Yhteistyössä Espoo Cinén kanssa.
Vammaisuuden näyttämö on juttusarja, jossa käsittelen olemassa olevia vammaisuuden representaatioita ja niihin liittyviä ilmiöitä. Tutkailen milloin podcasteja, milloin sarjoja ja milloin elokuvia. Pyrin vastaamaan analyysissani esim. seuraaviin kysymyksiin: Mikä analysoimassani teoksessa oli mielestäni onnistunutta? Mikä jäi kaivelemaan? Samaistuinko johonkin? Mitä olisin toivonut lisää?
Tällä kertaa esittelyssä on Espoo Cine -festivaalien Crip-sarjasta löytyvä The Rite of Spring. Ennen kuin näin elokuvan, minulta kysyttiin mielipidettä siitä, millaisen kuvan se antaa avusteisesta seksistä. Odotin jotain aivan muuta, kuin mitä elokuva todellisuudessa oli. Näkemäni herätti minussa voimakkaita tunteita, liikutuksesta samaistumiseen ja ärsyyntymiseen.
Aloitetaan positiivisesta. The Rite of Springissa on selvästi tehty taustatyötä ja haluttu luoda vammaisuuden kuvaus autenttisena. Päähenkilön vastaparia nimittäin näyttelee aidosti vammainen näyttelijä, jonka vamman haastavuudesta tosielämässä en tosin voi sanoa mitään. Kokemukset, joita David sanoitti, olivat samaistuttavia. Hänellä on vaikea CP-vamma; sellainen, että hänen fyysinen toimintakykynsä on hyvin rajoittunutta, ja hän tarvitsee apua monissa asioissa. Siitä huolimatta hän on oman elämänsä aktiivinen tekijä ja terävä kuin mikä. Hän esimerkiksi kirjoitti blogia, joka toi yhteiskunnallisia epäkohtia ihmisten tietoisuuteen, lähinnä seksuaalisuuden näkökulmasta. Pidin tätä keskustelunavausta tärkeänä, sillä vaikka seksuaalioikeuksista ja niiden toteutumisesta on alettu puhua enemmän viime vuosina myös vammaisnäkökulmasta, on keskustelu silti hiukan liian vähäistä. Pidin suunnattomasti myös siitä, miten David oli kuvattu. Ymmärrettävästi hänen rajoittunut toimitakykynsä ja riippuuvuutensa muista turhautti ja jopa satutti toisinaan. Silti hän ei ollut katkera. Hän oli terävä ja mielestäni karismaattinen. Hänen veljensä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Veli kysyi hämmentyneenä Lauralta, tarinamme varsinaiselta päähenkilöltä, tämän tullessa tapaamaan Davidia: “Miksi sinä häntä tapaat?”
Tarinamme ei kuitenkaan kerro Davidista. Kuten sanottu, sen varsinainen päähenkilö on Laura. Laura on katolilaisen perheen kasvatti, joka on juuri muuttanut opiskelemaan. Laura on aivan tavallinen nuori nainen: hiukan varautunut, mutta silti helposti lähestyttävä, ehkä hiukan epävarma. Seksuaalisuus on tarinan alussa Lauralle täysin vieras käsite.
Tarinamme alkaa siitä, kun Laura ja David kohtaavat toisensa. Tämä tapahtuu eräissä Davidin veljen järjestämässä illanistujaisissa, jonne Laurakin on kutsuttu. Juhlissa Laura vaikuttaa kokevansa olonsa hiukan ulkopuoliseksi, ja hän lähtee haahuilemaan asunnossa päätyen lopulta Davidin huoneeseen. Kaksikko alkaa juttelemaan ja heidän välillään on heti kemiaa. Siitä, etteikö kaksikko tulisi toimeen, ei ole epäilystäkään. He juttelevat kaikesta, ja David avaa Lauralle myös vammaisten kohtaamien haasteiden maailmaa sekä ableismia.
Mutkien kautta tämä kokematon nuori nainen päätyy tilanteeseen, jossa hän tarjoaa seksuaalisia palveluita Davidille rahaa vastaan. Kun minulta kysyttiin, voinko kommentoida elokuvaa, viitattiin tapahtumaan avusteisena seksinä. Avusteista seksiä tuo ei kuitenkaan ollut, vaan seksityötä.
Ennen elokuvan arvioinnin jatkamista on tärkeää keskittyä hetkeksi avusteisen seksin ja seksityön eroihin. Ensinnäkin, kuka vain voi olla seksityöntekijän asiakas. Avusteisesta seksistä taas on kyse silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee ulkopuolisen apua voidakseen toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Kaikki vammaiset eivät tarvitse seksuaalisuutensa toteuttamiseen apua. Avusteisessa seksissä avustaa usein henkilö, joka muutenkin auttaisi vammaista tämän arkisissa toimissa. (Toki kenenkään ei tarvitse suostua auttamaan seksissä, jos se tuntuu itsestä epämiellyttävältä.) Seksissä avustamisesta ei saada erillistä palkkiota, vaan palkka saadaan koko normaalilta työvuorolta. Avusteisessa seksissä avustaja ei ole osa aktia, hänelle ei tuoteta nautintoa, eikä hän tuota kennellekään nautintoa. Kun kyse on seksityöstä, on tilanne eri. Seksityöntekijä on palveluntarjoaja, joka saa palkan nimenomaan seksuaalisista akteista. Seksityöntekijä tuottaa asiakkaalle nautintoa. Työntekijän rajoista riippuen myös seksityöntekijälle voidaan tuottaa nautintoa. Seksityöntekijä voi myös toteuttaa erilaisia fantasioita.
Takaisin elokuvan pariin. Mikä tekee tilanteesta erityisen kummallisen, on se, ettei Laura (ainakaan niin että minä olisin huomannut) käy tähän seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä keskusteluja koskaan Davidin kanssa. Hänen äitinsä otti asian puheeksi, siis sen, voisiko Laura harrastaa seksiä Davidin kanssa rahaa vastaan. Äiti neuvotteli kaikki käytännön asiat ja maksoi korvauksen Lauralle. Tämä Davidin ohittaminen aiheutti sen, että Davidin tekijyyttä syötiin merkittävästi. Ikään kuin hän ei olisi itse voinut päättää, kenen kanssa harrastaa seksiä, tai kysyä asiasta itse. Mistä sitä olisi tiennyt, vaikka Laura olisi suostunut seksiin myös ilmaiseksi. Nyt emme saa tietää. Äidin puheista päätellen kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli hoitamassa samanlaista asiaa.
Tilanne tuntuu absurdilta. Kokematon nainen on kohtaamassa seksuaalisissa merkeissä henkilön, jonka keho ei toimi normien mukaan. Nainen saa kohtaamisesta rahaa, vaikkei tiedä rajojaan. Tarpeisiin, haluihin ja rajoihin liittyvää keskustelua käydään elokuvassa mielestäni hälyttävän vähän. Ehkäisykeskustelu loistaa poissaolollaan. Kaikesta tästä keskusteleminen olisi ollut suunnattoman tärkeää niin Davidin kuin Laurankin näkökulmasta. Vaikka David tietäisi mitä haluaa, ei hän voi olettaa Lauran tietävän, tai olevan valmis samoihin asioihin. Vaikka keskustelua näistä teemoista on liian vähän, on tilanteessa mielestäni silti tietyn tyyppinen seesteisyys ja rauha. Molemmat vaikuttavat tuntevan olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Kaksikon välillä oleva kemia näyttää voimistuvan.
Hetken ehdin jo toivoa, että Lauran ja Davidin välille kehittyisi aito romanssi. Jouduin kuitenkin pettymään, aivan samoin kuin David. Heti, kun vammaton mies, josta Laura ilmeisesti oli kiinnostunut, ilmaisi tunteiden olevan jokseenkin molemminpuolisia, ja Laura koki olevansa ”valmis”, muuttui ääni kellossa. “Valmiilla” tarkoitan tässä tapauksessa tarpeeksi kokenutta seksuaalisesti. Hän käy sanomassa Davidille, ettei pysty enää heidän järjestelyynsä, eikä voi enää tavata tätä. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että katsojalle oli päivänselvää se, miten Lauran tunteet Davidia kohtaan alkoivat muuttua joksikin ystävyyttä suuremmaksi. Yllättävä takinkääntö herätti minussa kaksi ajatusta: 1. Laura oli Davidin kanssa viettämästään ajasta huolimatta jumittunut ableistisiin ajatuksiinsa ja näki vammaisen kanssa seurustelun silkkana mahdottumuutena. 2. Hän näki vammaisen turvallisena harjoittelukappaleena, jonka kanssa tarpeeksi treenattuaan saattoi itsevarmana siirtyä “oikeiden miesten” pariin. Nämä ajatukset elivät mielessäni rinta rinnan.
Kaikkinensa elokuva herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Se, mikä oli tehty hyvin ja onnistuneesti, oli tehty aivan todella hienosti. Silloin kun elokuvassa mentiin metsään, tapahtui se rytinällä. Vaikka pidin monesta elokuvan seikasta todella paljon, oli suurin pintaan jäänyt tunne ahdistukseen sekoittuva myötähäpeä. Uskaltaisin kuitenkin suositella elokuvaa katsottavaksi kriittisellä asenteella, jos päädyt Espoo Cinen tarjontaa katsomaan.
The Rite of Spring nähdään Crip Cinessä sunnuntaina 20.8. ja lauantaina 26.8.
Millaisia ajatuksia elokuva sinussa herätti? Miten suhtauduit esimerkiksi seksin kuvaamiseen?
Lue myös:
Mitä ennakkoluuloja avusteiseen seksiin liittyy?
Miksi avusteinen seksi on aiheena haastava?
Kynäniekan salaiset mietteet 