Vähitellen on totuttu ajatukseen siitä, että myös henkilöillä, joiden toimintakyky poikkeaa normista, on seksuaalisuus. Toki asiaa uutisoidaan edelleen kohuotsikoin, mutta se ei ole niin suuri järkytys, kuin joskus muutama vuosi takaperin. Siitä huolimatta yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla ajatus, että oikeus oman seksuaalisuuden toteuttamiseen kuuluisi vain niille vammaisille, jotka voivat toteuttaa sitä itse. Tämä ajatus näkyy esimerkiksi keskustelupalstoilla, jossa kysytään jotain teemaan liittyvää ja joku vastaa: ”Ei tällä palkkaluokalla.” Aivan, kuin seksuaalisuuden toteuttaminen olisi jokin luksus, joka on mahdollista vain tietyn palkkaluokan jälkeen. Jotta jokaisella olisi mahdollista toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaammin, avaan tässä postauksessa yleisempiä avusteiseen seksiin liittyviä ennakkoluuloja.
ENNAKKOLUULO: Avustaja on osa aktia. Avustaja ei missään nimessä ole osa aktia. Avusteinen seksi ei välttämättä tarkoita sitä, että avustaja olisi läsnä itse seksiaktin aikana. Hän voi esimerkiksi antaa apua tarvitsevalle lelun, tai auttaa pariskunnan asentoon ja poistua sitten paikalta odottamaan viestiä, että tilanteen saa tulla ns. purkamaan, eli intiimi hetki on ohi. Joissain tapauksissa avustaja saattaa olla läsnä aktin ajan, jos vammainen tai pariskunta tarvitsevat apua aktin aikana, esimerkiksi asennonvaihdon muodossa. Avustaja ei kuitenkaan koskaan, missään universumissa ole osa itse aktia. Hän ei tuota vammaiselle nautintoa, eikä hänelle tuoteta nautintoa. Avustaja auttaa vammaisen tarvitsemissa asioissa, jotta tämän on itse mahdollista toteuttaa seksuaalisuuttaan.
ENNAKKOLUULO: Kaikki vammaiset tarvitsevat apua seksissä. Tämä on ennakkoluulo, joka saa minut kerta toisensa jälkeen suunnattoman vihaiseksi etenkin, jos oletus on, että jokaisen avuntarve on samanlainen. Ennakkoluulo on haitallinen, koska se luo mielikuvia siitä, mitä seksi vammaisena on.
Jokaisen vamma ja sen myötä toimintakyky ovat yksilöllisiä. Normeista poikkeavan toimintakyvyn omaaminen ei tarkoita, että pitäisi sängyssä jostain tietystä jutusta, vaan mieltymykset voivat olla yksilöllisiä. Mieltymykset vaikuttavat siihen, millä tavoin henkilö haluaa aktien muodossa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mieltymykset ja toimintakyky vaikuttavat siihen, millaista apua henkilö tarvitsee, jos tarvitsee.
Toisille avuksi riittää se, että heidät auttaa pukeutumaan seksikkääseen asuun. Toisille riittää lelun ojentaminen hyllyltä, jonne oma käsi ei taivu. Osa kaipaa apua tiedonhankinnassa. Toiset kaipaavat apua päästäkseen kumppanin kanssa oikeaan, sopivaan asentoon ja siitä pois, mutta selviävät varsinaisista touhuista täysin itsenäisesti. Jotkut puolestaan tarvitsevat avustajan olemaan läsnä koko aktin ajan.
Monelle, kuten itselleni, mahdollinen avuntarve on täysin tilannesidonnaista. Mikäli pidän omaa kivaa, tai heilutan peittoa vammattoman kumppanin kanssa, en tarvitse ulkopuolisen, siis minulla töissä olevan, henkilön apua. Sama pätee siihen, jos kumppanillani on hyvin lievä vamma. Jos taas kumppanini toimintakyky on omaani merkittävästi matalampi, tarvitsen avustajan auttamaan asentoon.
Kun puhutaan avusteisesta seksistä, on tärkeää huomioida se, että kaikkien osapuolten rajojen kunnioituksen lisäksi huolehditaan kaikkien tilanteessa tavalla tai toisella läsnäolevien henkilöiden turvallisuudesta. Esimerkiksi avustajan työasentojen tulee siis olla ergonomisia.
ENNAKKOLUULO: Avusteinen seksi on tirkistelyä. Seksin harrastaminen on yhtä luonnollinen asia, kuin mikä tahansa muukin juttu, mitä teemme elämässämme. Mahdollinen seksissä avustaminen on siis yhtä vähän tirkistelyä, kuin minkä tahansa muun työtehtävän suorittaminen. Tilanne toki on intiimi ja yksityinen, mutta kyseessä on kuitenkin työtehtävä, johon avustaja on suostunut. Kyseessä ei ole tirkistely, sillä henkilö on itse suostunut auttamaan ja häneltä on nimenomaan pyydetty apua.
ENNAKKOLUULO: Avunpyyntöön täytyy suostua. Vaikka henkilö tarvitsisi apua seksuaalisuutensa toteuttamiseen, ei pyyntöön ole pakko suostua. Seksuaalisuus on monelle arka ja intiimi asia, joten joillekin ajatus toisen auttamisesta seksuaalisuuden toteuttamisessa voi tuntua täysin mahdottomalta. Se on ok. Tärkeää on miettiä, miten kieltäytyy, sillä kysyminen on voinut olla valtavan kynnyksen takana. Jos töksäyttää vain: ”En todellakaan, hyi”, tulkitsee vammainen tehneensä jotain väärää ja kokee pahimmillaan halussaan toteuttaa seksuaalisuuttaan olevan jotain vinoutunutta. Sen sijaan lause: ”Olen pahoillani, mutten pysty siihen, toivottavasti löydät jonkun, joka voi.” osoittaa kyseessä olevan sinun rajasi, eikä itse kysymys. Avustajan ei tarvitse selitellä rajojaan, eikä vammaisen tule suuttua kieltäytymisestä. Jokaisella on omat rajansa ja ympärillä olevien tulee kunnioittaa niitä.
Omat rajat on tärkeä tunnistaa. Osa pystyy auttamaan missä vain, missä tarvitaan. Joku voi antaa lelun tai auttaa pukeutumaan, muttei muuta. Osa voi auttaa asentoon, muttei halua olla läsnä itse aktin alkaessa. Mikäli avustava henkilö suostuu, on hänen roolistaan ja siitä, mihin häntä tarvitaan, puhuttava etukäteen. Keskustelut on käytävä niin, ettei apua tarvita välittömästi. Puhutaan siis esimerkiksi kahvipöydässä niin, ettei avustajalla ole tilanteen luonteen vuoksi painetta sanoa kyllä.
ENNAKKOLUULO: Vammattoman kumppanin kanssa ei koskaan tarvita apua. Vaikka vammaisen henkilön kumppanilla ei itsellään olisi vammaa, ei hän välttämättä kykene auttamaan intiimitilanteessa. Hänellä voi olla esimerkiksi selän ongelmia, tai kenties hän ei osaa tai uskalla käsitellä vammaista niin hellästi, kuin hänen mahdollinen sairautensa vaatii. Kenties hän ei vain tahdo auttaa. Kumppanin velvollisuus ei nimittäin ole auttaa – ei edes intiimitilanteissa. Rakkaussuhteen tulee olla aina ensisijaisesti rakkaussuhde.
ENNAKKOLUULO: Avusteinen seksi on kiertoilmaus seksityölle. Avusteisessa seksissä, kuten jo aiemmin sanoin, autetaan vammaista siten, että vammainen kykenee saamansa avun turvin toteuttamaan itse omaa seksuaalisuuttaan. Avustaja ei ole osa aktia. Avustaja saa työstään tavallisen palkan vammaispalvelulta, kuten muutenkin.
Seksityöntekijänä taas toimivat seksi- ja erotiikka-alan ammattilaiset, joille vammainen henkilö maksaa omasta pussistaan kohtaamisesta etukäteen sovitun hinnan. Seksityöntekijän tehtävänä on tuottaa asiakkaalleen yhdessä sovitulla tavalla nautinnollisia tunteita.
Avusteiseen seksiin liittyvien ennakkoluulojen vähentämiseksi henkilökohtaisille avustajille ja hoitotyössä toimiville tulisi järjestää koulutuksia siitä, mitä avusteinen seksi on ja kuinka apua tarvitsevan seksuaalisuus tulisi kohdata. Avusteisesta seksistä on hyvä puhua myös vammaisille itselleen: Näin he tietävät omaavansa oikeuden kysyä apua, jos sitä tarvitaan. Kun puhutaan avusteisesta seksistä vammaiselle, joka ei ole perehtynyt asiaan, on hyvä käydä läpi myös, mitä avustajalta voi pyytää ja mikä taas on laskettavissa sopimattomaksi.
Sanapari avusteinen seksi herättää yhä monenlaisia tunteita. Nämä vaihtelevat tunteet johtuvat pitkälti tiedonpuutteesta ja siitä, kuinka sanaparin kuullessamme mielemme täyttää erilaiset kuvat. Lyhykäisyydessään avusteinen seksi on toimintaa, jossa töissä oleva ihminen mahdollistaa vammaisen henkilön tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Tavat toteuttaa seksuaalisuutta ovat yksilöllisiä – tarvitsi apua tai ei.
Lue myös:
Miksi avusteinen seksi on aiheena haastava?
Toteutuvatko seksuaalioikeudet mielestäni vammaisilla?
Miten kohdata seksuaalisuus vammaisen kanssa työskennellessä?
