Ensimmäinen asiakassuhteeni kesti 16 vuotta, ja senkin jälkeen suurin osa terapiasuhteistani on kestänyt useamman vuoden. Ne ovat opettaneet minulle paljon ja ilman niitä en olisi minä, enkä olisi näin itsenäinen. En ehkä pystyisi kävelemään edes avustettuna, enkä varsinkaan tekisi tai haluaisi tehdä asioita itse niin paljon, kuin nyt pystyn. Olen suunnattoman kiitollinen ensimmäisestä fysioterapeutistani, joka jumppasi minua yhdeksänkuukautisesta 16-vuotiaaksi ja vielä myöhemminkin vuoden mittaisen pätkän. Hän patisti silloin, kun minusta tuntui, etten pysty ja olisin tahtonut vain nukkua, tai ihmetellä maailmaa. Hän osasi katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja toisaalta selittää minulle lapsentajuisesti, miksi jotain typerältä tuntuvaa asiaa tuli harjoitella. Hänen hyvälaatuinen nalkutuksensa kasvoi sisäiseksi äänekseni.
Kela ei useinkaan näe aikuisuudessa tapahtuvan kuntoutusta merkityksellisenä. Olen eri mieltä, sillä myös aikuisena voi tapahtua edistystä. Vaikka edistystä ei tapahtuisikaan, on kertojen riittävyydellä ja pitkillä asiakassuhteilla valtava merkitys myös aikuisena. Lapsena saatu toimintakyky ei pysy kuin taikaiskusta yllä, jos kertamääriä tiputetaan.
Olen elävä esimerkki sekä kertamäärien tärkeydestä aikuisiällä, edistymismahdollisuuksista, että asiakassuhteen merkityksestä, sillä 20-vuotiaana minulle tehtiin suuri leikkaus. Jouduin opettelemaan kaiken uudestaan. Minä, joka olin tottunut liikkumaan ja menemään, kävelemään, siirtymään, polkemaan kuntopyörää ja seisomaan aina kun mahdollista, en yhtäkkiä pystynyt mihinkään näistä asioista ja olin täysin autettava. Epätoivo valtasi minut useaan otteeseen ja olin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Onneksi minulla oli neurologiaan perehtynyt fysioterapeutti, joka oli nähnyt potentiaalini ennen leikkausta. Hän tiesi mihin pystyn. Hän uskalsi vaatia. Hänen ansiostaan opin leikkauksen minulta väliaikaisesti viemät taidot uudestaan. Se vaati kovaa työtä, yhdessä. Se vaati sitä, että saatoin huutaa terapeutille turhautumista ja itkeä sykkyrässä. Pitkillä asiakkuuksilla on siis merkitystä myös aikuisiässä. Mikään toipuminen ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista, ellei minulla olisi ollut fysioterapiaa viidesti viikossa noin puolen vuoden ajan, osa Kelan ja osa HUS:in kustantamana.
En ole terapeutti, joten en voi tietää, mitä heidän päässään liikkuu. Uskoisin pitkän asiakassuhteen olevan palkitseva myös heille. Ehkä he näkevät lapsen kehittyvän aikuiseksi, omaksi persoonakseen. Ainakin he näkevät uusien taitojen oppimista. Vaikka asiakkaaseen tutustuisi vasta tämän ollessa aikuinen, työnsä merkityksen näkee: Henkilö voi voittaa arjessa pelkojaan, tai saavuttaa unelmiaan, joista kertoo terapeutille. Kelakustanteinen terapia on hyvin tavoitekeskeistä. Terapeutit ja asiakkaat kuitenkin toivottavasti muistavat, ettei ainainen kehitys ole tarpeellista, tai aina edes mahdollista. Toimintakyvyn ylläpito ja siinä onnistuminen ovat aina yhtä tärkeitä. Haluan ajatella, että terapeuteille olevan motivoivaa nähdä, kuinka heidän tekemänsä työ vaikuttaa vammaisen elämään.
Kelan säännöllisin väliajoin tapahtuva kilpailutus uhkaa katkaista monet kauan jatkuneet asiakassuhteet. Suhde voi katketa, jos terapeutti maksaa Kelalle liikaa, eli toisin sanoen jos terapeutilla on liikaa koulutuksia. Ammattitaito maksaa, syystäkin. Kilpailutukseen, tai muuhun syyhyn katkeava asiakassuhde aiheuttaa pahimmillaan asiakkaan toimintakyvyn romahduksen – uuden terapeutin kanssa kemiat eivät välttämättä kohtaa. Hänen työskentelytapansa eivät ehkä sovi kuntoutujalle. Kommunikaatio ei välttämättä toimi. Terapeutti ei tiedä mihin asiakas pystyy, eikä uskalla vaatia. Asiakas ei välttämättä osaa tai pysty sanoittamaan pystyvyyttään, tai se ei auta.
Uuden terapeutin löytäminen on kuormittavaa, katkesi asiakkuus mistä syystä tahansa. Jos asiakkuus katkeaa firmalla palkansaajana olleen terapeutin lähtöön, ja kuntoutuja tahtoo jatkaa saman firman asiakkaana, tarjoaa firma usein uutta terapeuttia. Jos kuntoutuja haluaa, tai jos hänen täytyy vaihtaa palveluntarjoajaa, joutuu itse etsimään itselleen terapeutin. Kelan sivuilta ei ole helppo etsiä terapeuttia, sillä ne eivät listaa ammattilaisten osaamista selvästi. Lisäksi, jos vaihtaa palveluntuottajaa, joutuu testaamaan omakustanteisesti toimiiko yhteistyö. Harvalla vammaisella on varaa tähän. Toisaalta toimiva fysioterapia on monelle elintärkeää, joten kokeilukäynti olisi välttämättömyys. Mikäli fysioterapia ei vastaa kuntoutujan tarpeisiin, on terapiassa turha käydä. Jos terapeutti vaihtuu, mutta palveluntarjoaja eli firma pysyy samana, voi huoletta käyttää pari maksajatahon (esim. Kelan) myöntämää kertaa, mutta jos homma ei toimi, ovat kerrat menneet hukkaan. Erityisen kuormittavaa terapeutin löytäminen on juurikin sen pelon takia; hukkaako kertoja tai omaa rahaansa. Jos vaihtoprosessin aikana pitäisi vielä kirjoittaa lausuntoja, on se erityisen hirveää. Kuka kirjoittaa lausunnon ja ennen kaikkea, tuleeko siitä tarpeeksi hyvä?
Pitkäkestoiset asiakassuhteet eivät tarjoa ihmeparanemista. Sellaisia ei ole. En yhäkään kävele itsenäisesti – niin en koskaan tule tekemään. Tulen aina tarvitsemaan apua erilaisissa toimissa, enemmän tai vähemmän. Hyvällä, osaavalla fysioterapialla on kuitenkin aina suuri vaikutus ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin iästä riippumatta. Niinpä esimerkiksi aikuisena toimintakyvyn ylläpitämiseksi kertamäärän on oltava stabiili.
Fysioterapiassa kaksi asiaa ratkaisevat sen, onko fysioterapiasta parasta mahdollista hyötyä kuntoutujalle. Ensinnäkin se, että kertoja on riittävästi, ja toisekseen se, että terapeutin kanssa osuvat henkilökemiat yhteen. Henkilökemioihin vaikuttaa se, kuinka hyvin toisen tuntee. Pitkiin asiakassuhteisiin tulisi siis pyrkiä. Vaikka terapiasuhteet voivatkin katketa monenlaisista syistä, tulisi meidän pyrkiä siihen, etteivät ne katkeaisi esimerkiksi säästösyistä.
